Asentoriippuvainen ­uniapnea ehti äityä vaikeaksi – Näin Laura paransi untaan erikoissängyllä: ”Diagnoosi muuttui lievä­asteiseksi uniapneaksi”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kun Laura Tuovinen pääsi eroon yöllisistä hengityskatkoksista, tuntui kuin koko elämä olisi kirkastunut. © Harri Mäenpää
Kun Laura Tuovinen pääsi eroon yöllisistä hengityskatkoksista, tuntui kuin koko elämä olisi kirkastunut. © Harri Mäenpää
Kun Laura Tuovisella todettiin vaikea uniapnea, hän ei innostunut sen hoitoon suositellusta laitteesta. Puoli vuotta myöhemmin hengityskatkokset olivat lähes loppuneet. Avun toi nukkumisergonomian korjaantuminen.

Laura Tuovinen, 38, oli aina tottunut nukahtamaan vatsalleen, mistä asennosta hän pyörähti unissaan selälleen. ­Kyljellään hän ei osannut nukkua lainkaan, sillä kova patja sai käden puuduksiin ja lonkan kipeäksi. Selällään nukkumisen seuraus yllätti – Lauralla ilmeni asentoriippuvainen uniapnea. Sairaudestaan hän olikin ollut autuaan tietämätön ennen kuin oireet äityivät pahoiksi.

”Kun aloin nukahdella auton rattiin, tajusin, että nyt on jotain pielessä”

”En kiinnittänyt huomiota ­väsymykseen ja hajamielisyyteen, sillä sellaistahan työssäkäyvän lapsiperheen äidin elämä on. Vasta, kun oireeni pahenivat niin, että aloin nukahdella auton rattiin, tajusin, että nyt on jotain pielessä.

Mieleen hiipi ­kaikenlaisia ajatuksia. Pelkäsin, että ­kyseessä voisi olla vaikka ­aivokasvain.

Unta en osannut epäillä, ­koska luulin nukkuvani hyvin. Mieheltäkään ei tullut mitään palautetta, sillä hän nukkuu niin sikeästi, että vaikka meille rymistelisi komppania asuntovarkaita, hän ei heräisi.”

”Minussa oli johtoja kuin RoboCopissa”

”Työterveyshuollon lääkäri oli sitä mieltä, että olen masentunut ja uupunut. Hän passitti minut psykologille ja kuukauden sairauslomalle. Protestoin, sillä en tuntenut itseäni lainkaan masentuneeksi.

Onneksi sain lähetteen neurologisiin tutkimuksiin. Ensitöiksi minulta otettiin pois ajokortti, koska ennen tutkimuksia ei narkolepsiaa voitu sulkea pois.

Tutkimuksiin kuului muun muassa unirekisteröinti eli yöpolygrafia. Nukuin yön ­kotona tutkimuslaitteeseen kytkettynä. Minussa oli johtoja kuin RoboCopissa.

Tulos oli selvä: kärsin vaikeasta uniapneasta. Hengityskatkoksia oli tullut peräti 84 minuuttia yössä. Kyseessä oli asentoriippuvainen ­uniapnea, sillä hengitys katkeili vain selällään nukkuessa.”

Lue myös: Keskivaikea uniapnea paljastui yöpolygrafiassa – CPAP-laite esti Liisan hengityskatkokset mutta herkkäunisen öinen säpsähtely jatkui

”Mieluummin kupsahdan kuin käytän laitetta”

”Minulle esiteltiin ­CPAP-laite. Kerrottiin, että se olisi ­ainut hoitomuoto, joka auttaisi vaikea-asteiseen uniapneaan. Järkytyin. Olin nuori kolmekymppinen nainen enkä voinut ajatellakaan, että olisin raahannut sellaisen härpäkkeen makuuhuoneeseen.

­Minua myös ahdisti ajatus naamarin kanssa nukkumisesta. Voitte unohtaa, ei tule tapahtumaan, sanoin.

Se oli kieltämättä pinnallista, mutta ajattelin, että mieluummin kupsahdan kuin käytän laitetta.

Sen sijaan kokeilin vyötä, joka estää selinmakuulla nukkumisen. Sekään ei ­tuntunut hyvältä, vaan vyö oli kuin ­pakkopaita. En voinut vain kierähtää kyljeltä toiselle vaan minun oli noustava istumaan asentoa vaihtaessa.”

Lue myös: Uniapnea-diagnoosi yllätti – Sirpa hylkäsi CPAP-laitteen ja kokomaskin, kunnes siro nenämaski sai suopumaan hoitoon: ”Olen saanut lisää energiaa”

Satsaus uniergonomiaan kannatti – uniapnea enää lieväasteinen

”Halusin laittaa uniasiat kuntoon, joten satsasimme erikoissänkyyn ja kunnon ­tyynyihin. Aiemmin meillä oli ollut ­napakka futon-patja.

Jo parissa viikossa huomasin, että oloni oli pirteämpi. ­Parin kuukauden kuluttua kaikki oireet – päiväaikaiset nukahtelut, väsymys, sumuinen olo ja hajamielisyys – olivat poissa.

Kun minulla puolen vuoden kuluttua oli uusi unirekisteröinti, kontrollissa todettiin, että yölliset hengityskatkokset olivat lähes loppuneet. Niitä tuli vain muutamia yksittäisiä. Diagnoosi muuttui lievä­asteiseksi uniapneaksi.

En ollut ylipainoinen eikä muutoksen syynä voinut olla se, että olisin ­pudottanut painoa. Uskon, että hyvä nukkumis­ergonomia korjasi tilanteen, sillä vartalon muotoon mukautuvalla patjalla oli ­helppo nukkua kyljellään. Itse ­asiassa, aiemmissa lempiasennoissani nukkuminen olisi tuntunut luonnottomalta.

Viimeiset kuusi vuotta olen nukkunut rauhallisesti kyljelläni. Oireet, kuten sumuinen olo tai päiväaikainen nukahtelu, ovat pysyneet poissa.”

X