Pirjo innostui liikunnasta vasta eläkeiässä: ”Olen hyvä esimerkki siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä”
Pirjo Väisänen, 73, kartteli ikänsä ikänsä liikuntaa. Eläkkeellä syttynyt kuntoilun kipinä on parantanut tasapainoa ja lihasvoimaa ja tuonut kaiken kukkuraksi iloa ja virtaa.
Pirjo Väisänen on huomannut, että hän on paljon rennompi nyt kuin aiemmin. Hän uskoo, että kun keho voi hyvin, on sillä suuri merkitys psyykelle – ja myös toisinpäin. © Matias Honkamaa
Kuntoilu ei ollut vuosikymmeniin Pirjo Väisäsen, 73, heiniä. Kyllä hän lapsena ja nuorena käveli ja pyöräili, mutta esimerkiksi koulun liikuntatunnit olivat yhtä tuskaa. Lukiossa Pirjo pinnasi liikuntatunneilta aina kun pystyi.
”Inhosin liikuntaa. Ehkä se johtui siitä, että olin niin kömpelö enkä suoriutunut jumppatunneilla niin hyvin kuin olisin tahtonut.”
Pirjo oli se, joka valittiin viimeisenä pesäpallojoukkueeseen ja se, joka ei koskaan saanut palloa kiinni tai osunut siihen.
Työuransa Pirjo on tehnyt peruskoulun rehtorina Kuopiossa. Työssään hän toi toki esiin liikunnan merkitystä lapsille ja nuorille.
”Ymmärrän kyllä liikunnan arvon. Oma suhteeni liikuntaan oli vain… no, sitä ei ollut.”
Eläköityminen oli käännekohta
Koirien ulkoilutus oli vuosien ajan Pirjon ainoa liikuntamuoto. Joka aamu hän teki koirien kanssa kolmen kilometrin lenkin. Kun perheen viimeinen koira kuoli, Pirjo ei lopettanut kävelyä vaan otti sauvat kaverikseen.
”Kerran lähdin ystävien houkuttelemana pilatekseen. Sinnittelin mukana vuoden. Eihän minulla kunto riittänyt kylkilankkuihin ja muihin. En edes tunnistanut niitä lihaksia, joita olisi pitänyt käyttää.”
Eläkkeelle hän jäi vuonna 2014. Se oli käännekohta kohti liikunnallisempaa elämäntapaa.
”Töissä olin kävellyt käytäviä ja portaita, mutta nyt niitäkään askelia ei enää tullut. Koin, että kehoni huusi jotakin.”
Niinpä Pirjo alkoi lisätä kävelyä.
”Käänteentekevää oli se, kun aloin kuunnella kävellessä Euroopan valot -ohjelmaa. Sunnuntaisin tein jopa tunnin lenkkejä kuunnellen nuoruuteni aikaista musiikkia. Lenkin jälkeen tuntui kuin olisin ollut aikamatkalla.”
Maaseudulla vajaan 40 kilometrin päässä Kuopiosta asuva Pirjo innostui myös Kuopion kansalaisopiston liikuntatunneista, kuten joogasta ja asahista.
Parin vuoden kuluttua hän alkoi miettiä, oliko järkeä istua autossa kahta tuntia, jotta pääsee tunniksi kuntoilemaan.
”Niinpä kokosin yhteen useampia tunteja: ensin pilatesta, sitten kuntojumppaa ja lopuksi joogaa.”
Kuntokin oli kohonnut sen verran, että hän jaksoi pidempään.
Kuntoilu sai uutta potkua
Uutta potkua kuntoiluun tuli pari vuotta sitten. Pirjo luki Savon Sanomista, että Tanhuvaaran urheiluopistossa alkaa kuntokurssi, joka on tarkoitettu eläkkeelle juuri jääneille ja eläkkeellä jo oleville yli kuusikymppisille.
”Soitin ja kysyin, voisiko tällainen plus seitsemänkymppinenkin pariskunta tulla. Tervetuloa, meille sanottiin. Olemme viihtyneet mieheni kanssa kursseilla niin hyvin, että olemme osallistuneet jo viisi kertaa.”
Tanhuvaraan senioreille tarkoitettujen kurssien tarkoituksena on liikunnallisemman, aktiivisemman ja terveyttä edistävän elämäntavan löytäminen. Pirjo ja hänen miehensä ovat päässeet ohjaajan tuella ja ryhmässä kokeilemaan monenlaista kuntoilua sekä sisällä että ulkona.
Kurssilla tehdään muun muassa tasapainoharjoituksia, lihaskuntoharjoituksia, venytyksiä ja rentoutuksia. Ohjelmaan kuuluu myös luentoja esimerkiksi lihaskunnosta, ravitsemuksesta ja itsemyötätunnosta.
”Ja tietysti myös kehonkoostumustestit ja kuntokartoitukset. Kotiin saamme yksilölliset ja selkeät jumppaohjeet. Kurssilta saadut tiedot ja ohjeet kantavat hedelmää. Tulee oivalluksia, että ahaa – voinkin tehdä näin.”
Kuntoilu ei ole tasaista puurtamista
Edistys on ollut huikeaa. Erityisesti Pirjon tasapaino on parantunut lihashallinnan ja -voiman lisääntyessä.
”Alussa en pystynyt ottamaan kuin yhden askeleen viivaa pitkin, kun alkoi jo horjuttaa. Sukkaa en saanut jalkaan kuin istuen tai ottamalla tukea seinästä. Nyt pystyn vetäisemään sukan jalkaan yhdellä jalalla seisten.”
Myös Pirjon kävelyvauhti on parantunut ja käsiin tullut voimaa niin, että puolen kilon käsipainot ovat vaihtuneet kolmen kilon painoihin. Arjessa parantuneet käsivoimat näkyvät vaikkapa siinä, että hän saa hillopurkin auki ilman miehensä apua.
Pirjo korostaa, että arjesta löytyy monia mahdollisuuksia treenata tasapainoa ja liikkuvuutta.
Hänellä on muun muassa tapana kävellä tasapainokävelyä pitkin matonreunoja laittamalla jalkaa toisen eteen niin, että kantapää koskettaa toisen jalan varpaita. Hän tekee kotona myös ”kukkokävelyä” eli nostelee polvia korkealle kulkiessaan huoneesta toiseen. Jos hän kurkottaa jotakin ylähyllyltä, hän kurkottaa molemmin käsin niin, että kummatkin puolet venyvät.
”Kunnon kohentamiseksi tarvitaan sekä näitä arjen juttuja että kodin ulkopuolella tapahtuvaa liikkumista”, Pirjo tähdentää.
Kuntoilu voi olla nautinto
Voiman, liikkuvuuden ja tasapainon kasvaessa Pirjo on oppinut tunnistamaan lihaksiaan ja nauttimaan liikkeestä. Kuntoilu on lisännyt kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tietoisuus omasta kehosta alkaa heti aamusta. Herättyään Pirjo venyttelee kunnolla sängyssä ennen kuin nousee ylös. Ylös noustuaan hän venyttää itsensä täyteen pituuteen ennen kuin lähtee liikkeelle. Aina ryhtyessään uuteen puuhaan hän miettii, että asento olisi mahdollisimman rento ja luonteva.
Pirjo haluaa myös haastaa itseään. Hän on esimerkiksi osallistunut kansalaisopiston barre-tunneille – barre on tehotreeni, joka yhdistää klassista balettia, pilatesta ja joogaa. Syksyllä hän aikoo osallistua Tanhuvaaran kurssien kuopiolaisporukan yhteisille höntsäpeli- ja kuntosalitunneille. Kyllä, suunnitelmissa on myös kuntosalille meno, vaikka kynnys sinne on ollut korkea.
Pirjolle on uuden liikunnallisen elämäntavan myötä auennut kuin uusi ovi.
”Rakastan tätä tällaista elämää. Olen hyvä esimerkki siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 8/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti