Borrelioosin kahdesti sairastanut Hanna Sumari: ”Nykyään punkkitarkastus on joka ilta”

Jaa artikkeli
Borrelioosin kahdesti sairastanut
Borrelioosin saaminen ei ole muuttanut Hanna Sumarin suhtautumista luontoon. Luonnossa kuuluu hänen mielestään liikkua rennolla meiningillä. © Tommi Tuomi
Tv-toimittaja Hanna Sumari ei voinut uskoa huonoa tuuriaan, kun hän sai borrelioosin kahtena kesänä peräkkäin. Niiden myötä hän on ryhtynyt tekemään entistä tarkempia punkkisyynejä.

Tv-toimittaja Hanna Sumarille ei tullut edes mieleen ajatella punkkeja. Kun hän kaksi vuotta sitten oli lounaissaaristossa kuvaamassa Suomen kaunein koti -ohjelmaa, työpäivät venyivät väkisin pitkiksi. Iltaisin hän oli niin poikki, että halusi vain kaatua sänkyyn.

Vasta viikonloppuna hän alkoi ihmetellä miehelleen Jarille, miten paljon hyttysenpurema kutisi vasemmassa kyynärvarressa. Jari katsoi punaista läiskää huolestuneena ja sanoi, että se voisi olla myös punkin purema.

Ensioireena kutina

”Ensimmäinen reaktioni Jarin sanoihin oli, että eivät punkin puremat kutise. En ajatellut asiaa sen enempää. Maanantaina lähdin taas jatkamaan kuvauksia Kemiönsaareen.

Kuvausten aikana minulla sattui olemaan aamupäivä vapaata, ja menin hotellin kuntosalille. Siellä näin itseni peilistä ja huomasin, että pureman ympärille oli ilmestynyt borreliatartunnalle tyypillinen punainen rengas. Minuun iski välittömästi lievä paniikki.

Lähdin takaisin huoneeseeni ja otin puhelinsovelluksen kautta yhteyttä yksityiseen lääkäriasemaan. Lähetin kuvan ihottumasta ja chatin kautta selitin lääkärille, mitä oli tapahtunut.

Lääkitys alkoi heti

Lääkärin mielestä oli selvää, että olin saanut borrelioosin. Hän määräsi minulle sen hoitoon kolmen viikon antibioottikuurin.

Ensimmäinen ajatukseni oli, mistä löytyisi lähin apteekki ja olisiko siellä lääkärin määräämää lääkettä.

Kuvausaikataulu oli tiukka, eikä minulla ollut aikaa lähteä kovin kauas.

Hetken googlattuani huomasin, että lähin apteekki oli puolen tunnin ajomatkan päässä Taalintehtaalla. Sain sieltä lääkkeet ja aloitin lääkekuurin heti. Jälkeenpäin myös ymmärsin, että huoleni lääkkeen saatavuudesta oli ollut aika hassu. Saaristossa punkit ovat hyvin yleisiä, minkä takia kaikissa apteekeissa myydään borrelioosin hoitoon tarkoitettuja antibiootteja.

Jatkuva väsymys vaivasi

Lääkekuurin aloittamisen jälkeen paniikkini alkoi hälvetä. Tunsin, että infektio oli hyvin hoidossa.

Työkaverini olivat minusta kyllä huolissaan. He olivat kuulleet paljon kertomuksia borrelioosin pitkittymisestä ja pelkäsivät, miten minun käy. Kaikki tekivät myös tarkan punkkisyynin sinä iltana.

Borrelioosin tai lääkkeiden takia en itse huomannut olossani mitään erityistä. Muut kuitenkin huomauttivat, että olin jatkuvasti todella väsynyt. Pienenkin tauon aikana saatoin esimerkiksi nukahtaa tuoliin istuma-asentoon.

Ihottuma kädessäni kesti pari viikkoa. Se muistutti minua tartunnasta. Kun se vihdoin hävisi, myös tartunta katosi mielestäni.

Uusi tartunta

Jatkoin elämääni aivan normaalisti, enkä enää miettinyt kovin paljon punkkeja. Seuraava kesä toi kuitenkin ikävän yllätyksen.

Olin tekemässä puutarhatöitä kotimme pihalla Espoossa, kun huomasin oikeassa kyynärvarressani aivan samanlaisen ihottuman kuin aikaisempana kesänä oli ollut vasemmassa kädessäni. Uusi ihottumakin kutisi aivan hillittömästi.

Ymmärsin heti, mistä oli kyse. Ensireaktioni oli valtava harmitus ja ärsytys. En voinut uskoa, että olin saanut borrelioosin niin pian uudelleen.

Otin nopeasti yhteyttä lääkäriin lääkäriaseman chat-palvelun kautta. Hän määräsi minulle kuukauden antibioottikuurin, mutta eri merkkiä kuin ensimmäisellä kerralla.

Tällä kertaa antibioottikuurin kanssa oli tärkeää, että samaan aikaan ei saanut oleskella auringonvalossa. Koska oli heinäkuu ja kesä kauneimmillaan, se oli tietysti haastavaa.

Suojasin ihon korkeakertoimisella aurinkosuojavoiteella ja käytin pitkähihaista paitaa ja hattua. Kämmeniä ja kämmenselkiä oli kuitenkin hyvin vaikea suojata, mikä kostautui nopeasti.

Yllättävä reaktio

Kun olin pari päivää ottanut antibioottia, lähdin aamulla tavalliseen tapaani kävelylenkille. Oloni muuttui kuitenkin todella huonoksi.

Minusta tuntui kuin käsissäni olisi veren sijaan virrannut jäävettä. Pieniä kylmiä virtauksia kulki pitkin kämmeniäni ja kämmenselkiäni. Käsiäni kirvelsi, ja ne turposivat ja muuttuivat araksi lämmölle.

Palasin takaisin kotiin. Tunne käsissäni oli valtavan epämiellyttävä. Kädet menivät välillä kananlihalle ja muuttuivat kylmiksi, välillä ne taas tuntuivat polttavan kuumilta. Samalla tunsin oloni todella uupuneeksi ja sydämeni sykki vimmatusti.

Oli selvää, että antibiootti oli vaihdettava. Selitin oireet jälleen chatissä lääkärille. Hän kertoi, että kärsin yliherkkyysreaktiosta ja määräsi minulle uuden lääkekuurin. Sen aloitin vielä samana päivänä. Kädet olivat kuitenkin vielä muutaman päivän ajan niin kipeät, että en pystynyt tekemään juuri mitään.

Kummallakaan kerralla en nähnyt punkkia ihollani.

Punkkitarkastus joka ilta

Oloni parani muutamassa päivässä. Jatkoin tv-ohjelmien kuvauksia normaalisti ja nautin auringosta.

Tartunnat opettivat minut kuitenkin olemaan entistä tarkempi. Nykyään pyrin tekemään punkkitarkastuksen kesäisin joka ilta.

Opin myös, että punkkia ei välttämättä näe itse lainkaan. Kummallakaan kerralla en itse missään vaiheessa nähnyt punkkia ihollani. Todennäköisesti sain siis tartunnan nymfiltä eli nuorelta punkilta. Se voi olla vain millimetrin kokoinen. Iholla sitä on hyvin vaikea erottaa.

Paniikkia en punkeista kuitenkaan ota. Liikun metsässä ja heinikoissa vanhaan tapaan ja nautin luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta.”

Lue myös: Puutiaisaivotulehdus leviää muuttolintujen mukana

Hannan kotinurkilla Espoossa liikkuu paljon peuroja, joiden ­mukana punkit pääsevät leviämään. © Tommi Tuomi 

Artikkeli on ensi kerran julkaistu Kotilääkäri-lehdessä 6/21.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X