Tutkijat selvittivät kallonkerääjämuurahaisen synkän salaisuuden - Tästä syystä sen pesästä löytyy irtipurtuja kalloja

Ilmiö on ollut mysteeri, sillä Odontomachus -muurahaislaji, jolle kallot kuuluvat, on itsessään raivoisa peto.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ilmiö on ollut mysteeri, sillä Odontomachus -muurahaislaji, jolle kallot kuuluvat, on itsessään raivoisa peto.
(Päivitetty: )
Teksti: Jani Kaaro

Floridassa elävä kekomuurahainen (Formica archboldi) kätkee pesäänsä synkän salaisuuden. Jos kuopsuttaa tiensä pesän alle, sen käytävät ja kamarit ovat täynnä erään toisen muurahaislajin irtipurtuja kalloja.

Mistä kekomuurahainen on keksinyt näin synkän sisustustyylin?

Mysteeri raivosan pedon kallojen kohtalosta

Hyönteistieteilijät ovat olleet tietoisia ilmiöstä jo kuusikymmentä vuotta. Ilmiö on ollut mysteeri, sillä Odontomachus -muurahaislaji, jolle kallot kuuluvat, on itsessään raivoisa peto.

Kekomuurahainen ottaa siis melkoisen riskin hyökätessään sen kimppuun.

Toiseksi kekomuurahaiset ovat yleensä generalisteja, eli ne syövät kaikkea eläinravintoa, mitä onnistuvat ravinnokseen kukistamaan. Valtava määrä toisen muurahaislajin kalloja viittaa kuitenkin siihen, että kekomuurahainen olisi erikoistunut pyydystämään nimenomaisesti niitä, mikä olisi poikkeuksellista kekomuurahaisilla.

Hyönteistieteellinen arvoitus ratkesi vihdoin

Pohjois-Carolinan luonnontieteellisen museon hyönteistieteiljät ovat nyt saattaneet ratkaista vuosikymmeniä vanhan hyönteistieteellisen arvoituksen. Heidän tutkimuksensa tulokset viittaavat siihen, että F. archboldi todella on poikkeus kekomuurahaisten joukossa ja erikoistunut pyydystämään vain Odontomachus -muurahaisia.

Ensimmäinen vihje tuli muurahaisten kemiallisesta sormenjäljestä. Tämä tarkoittaa kaikkia muurahaisia peittävän vahan kemiallista rakennetta, joka on muurahaisilla lajikohtainen ja joskus jopa pesäkohtainen.

Sen perusteella muurahaiset erottavat pesätoverinsa muista muurahaislajeista tai muiden yhteiskuntien jäsenistä. Kun tutkijat vertailivat kekomuurahaisten ja Odontomachus -muurahaisten vahan kemiallista sormenjälkeä, se oli hyvin samankaltainen.

Yhteisen hajun ansiosta saalis ei siis tunne kekomuurahaista viholliseksi ennen kuin on liian myöhäistä.

Gladiaattoritaisteluita muurahaisten välille

Toisessa tutkimuksessa hyönteistieteiiijät järjestivät kekomuurahaisten ja Odontomachus-muurahaisten välille gladiaattoritaisteluita. Tässä tutkimuksessa oli mukana toinenkin kekomuurahaislaji, Formica pallidefulva, joka elää samalla alueella Odontomachus-muurahaisten kanssa.

Tulokset osoittivat selvästi, miten tehokas tappaja F. archboldi oli. Kaikki taistelut F. archboldin ja Odontomachus– muurahaisen välillä päättyivät F. archboldin voittoon. Toisen kekomuurahaislajin tulos oli paljon heikompi.

Nämä seikat saivat tutkijat sille kannalle, että F. archboldi on erikoistunut pyydystämään nimenomaisesti Odontomachus-muurahaisia. Se oli selitys myös sille, miksi pesät olivat täynnä niiden kalloja.

Tutkijat huomasivat, että kekomuurahaiset söivät saalislajistaan kaiken muun paitsi pään. Näin päitä kertyi pesään suuri määrä.

X