SM-liigan pudotuspelit alkavat, ja maksava yleisö kaipaa maalien lailla myös yhteisöllisyyttä
Toimittaja Jukka Vuorio pohtii TV-maailman pääkirjoituksessaan, millä keinolla yleisö saataisiin palaamaan halleihin, kun SM-liigan pudotuspelit käynnistyvät.
HIFK:n otteluissa on käynyt mukavasti yleisöä koko kauden ajan. Kuvassa joukkue juhlii Eetu Koivistoisen (kesk.) tekemää maalia SaiPaa vastaan 2. maaliskuuta.
Kiekkokevät käy juuri nyt kuumimmillaan, kun jäähalleissa ja televisiossa pyörivät SM-liigan pudotuspelit ja pian niiden jälkeen alkavat MM-kisat.
Jääkiekkomaailmassa on kuluvalla kaudella puhuttanut hallien pienenevät yleisömäärät. Katsojia lajilla edelleen on, ja Liigan seuraaminen televisioista ja älylaitteilta maksupaketin omistajlle on nyt helpompaa kuin koskaan. Ilmaiseksi tv:stä näkee vain murto-osan peleistä. Silti televisiostakin katsottu peli tuntuu merkityksellisemmältä, kun hallissa on paljon yleisöä.
Vaikka monella paikkakunnalla on petytty yleisömääriin, on joillakin toisilla, kuten Helsingissä ja Tampereella, saatu nauttia suurten, monituhatpäisten ja kevättä kohti yhä kasvavien kannattajajoukkojen läsnäolosta. HIFK, Tappara ja Ilves ovat olleet yleisömääräkisan selvimmät voittajat.
Uskon yleisön löytävän halleihin muillakin paikkakunnilla, kun joukkue ja seura tuntuvat merkityksellisiltä.
Menemättä sen tarkemmin niihin syihin, jotka ovat yleisökatoa aiheuttaneet, on kehittävämpää pohtia, miten suunta saadaan käännettyä. Miten seuroista saadaan jälleen yleisön silmissä merkityksellisiä?
Esimerkkiä voidaan muilla liigapaikkakunnilla katsoa Helsingistä ja ehkä etenkin Tampereelta.
Vastaus näyttää olevan yhteisöllisyys.
Minua voi syyttää keltavihreistä värilaseista, mutta tilastot eivät tässä asiassa valehtele. Liigan tilastojen mukaan Ilveksen otteluissa kävi kauden aikana lukumääräisesti yhteensä eniten katsojia, ja myös ottelukohtainen yleisökeskiarvo oli paras.
Ilveksen mainontaa ja markkinointia, somepreesenssiä, pöhinää ja kohinaa on kehuttu jo muutaman kauden ajan, ja homma tuntuu vain kiihtyvän.
Siellä fokuksessa on paitsi joukkueen ja pelaajien peliesitykset, myös yhteisö. Kannattajia näytetään mainoksissa ja somepätkissä melkein yhtä paljon kuin peliä. Tunnetta. Urheilu on tunnebisnestä, on moni fiksu ihminen todennut.
Tärkeämpää kuin urheilu
Moni seura on kokenut kipeästi kantapään kautta, että enää ei myy tuote, jossa pääsee vain katsomaan, kun muut pelaavat. Sen sijaan potentiaalinen katsoja on kutsuttava ja otettava osaksi seurayhteisöä. Käy luoksemme, olemme täällä avosylin vastassa.
”Tule kokemaan kanssamme kaikki nämä urheilun hurjat tunteet. Meillä on tarina, jonka osa juuri sinä saat olla”, on Ilveksen playoff-lippujen myyntipuheen pointti, ja saman suuntaista sisältöä olettaisi löytävänsä muiltakin.
Näinä hämmentävinä ja pelottavinakin maailmanaikoina ympärillämme on paljon pimeyttä. Parhaimmillaan seurayhteisö voi paitsi kannattaa joukkuetta, myös kannatella yksilöitä. Yksinäisyyden kierre voi murtua yhteisössä.
Parhaimmillaan seurayhteisö voi olla se valo, joka halkoo pimeän.
Se on tärkeämpää kuin maalit tai pelien lopputulokset.