Sarveiskalvontulehdus on aina vakava sairaus – Mitkä silmäoireet sen paljastaa? Näin vastaa ja neuvoo toimimaan silmätautien erikoislääkäri
Sarveiskalvo on silmän ikkuna, joka läpäisee ja taittaa valoa sekä suojaa silmää. Sarveiskalvontulehdukset on aina hoidettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, muuten näkökyky voi vaurioitua pysyvästi.
Sarveiskalvo on elimistön tiheimmin hermotettu kudos, ja jos pinta on rikki, silmä on erittäin kipeä. Silmä voi olla punainen, vuotaa vettä, luomet voivat turvota ja näkö voi sumentua.
Sarveiskalvontulehdukset ovat hyvin yleisiä silmäsairauksia. Jos silmässä on särkyä ja se punoittaa sekä rähmii, on aina hakeuduttava mahdollisimman pian lääkäriin, ja jos sarveiskalvossa havaitaan tulehdus, potilas ohjataan päivystyksenä silmälääkäriin. Hoitamaton sarveiskalvontulehdus voi samentaa sarveiskalvoa ja heikentää pysyvästi näkökykyä.
”Vaikeat sarveiskalvontulehdukset vaativat toistuvia poliklinikkakäyntejä, mikä sekin heikentää elämänlaatua. Silmän oireiluun kannattaa reagoida välittömästi”, neuvoo dosentti, silmätautien erikoislääkäri ja HUS:n osastonylilääkäri Minna Vesaluoma.
Sarveiskalvontulehdukset ovat tyypillisiä erityisesti piilolinssien käyttäjillä. Heidän kannattaakin kiinnittää hygieniaan erityistä huomiota. Vesaluoma vinkkaa, että kuukausikäyttöisiä piilolinssejä turvallisempia ovat kertakäyttöpiilolasit, joita ei säilytetä nesteissä.
Miksi sarveiskalvontulehdus on niin vakava? Miten se oireilee ja miten sitä hoidetaan? Näin Minna Vesaluoma vastaa kysymyksiin:
Mikä on sarveiskalvo?
Sarveiskalvo on silmän ikkuna, noin 0,5 millimetrin paksuinen läpinäkyvä ja verisuoneton kudos silmän edessä. Se on silmän vahvin linssi, joka osallistuu valon taittamiseen samalla kun se toimii silmän mekaanisena suojana.
Mistä sarveiskalvontulehdus johtuu? Tarttuuko se?
Sarveiskalvontulehdukset jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään: toiset ovat mikrobeista johtuvia infektioita ja toiset puolestaan tiettyihin tauteihin, kuten esimerkiksi reumaan ja autoimmuunisairauksiin liittyviä tulehduksia, joihin ei välttämättä liity infektiota. Myös kuivasilmäisyyteen voi liittyä sarveiskalvontulehdus ilman infektiota.
Suuri riskiryhmä mikrobeista aiheutuviin infektioihin ovat terveet, nuoret piilolinssinkäyttäjät, jotka eivät huolehdi riittävästi hygieniasta niiden käytössä: piilolinssejä pidetään liian kauan silmissä, niitä ei oteta yöksi pois ja ne päässä mennään suihkuun, saunaan, uima-altaaseen ja porealtaaseen. Vesikontakti piilolinssien kanssa on aina infektioriski. Bakteerit viihtyvät myös piilolinssien säilytyskotelossa, jos sitä ei puhdisteta kunnolla.
Myös herpes aiheuttaa sarveiskalvotulehduksia, ihan samalla lailla kuin se aiheuttaa huuliherpeksen. Sukupuolitaudit klamydia ja tippuri voivat levitä silmään.
Sarveiskalvontulehdus voi myös johtua sieni-infektiosta, erityisesti jos esimerkiksi oksa osuu silmään puutarhatöissä. Vaikein sarveiskalvotulehdus on akantameban aiheuttama, mutta onneksi näitä tavataan Suomessa harvoin.
Rähmivät tulehdukset voivat tarttua kontaktissa toiseenkin ihmiseen, jolloin ne voivat ilmetä yleensä vain sidekalvontulehduksina. Sarveiskalvontulehduksen syntymiseksi tarvitaan yleensä ainakin sarveiskalvon mikrohaava.
Miten sarveiskalvontulehdus oireilee – ja millaista hoitoa silmäsairaus vaatii?
Sarveiskalvo on elimistön tiheimmin hermotettu kudos, ja jos pinta on rikki, silmä on erittäin kipeä. Silmä voi olla punainen, vuotaa vettä, luomet voivat turvota ja näkö voi sumentua. Lisäksi silmää voi olla vaikea saada auki. Sarveiskalvossa voi näkyä harmaa tai vaalea täplä.
Sarveiskalvotulehdukset ovat aina vakavia. Särky, punoitus tai näön sumentuminen on aina syy mennä välittömästi lääkäriin. Hän ohjaa tarvittaessa eteenpäin silmälääkäriin, jotta silmä voidaan tutkia mikroskoopilla ja saadaan oikea diagnoosi sekä hoito.
Sarveiskalvon tulehduksen hoito riippuu sen syystä. Ensin on saatava diagnoosi. Silmälääkäri haastattelee potilasta ja selvittää taustasairaudet sekä mahdollisen piilolinssien käytön. Jos tulehdus vaikuttaa infektiolta, otetaan näytteet. Bakteeri-infektiota hoidetaan antibiooteilla, herpeksen aiheuttamaa tulehdusta hoidetaan herpeslääkkeellä ja sienitulehdusta sienilääkkeellä.
Suuri riskiryhmä mikrobeista aiheutuviin silmäinfektioihin ovat terveet, nuoret piilolinssinkäyttäjät. © iStock
Sarveiskalvon ärhäkän tulehduksen hoito on rankkaa ja voi kestää useita viikkoja. Tippoja on laitettava ensimmäisen vuorokauden aikana silmään tunnin välein, myös yöllä. Nuori pärjää kotona, mutta vanhus voi joutua osastolle hoitoon. Silti sarveiskalvoon voi jäädä tulehduksen parannuttua arpi, joka heikentää näköä. Sarveiskalvon pintaosan arpi voidaan myöhemmin laseroida pois, mutta syvä arpi vaatii sarveiskalvosiirteen näön palauttamiseksi.
Kuivasilmäisyyden aiheuttamaa sarveiskalvotulehdusta hoidetaan ensisijaisesti kostutustipoilla sekä tulehdusta rauhoittavilla kortisoni- tai siklosporiinitipoilla. Nivelreumassa tai muissa autoimmuunisairauksissa hoidetaan perussairaus hoitotasapainoon. Paikallishoitona näillä potilailla on lisäksi usein tulehdusta rauhoittavat kortisonitipat.
Voiko sarveiskalvontulehdus parantua itsestään?
Joskus lievä pintatulehdus voi parantua itsestään, mutta sen varaan ei voi laskea. Vakavat tulehdukset voivat edetä varsin nopeasti, ja siksi sarveiskalvotulehdukset vaativat aina silmälääkärin arvion ja hoidon.
Jos tulehdusta ei hoida, millaisia riskejä silmän terveydelle voi ilmetä?
Tavallisista bakteereista hankalin on pseudomonas, jonka aiheuttama ärhäkkä sarveiskalvotulehdus on erittäin nopeasti etenevä ja hoidettunakin hankala. Pesäke syntyy usein sarveiskalvon keskelle mustuaisen eteen, kasvaa hoitamattomana laajemmaksi ja voi siten viedä näöntarkkuuden erittäin heikoksi.
Sarveiskalvoon voi kasvaa verisuonia, jotka on hyvin vaikea saada pois. Silmä voi myös puhjeta. Näissä tapauksissa sarveiskalvo joudutaan paikkaamaan joko liimaamalla tai kudossiirteillä. Hoitamattomana tulehdus voi levitä myös syvemmälle silmän sisälle.
Akuutissa silmän tulehdustilassa reumaatikkojen ja autoimmuunipotilaiden sarveiskalvot ovat alttiina puhkeamiselle, jos tulehdus alkaa sulattaa sarveiskalvoa.
Sarveiskalvon haavauma – miten sen tunnistaa?
Sarveiskalvon haavauma voi syntyä tulehduksen lisäksi myös vammasta, esimerkiksi paperin tai kynnen raapaistessa silmän pintaa. Haavaumassa sarveiskalvon pinta on rikki ja silmä on tällöin hyvin kipeä, vuotava ja sitä on vaikea pitää auki.
Miten haavaumaa hoidetaan? Jos silmä on kipeä, mikä avuksi?
Jos kyseessä on infektoitunut haavauma, antibiootit ja kostutustipat auttavat silmää paranemaan. Jos esimerkiksi kynsi on raapaissut silmän pintaa ja tehnyt haavauman, yleislääkäri voi määrätä antibiootti-rasvalapun silmän suojaksi. Kun pinta kasvaa kiinni, kipu lakkaa. Suun kautta voi ottaa kipulääkettä akuuttivaiheessa.
Miten nopeasti haavauma paranee?
Raapaisuhaava ilman infektiota voi parantua parissa vuorokaudessa. Toisaalta raapaisuhaava voi myös tulehtua, siksi siihen määrätään yleensä suojaksi antibioottisalvaa. Lievät tulehdukset paranevat yleensä 1–2 viikossa. Vaikeat sarveiskalvotulehdukset voivat vaati useiden viikkojen, ja jopa kuukausien hoidon.
Milloin ja kenelle sarveiskalvonsiirto on tarpeen?
Jos sarveiskalvon tulehdus on aiheuttanut silmään keskeisen samentuman, joka sumentaa näkökykyä, sarveiskalvonsiirto voi olla tarpeen. Nykyisin voidaan tehdä myös osasiirteitä, jos esimerkiksi vain etuosa sarveiskalvosta on arpeutunut.
Jos arpi on syvä, on tehtävä läpäisevä sarveiskalvosiirre. Sarveiskalvonsiirrot ovat pitkiä projekteja, ja ompeleet poistetaan vasta 12–18 kuukauden kuluttua.
Silmät voivat paljastaa esimerkiksi MS-taudin, kilpirauhashäiriön tai nivelreuman. © iStock