Migreenikohtaus lamauttaa – Kristian, 30, on kärsinyt migreenistä lapsesta saakka: ”Lääkkeiden rinnalle olen etsinyt myös lääkkeettömiä hoitomuotoja”
Kristian Takkula on kärsinyt kovista päänsäryistä jo lapsesta asti. Aikuisena hän on löytänyt lääkkeiden rinnalle myös lääkkettömiä hoitokeinoja.
Kävelylenkki ulkona auttaa Kristian Takkulaa palautumaan työpäivän jälkeen. © Sini-Marja Niska
Kristian Takkula, 30, tietää hyvin, miten lamaannuttava migreenikohtaus voi olla. Kun hän vajaat pari vuotta sitten pyörtyi ja kaatui maahan, ohikulkijat hälyttivät ambulanssin viemään hänet sairaalaan. Siellä häntä tutkittiin aluksi mahdollisena aivoinfarktipotilaana.
Migreenikohtaukset voimistuivat teini-iässä
”Olen saanut voimakkaita päänsärkykohtauksia jo yhdeksänvuotiaasta lähtien. Tavallisesti aamupäivä meni koulussa hyvin, mutta iltapäivällä päätäni alkoi särkeä ja aloin voida pahoin. Taksimatkalla koulusta kotiin usein oksensin. Lääkäri totesi, että kyseessä on migreeni ja määräsi migreenilääkettä pienellä annoksella. Sen ja iltapäivävälipalan avulla sain oireet aisoihin.
Teini-iässä hormonit alkoivat jyllätä kehossa, minkä takia migreenikohtaukset voimistuivat ja lisääntyivät. Parikymppisenä kohtaukset muuttuivat vielä entistäkin rajummiksi. Kohtausten alussa aloin saada erilaisia puutumisoireita. Suupieli saattoi esimerkiksi roikkua kummallisesti. Lisäksi saatoin nähdä näkökentän laidalla sahalaitaisia kuvioita. Se on tyypillinen oire aurallisessa migreenissä.
Ensimmäisistä oireista tiesin aina, että minun pitäisi nopeasti päästä lepäämään pimeään huoneeseen. Yleensä kohtaus oli täysillä päällä jo tunnin kuluttua ensimmäisistä merkeistä.”
”Kuukahdin maahan kyljelleni”
”Rajut oireet säikäyttivät minut pahasti reilut kaksi vuotta sitten lokakuussa. Olin menossa kaverini kanssa elokuviin, ja olimme jo sisällä salissa, kun tunsin, että päätäni alkoi särkeä ja oksenteluvaihe oli tulossa.
Lähdin nopeasti ulos. Tunsin, miten raajani alkoivat puutua ja minua alkoi pyörryttää. Kuukahdin maahan kyljelleni. Kaksi edelläni kulkenutta naista onneksi huomasi, mitä tapahtui, ja he hälyttivät ambulanssin.
Minut vietiin helsinkiläisen Malmin sairaalan päivystykseen. Siinä vaiheessa puheeni oli puuromaista, ja toinen suupieleni roikkui. Lääkäri huolestui, että kyse saattoi olla aivoinfarktista.
Minut siirrettiin Meilahden sairaalaan, jossa minua tutkittiin kaksi päivää. Mitään vakavaa ei onneksi löytynyt. Neurologi totesi, että kyse oli todennäköisesti ollut vain todella rajusta migreenikohtauksesta.”
Lääkkeitä ja lääkkeettömiä hoitomuotoja
”Neurologi määräsi minulle kaksi uutta lääkettä, migreenin estolääkityksen ja kipulääkkeen. Estolääkitys on itse asiassa verenpainelääke. Sen tarkoituksena on tasapainottaa verenpainettani niin, että migreenikohtauksia ei tulisi ollenkaan. Kipulääkkeen taas otan aina iltaisin, ja sen tarkoituksena on estää aamun päänsärkykohtauksia.
Lääkkeiden rinnalle olen etsinyt myös lääkkeettömiä hoitomuotoja. Käyn esimerkiksi hieronnassa kerran kuukaudessa sekä akupunktiossa ja vyöhyketerapiassa hieman harvemmin. Ne auttavat kehoani pysymään tasapainossa. Tämän vuoden alussa kävin myös ensimmäisen kerran kokeilemassa perinteistä verikuppausta. Sekin tuntui tekevän hyvää.
Tärkeintä on kuitenkin noudattaa säännöllisiä elämäntapoja. Pyrin syömään, nukkumaan ja liikkumaan mahdollisimman säännöllisesti. Käyn muun muassa pari kertaa viikossa kuntosalilla ja muuten ulkona kävelemässä.”
Maskiaika lietsoi kohtauksia
”Työskentelen lähihoitajana Helsingin kaupungin kotihoidossa. Hoidan pääasiassa vanhuksia heidän kotonaan. Maskiaikaan hengittäminen oli vaikeaa, mikä lietsoi helposti migreenikohtauksia. Nyt kun maskeista on pystytty luopumaan, migreenikohtaukset ovat vähentyneet huomattavasti.
Muutamaan kuukauteen minulla ei ole ollut migreenikohtauksia ollenkaan. Se on ollut helpottavaa, sillä kohtaus kestää edelleen useita tunteja ja olen sen jälkeen 2–3 päivää työkyvytön.
Olen myös onnellinen, että esihenkilöni ymmärtää hyvin, miten vaikea sairaus migreeni voi pahimmillaan olla. Saan tehdä pääasiassa aamuvuoroja, mikä auttaa pitämään vuorokausirytmin säännöllisenä. Se on helpottanut elämääni paljon.”
© MATIJA KEBER
Voimavarani: Teatteri
”Olen aina tykännyt esiintymisestä ja improvisoinnista. Viime syksynä uskaltauduin mukaan Helsingin teatterikoulun aikuisten teatteriryhmään. Harrastuksen myötä olen löytänyt paljon uusia puolia itsestäni. Olen saanut rohkeutta esiintymiseen, ja uudet tilanteet jännittävät minua muutenkin paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Lisäksi teatterikoulun harjoituksissa kaikki huolet ja murheet unohtuvat hetkessä. Jälkeenpäin on aina voimaantunut olo.”