Majavat keräävät puita talveksi jopa henkeään uhmaten – ”Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, majavat suunnistavat talvisavotalle”
Minne majavat katoavat talveksi? Ne nauttivat jään alla varsin kookasta noutopöytää.
Kun majavilta loppuu ruoka talvella, ne joutuvat lähtemään pesästä. © Jere Malinen
Saimaan rannalla varttunut ammattikalastaja Tarmo Tolvanen on liikkunut lapsesta asti Haukivedellä Linnansaaren kansallispuiston maisemissa.
Norppia näkyi kotivesillä silloinkin, kun niitä oli koko maailmassa jäljellä enää 120–50.
Elettiin 1980-luvun alkua.
”Muistelen ensimmäisten majavien ilmestyneen tänne samoihin aikoihin.”
Vaikka vesieläjiä ovatkin, Tolvanen kertoo kummankin lajin elelevän Saimaalla omaa elämäänsä.
”Joskus harvoin keväällä niitä voi nähdä yhtä aikaa samassa sulassa sulassa sovussa.”
Ja miksipä ne torailisivatkaan. Norppa tykkää kalasta, majava puusta.
Majavat puusavotassa
Tarmo Tolvanen kertoo Saimaankin majavilla olevan juuri nyt menossa perhananmoinen puusavotta. Ne varautuvat talveen. Pato ja pesä on kunnostettava säänkestäväksi, mutta eniten aikaa kuluu ruokavaraston rakentamisessa.
Majavat eivät nuku talviunta, joten niiden on syötävä läpi talven. Koska järvet ovat jäässä, on ainoa ratkaisu rakentaa pesäkeon edustalle valtava ravintolautta. Siihen hurahtaa useampi kuukausi.
Pari vuotta sitten kansainvälinen tutkijajoukko (Peter E. Busher ja kumppanit) julkaisi Wildlife Biology -julkaisusarjassa (3/2020) mielenkiintoisen majavatutkimuksen. Siinä selviteltiin euroonpanmajavien ravintolauttojen rakennusintoa niin Norjassa, Ruotsissa kuin Liettuassa.
Tutkijoiden havainnot seurailivat Suomessakin opittua. Haapa oli suosikkipuu, mutta sitä ei ollut läheskään aina saatavilla. Niinpä majavien oli useimmiten tyytyminen etenkin pajuihin, koivuihin ja pihlajaan. Leppää löytyi ruokavarastoista vain pakon sanelemana.
Koko puu ei kelpaa
Mitä pohjoisempana majavat asustavat, sitä varhemmin ne ryhtyvät rakentamaan ravintolauttaa. Talven tuloon osataan siis tutkimuksen mukaan varautua.
Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa puunuitto käynnistyi kunnolla syyskuun loppupuolella, Liettuassa muutamaa viikkoa myöhemmin. Kaikkialla vasta vesialueen jäätyminen pysäytti rakennusinnon.
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että suurimpiin pesäyhdyskuntiin kertyy puuta yli 50 mottia. Samaan tulokseen päästiin nytkin, kun suuret ravintolautat olivat keskimäärin sen 50 kuutiota.
Kysymyksessä ei ole kiintokuutio, vaan ennemminkin majavamainen uittomotti, jossa oksia ja puiden runkoja on vedessä noin 50 kuutiota kattavalla alueella.
On myös syytä korostaa, etteivät majavat syö keräämiään puita kokonaan. Paksuista puista maittavinta on kuorikerros, ohuet versot syödään sellaisenaan.
Niinpä keväällä jäiden sulettua majavien pesäkeon edustalla kelluu iso kasa syötyjä eli kuorittuja puun pätkiä. Ruokailu on tapahtunut pesäkeossa ruokailukammiossa.
Rekkakuormalliseen mahtuu noin 50 kuutiota puuta. Majavien ravintolautassa on puita keskimäärin saman verran, toki huomattavasti harvemmassa. © Jere Malinen
Majavilta ruoka voi loppua talvella
Joskus aika, tarmo tai puut loppuvat kesken, eivätkä majavat ennätä rakentaa riittävän suurta ruokavarastoa talveksi. Perinteisesti syötävän ehtyminen talven keskellä on ennustanut majaville hengenlähtöä.
Toisenkinlaisia kohtaloita on Haukivedellä nähty. Pitkään Linnansaaressa puistonvartijana työskennellyt, nykyään jo eläkkeellä oleva Oke Herranen on nähnyt muutaman kerran jäälle ilmaantuneita majavien polkuja.
”Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, majavat suunnistavat talvisavotalle. Se on karua leikkiä. Lumessa majavat ovat täysin sään ja petojen armoilla.”
Silloin sopii toivoa, että kevät koittaisi pian.
