Aivojen oikea ja vasen puoli ajattelevat eri tavoin – Onko meillä kaikilla kaksi persoonallisuutta? Vai onko tietoisuutemme yksi ja yhtenäinen?
Vaikeaa epilepsiaa hoidettiin viime vuosisadalla Suomessakin leikkauksella, jonka jälkeen potilaat alkoivat käyttäytyä oudosti. Selvisi, että aivojen oikea ja vasen puoli ajattelevat eri tavalla. Se herätti kysymyksen: onko ihminen sittenkään yksi ja sama henkilö?
Jos aivopuoliskoja yhdistävä silta katkaistaan, puoliskot alkavat käyttäytyä kuin ne olisivat kaksi eri persoonaa.
Kuvittele, että istut bussissa. Katselet ikkunasta ulos, ja samalla vasen kätesi tyhjentää käsilaukun sisällön viereiselle penkille ilman, että tiedät siitä mitään. Kun katsot penkille ja huomaat, mitä on tapahtunut, keräät tavarat oikealla kädellä nopeasti takaisin käsilaukkuun ja manaat vasenta kättäsi, koska siihen ei voi luottaa.
Näin voi tapahtua ihmisille, joilla on niin sanottu vieraan käden oireyhtymä. Vieraan käden oireyhtymässä toinen käsi alkaa elää omaa elämäänsä siten, ettei se ole enää omistajansa tietoisessa hallinnassa.
Vieraan käden oireyhtymä on hyvin harvinainen, mutta aiemmin sitä tavattiin erityisesti epilepsiapotilailla.
Vaikeaa epilepsiaa hoidettiin 1940–1970- luvuilla leikkauksella, jossa vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa yhdistävä ”silta” eli aivokurkiainen katkaistiin. Sen seurauksena aivopuoliskot alkoivat toimia enemmän tai vähemmän itsenäisesti, mistä vieraan käden oireyhtymä on äärimmäinen esimerkki. Kun potilaita tutkittiin psykologisissa testeissä, vaikutti siltä, että kummallakin aivopuoliskolla olisi ollut oma persoonallisuutensa.
Leikkauksia ei enää tehdä, mutta neuropsykologit keskustelevat edelleen siitä, mitä potilaiden psykologisista testeistä saadut havainnot kertovat tietoisuudestamme. Onko meillä kaikilla kaksi persoonallisuutta vai onko tietoisuutemme yksi ja yhtenäinen?
Aivojen kaksi puolta on ohjelmoitu ristiin
Harva meistä tulee päivittäisissä askareissa ajatelleeksi, että aivoissamme on kaksi puoliskoa. Nämä puoliskot on kaiken lisäksi ohjelmoitu ristiin siten, että vasen aivopuolisko säätelee kehon oikeaa puolta ja oikea aivopuolisko vasenta puolta.
Kun siis katsot jotakin vasemmalla silmälläsi, aistimus menee oikeaan aivopuoliskoon. Jos taas haistat jotakin oikealla sieraimellasi, se tulkitaan vasemmassa aivopuoliskossa. Sama pätee kosketukseen ja kuuloaistiin.
Normaalitilanteessa aivojen jakautuneisuus ei tule esiin, koska aivokurkiaisen kautta yhteen puoliskoon tullut informaatio siirtyy salamannopeasti toiseen ja informaatio koetaan yhtenäisenä. Tilanne kuitenkin muuttuu dramaattisesti, jos aivokurkiainen katkaistaan ja aivopuoliskot joutuvat eroon toisistaan, kuten vanhoissa epilepsialeikkauksissa tehtiin.
Kurittomat kädet
Leikkauksen kenties yllättävin lopputulos oli se, että vaikka aivopuoliskot eivät enää olleet yhteydessä toisiinsa, ihmiset pystyivät silti elämään enemmän tai vähemmän normaalia elämää. Outojakin oireita tuli, kuten edellä mainittu vieraan käden oireyhtymä. Siitä on säilynyt tieteellisessä kirjallisuudessa monia kuvauksia.
Esimerkiksi tiedelehti Nature kertoi vuonna 2012 Vickistä, jolle oli tehty aivokurkiaisen leikkaus 1970-luvulla. Leikkaus auttoi epilepsiaoireisiin, ja hänen elämänsä oli pääosin normaalia – jos ei oteta huomioon ensimmäisiä viikkoja.
Kun Vicki meni ruokakauppaan ja koetti laittaa leipäpaketin ostoskärryyn oikealla kädellä, vasen käsi tarttui oikeaan käteen ja esti sitä tarttumasta leipään. Ostosten tekeminen riitelevien käsien kanssa saattoi kestää tunteja.
Toinen ongelma oli pukeutuminen. Kun Vicki sai yhden vaatekappaleen päälleen, toinen käsi alkoi riisua sitä. Joskus toinen käsi taas valitsi vaatekappaleen, jota Vicki ei millään olisi halunnut pukea, ja toisinaan riitelevät kädet yrittivät pukea väkisin esimerkiksi kaksi hattua päällekkäin.
Artikkeli ei kerro, katosivatko Vickin oireet muutamien viikkojen jälkeen kokonaan. Ilmeisesti ihmiset vain oppivat ajan kanssa elämään paremmin oudosti käyttäytyvien ruumiinosiensa kanssa.
Aivojen puoliskoja tutkitaan
Leikkauksen läpikäyneitä epilepsiapotilaita tutkittiin 1960-luvulla runsaasti, ja tutkimukset opettivat tutkijoille paljon eri aivopuoliskojen toiminnoista. Yksi tutkijoista, Robert Sperry, sai jopa lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1981.
Tyypillisessä tutkimusasetelmassa potilas katsoi tietokoneen ruutua, jossa välähti erilaisia sanoja, kuten kasvot, talo, mökki. Koehenkilö kuitenkin näki sanat vain joko vasemmassa tai oikeassa näkökentässään siten, että toinen silmä oli todennäköisesti peitetty. Kun koehenkilö näki sanan, hänen piti sanoa se ääneen ja samalla painaa nappia saman näkökentän kädellä.
Koehenkilöllä ei ollut vaikeuksia tunnistaa sanoja ja painaa nappia, kun sanat menivät vasempaan aivopuoliskoon. Mutta jotakin outoa tapahtui, kun sanat menivät oikeaan aivopuoliskoon. Koehenkilö sanoi, että hän ei näe mitään, mutta painoi silti nappia sen merkiksi, että hän oli nähnyt sanan.
Miksi koehenkilö ei sanonut mitään, vaikka tunnisti sanan? Siksi, että oikeassa aivopuoliskossa ei ollut kielellisiä kykyjä, joten se ei kyennyt ilmaisemaan verbaalisesti, mitä se oli nähnyt. Sen sijaan se pystyi piirtämään tai osoittamaan oikean sanan, koska siihen ei vaadittu verbaalista ilmaisua. Se ei kuitenkaan pystynyt selittämään, miksi piirsi tai valitsi kyseisen sanan.
Päinvastainen ilmiö havaittiin visuaalisissa testeissä. Tutkijat laittoivat ruudulle kuvan neljästä erivärisestä kuutiosta. Koehenkilöt katsoivat kuvaa jommallakummalla silmällä, minkä jälkeen heidän piti piirtää paperille kuutiot samassa värijärjestyksessä.
Nyt oikea aivopuolisko toisti kuvan kuten pitkin. Vasen aivopuolisko sen sijaan epäonnistui täysin. Se ei kyennyt ohjaamaan kättä piirtämään kuvioita oikein, saati niiden muodostamaa kuviota tai värijärjestystä. Vasen aivopuolisko siis loisti kielellisissä testeissä, mutta oikea ymmärsi visuaalista ja avaruudellista informaatiota.
Tutkimukset osoittivat, että aivopuoliskojen toiminnot olivat hyvin erilaisia, ja jos yhteys niiden väliltä katkaistiin, ne eivät tienneet toisistaan.
Vasen puoli sepittää
Jos aivopuoliskot olivat näin erilaisia, miksi potilaat aivokurkiaisen leikkaamisen jälkeenkin kokivat olevansa yksi ja sama henkilö? Käsi eli omaa elämäänsä, mutta kukaan potilaista ei kokenut, että he olisivat kaksi eri ihmistä.
Vuonna 1977 kysymyksiin saatiin yksi vastaus kokeessa, josta tuli myöhemmin kuuluisa. 15-vuotiaalle potilaalle näytettiin kaksi kuvaa. Oikea silmä (eli vasen aivopuolisko) katsoi kuvaa kanan jalasta ja vasen silmä (eli oikea aivopuolisko) katsoi kuvaa lumisesta pihasta.
Tämän jälkeen koehenkilölle näytettiin kahdeksan muuta kuvaa (kuten lumilapio, harava, ruohonleikkuri, kanan pää). Niistä hänen piti valita kaksi kuvaa, jotka sopivat hänen näkemiinsä kuviin.
Valinnat olivat loogisia. Vasen aivopuolisko oli nähnyt kanan jalan, joten koehenkilö valitsi kanan pään, oikea aivopuolisko oli nähnyt puolestaan lumisen pihan, joten se valitsi lumilapion.
Tutkimuksessa haluttiin kuitenkin selvittää, miten vasen aivopuolisko selittäisi lumilapion, koska se ei ollut nähnyt lumista pihaa ja oikea aivopuolisko oli kykenemätön sitä ilmaisemaan.
Tutkijoiden oletus oli, että vasen aivopuolisko ei kykenisi selittämään lumilapiota, mutta koehenkilön vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Hän sanoi valinneensa kanan pään, koska oli nähnyt kuvan kanan jalasta, ja lumilapion, koska lapiota tarvitaan kanavajan siivoamiseen.
Näin siis rationaalinen vasen aivopuolisko otti vallan ja sepitti erilliset havainnot yhtenäiseksi ja loogiseksi tarinaksi. Tietoisuus pysyi yhtenäisenä, koska vasen aivopuolisko selitti sen sellaiseksi.
Toisissa tutkimuksissa kuitenkin havaittiin, että aivopuoliskot puuttuivat joskus toistensa tekemisiin suoraviivaisemminkin. Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa eriväriset kuutiot piti laittaa oikeaan järjestykseen, pätevämpi vasen käsi hermostui oikean käden hitauteen ja virheisiin, sysäsi sen syrjään ja alkoi piirtää niitä oikein. Tämä selittää, miten väärän käden oireyhtymä voi syntyä.
Minuuden mysteeri
Eräässä tutkimuksessa aivopuoliskoja haastateltiin erikseen henkilökohtaisista asioista. Tutkimus saatettiin tehdä siten, että kuiskittiin kysymykset toiseen korvaan niin, ettei toinen kuullut niitä.
Aivopuoliskoilta kysyttiin muun muassa, tuntevatko ne itsensä yksinäiseksi, ovatko ne onnellisia ja mitä ne ajattelevat erilaisista poliittisista kiistakysymyksistä.
Aivopuoliskot kokivat elämänsä melko erilaisina. Toinen koki olevansa enemmän yksinäinen kuin toinen, ja poliittisissa näkemyksissäkin oli eroa. Ei siis liene kaukaa haettua väittää, että niillä on omat persoonallisuutensa?
Se voisi selittää monta asiaa. Esimerkiksi sen, miksi me ihmiset tunnemme olomme usein niin ristiriitaiseksi, ikään kuin kaksi vastakkaista voimaa vetäisi meitä eri suuntiin. Eräs neurologi V. S. Ramchandranin potilas väitti, että hän on ateisti, mutta kun asiaa kysyttiin hänen oikealta aivopuoliskoltaan, hän tunnusti olevansa uskovainen. Tämän räikeämpää ristiriitaa on vaikea kuvitella.