Kimalaisten loppukesän joukkokuolemien mysteeriä on pohdittu vuosikymmeniä - miksi raadot keskittyvät juuri lehmusten alle? Oregonissa löydettiin uusi teoria

Tähän aikaan kesästä kimalaisten joukkokuolemat ihmetyttävät monia suomalaisia. Nämä joukkokuolemat tapahtuvat miltei poikkeuksetta kaupunkien lehmusten alla.

Tällöin lehmusten alta löytyy kymmeniä ja joskus jopa satoja kuolleita tai kuolevia kimalaisia. Kuolevat yksilöt ryömivät maassa avuttomasti, kunnes heittävät henkensä.

Miksi lehmukset kylvävät kimalaisille kuolemaa on vielä avoin kysymys. Syytä on koetettu selvittää jo vuosien ajan.

Teoria meden myrkkysokerista haihtui ilmaan

Vielä parikymmentä vuotta sitten ajateltiin, että lehmusten medessä oleva sokeri, mannoosi, olisi kimalaisille myrkyllistä.

Tämä teoria kuitenkin haihtui ilmaan kun tutkijat antoivat maassa möyriville kimalaisille lehmusten mettä ja ne virkosivat takaisin eloon.

Kimalaisten virkoaminen puolestaan johti teoriaan, jonka mukaan lehmuksessa olisi niin vähän mettä, että ne eivät saisi lehmuksesta riittävästi energiaa. Tämäkin selitys kuitenkin ontui.

Kimalaisia nimittäin kuoli myös paikoissa, jossa muita ravinnonlähteitä olisi ollut yllin kyllin.

Miksi kimalaiset eivät vaihtaneet ravintokasvia, jos ne olivat nälkäisiä?

Juoni tihenee: poikkeamat liittyvät energiantuotantoon

Heinäkuussa PLoS ONE -sarjassa julkaistussa tutkimuksessa tarjotaan jälleen uutta teoriaa. Sen mukaan kimalaiset todellakin kuolevat nälkään, mutta monen muunkin asian on satuttava kohdalleen, että joukkokuolemia tapahtuisi.

Oregonin osavaltioyliopiston tutkijat mittasivat yli sata erilaista aineenvaihduntatuotetta lehmusten alta löytyneilltä kimalaisillta ja terveiltä kimalaisilta nähdäkseen poikkeaako niiden aineenvaihdunta toisistaan.

Nämä tulokset osoittivat, että lehmuksen alta löytyneiden kimalaisten aineenvaihdunta todellakin poikkesi terveistä ja että poikkeamat liittyivät nimenomaisesti energiantuotantoon.

Kuolevien kimalaisten solut huusivat energiaa.

Miksi kimalaiset sitten kävivät lehmuksessa, jos ne eivät saaneet riittävästi energiaa?

Lehmus vedättää kimalaisia kohtalokkaalla tavalla

Ensinnäkin, lehmuksen mesipitoisuus vaihtelee kesän mittaan. Alkukesästä mettä on runsaasti, jolloin kimalaiset tottuvat käymään lehmuksessa.

Kimalaiset ovat mehiläisiä uskollisempia ravintokasvilleen, eli kun ne alkavat vierailla tietyn kasvilajin kukissa, ne eivät hevin vaihda ravintokasvia.

Kun yhä useammat kimalaiset vievät lehmuksen mettä pesään, koko yhteiskunta alkaa käydä lehmuksen kukissa. Tämä muodostuu kuitenkin ongelmaksi loppukesällä, kun lehmuksen medentuotto vähenee, ja juuri silloin kimalaiskuolemia tapahtuu.

Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että kimalaisten ja lehmuksen lujalle suhteelle voi löytyä yksi selitys myös lehmuksen medestä. Lehmuksen mesi nimittäin sisältää trigonelliini -alkaloidia, joka vaikuttaa muistin aivokemiaan.

Tutkijat spekuloivat, että alkaloidin vaikutuksesta kimalaiset eivät välttämättä muista, että lehmuksesta ei saa tarpeeksi mettä ja että olisi aika etsiä uusi ravintokasvi.

Lehmuksen medessä on myös pieniä määriä kofeiinia – toinen alkaloidi –  mikä voi koukuttaa kimalaisia samalla tavalla kuin ihmisiäkin.

Näin kofeiini voi houkutella kimalaisia lehmukseen vaikka ravintoa ei olisikaan enää riittävästi saatavilla.

Amerikkalaistutkijoiden mukaan on vielä yksi tekijä, jota aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole otettu huomioon, Kun tutkijat selvittivät sääoloja joukkokuolemien aikana, he havaitsivat, että suurinta osaa tapauksia edelsi kylmä aamu.

Koska kimalaiset tarvitsevat kylminä aamuina paljon energiaa lentolihastensa lämmittämiseen, ne ovat energiavajeisia jo lentoon lähtiessään. Tällöin vähäenergiaiselle lehmukselle lentäminen osoittautuu niille kohtalokkaaksi ratkaisuksi.