Pirkon sappikivet poistettiin leikkauksella: ”Jos kirjoittaisin keskustelupalstoille, kertoisin, että sappikivileikkaus on helppo juttu”
Repullinen kiviä vaihtui ilmapalloksi, Pirkko Varjo vertaa. Sappikivileikkauksen jälkeen Pirkko voi taas vetää keuhkot täyteen raitista maalaisilmaa.
”Nyt ymmärrän, mitä sana sapettaa tarkoittaa. Se ei ole mitään pientä harmitusta, vaan voimakas tunne”, sappikivitautia sairastanut Pirkko Varjo tietää. © Juha Sinisalo
Sappikivileikkaus tehdään useimmiten tähystysleikkauksena. Leikkauksessa poistetaan sappirakko ja sappikivet. Suomessa tehdään noin 9000 sappikivileikkausta vuodessa. Pirkko Varjo on yksi leikatuista.
”Kun kyykin puutarhassa kitkemässä, oikean kylkikaaren alla muljahteli”
Sinulla on sappikivitauti, ja sappirakkosi on täynnä kiviä. Kun Pirkko Varjo, 65, kuuli lääkärin sanat, hän huokasi helpotuksesta.
”Olin pelännyt pahinta, sillä suvussani on suolistosyöpiä”, Pirkko muistelee parin vuoden takaisia hetkiä.
Pirkko oli hakeutunut tutkimuksiin, sillä hän oli löytänyt hoikasta varrestaan kuhmun. Se herätti huolta, ja lisäksi se kenkkuili.
”Kun kyykin puutarhassa kitkemässä, oikean kylkikaaren alla muljahteli. Ihan kuin jokin olisi heittänyt sisälläni kuperkeikan, ja se teki todella kipeää.”
Koska muljahdus ei jäänyt ainoaksi, Pirkko alkoi varoa kyykistymistä. Se oli hankalaa puutarhatöistä pitävälle ihmiselle.
”Kyykkyasennosta seuraava asento oli aina makuuasento. Muljahduksen jälkeen vietin seuraavat tunnit sohvalla.”
Sohva oli tuttu lepopaikka ennestäänkin. Sille Pirkko hakeutui aina, kun vatsaa väänsi, ja sitä väänsi aika usein.
”Sappikivitautia en osannut ajatellakaan”
Pirkolla oli ollut perhosia vatsassa nuoresta saakka. Vatsaan sattui, kun tulossa oli jotain jännää. Nykyään vaivasta puhutaan stressivatsana, ja sellaisena Pirkkokin sitä piti: tapana reagoida asioihin.
”Sappikivitautia en osannut ajatellakaan. – Minulla ei ollut koskaan kovia kipukohtauksia, joita pidin taudin tunnusmerkkinä.”
Niin kipeä vatsa kuitenkin oli, että Pirkon piti maata sohvalla ihan hiljaa ja liikkumatta. Pienikin asennonmuutos nostatti aaltomaisen kivun. Vuosikymmenten varrella Pirkko oppi luottamaan siihen, että kipu menee ohi. Jos ei tänään, niin viimeistään huomenna, yöunien jälkeen.
Kaksi vuotta sitten hän kyllästyi siihen, että vatsa määräsi menot ja varasi ajan terveyskeskukseen. Sieltä hänet lähettiin sairaalaan ultraäänitutkimukseen: Pirkon sappirakko oli täynnä kiviä.
”Se tuntui kummalliselta, sillä en ollut koskaan kipujeni kanssa päivystyskunnossa.”
Pirkko sai kuulla, että sappikivet ja kivut eivät kulje käsi kädessä. Iso osa sappikivitautipotilaista on oireettomia.
Pirkko sai lähetteen leikkaukseen ja reseptin sappiteiden supistelua vähentävään lääkkeeseen, mutta jätti lääkkeen hankkimatta.
”Olen huono popsimaan pillereitä. Herkkä vatsani ei tykkää niistä.”
Nettikirjoittelut laimensivat innon
Pirkko jäi tyytyväisenä odottamaan leikkauskutsua. Leikkaus olisi parantava hoito, ja sen jälkeen hän saisi unohtaa koko vaivan. Into laimeni, kun Pirkko tutustui netissä sappikivileikattujen kokemuksiin, ja luki tietenkin niistä kamalimmat. Yhdellä oli leikkauksen jälkeen kipuja ja toisella vatsa jatkuvasti sekaisin.
”Mietin, olikohan leikkaukseen hakeutuminen sittenkään viisasta. Mitä jos yhden vaivan poisto johtaisi toiseen?”
Sappikivileikkauksen jälkeen kivut olivat poissa
Pirkko leikattiin syyskuussa 2021. Leikkaus tehtiin nukutuksessa, tähystysleikkauksena, jossa poistettiin sappirakko.
”Leikkauksen jälkeen heräsin vähän tavallista kankeampana, ja oksensin kerran. Olo oli silti niin hyvä, että jäin ihastelemaan sairaalan oksennuspusseja.”
Nykyiset pussit ovat aiempiin kaarimaljoihin verrattuna hienoja, Pirkko kertoo.
”Kun suun pistää pussin suuhun, kaikki tavara menee sisään, eikä lennä, mihin sattuu.”
Huono olo oli nopeasti ohimenevä, lääkkeisiin liittyvä haitta. Muut lääkkeiden vaikutukset tulivat troppeihin tottumattomalle yllätyksenä.
”Menin sairaalaan aamulla tavallisessa mielentilassani ja poistuin iltapäivällä euforiassa. Kaikki murheet unohtuivat lääkepöllyissä.”
Kotona Pirkko makasi leikkauksen jälkeen pari päivää tutulla sohvalla. Häntä väsytti, mutta kipuja hänellä ei ollut lainkaan.
”Jos kirjoittaisin keskustelupalstoille, kertoisin, että sappikivileikkaus on helppo juttu.”
Sappikivileikkaus paransi elämänlaatua
Elämänlaatu parani leikkauksella, sillä enää Pirkon tarvitse varoa kylkeään. Sohvalla voi nyt maata, kun itse tykkää, eikä kun kipu määrää. Ilmakin kulkee entistä paremmin.
”Tuntuu ihanalta vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa. Ennen leikkausta se ei onnistunut, sillä ilmeisesti sappirakko painoi keuhkoja. ”
Leikkaavan lääkärin mukaan Pirkon sappirakossa oli ainakin 20 sappikiveä, eivätkä ne olleet tulleet sinne hetkessä.
”Elintavoilla taitaa olla osuutta asiaan”, Pirkko päättelee. Terveyskirjastossa kerrotaan, että lihavuus ja vähäinen liikkuminen lisäävät sappikiviä, samoin tupakan ja alkoholin käyttö. Ravinnon koostumuksen, kuten rasvan määrän vaikutus sappikiven syntyyn on epäselvä. Pirkko on hoikka puuhastelija, joka ei käytä alkoholia juuri lainkaan eikä tupakoi, joten syy hänen sappikiviinsä saattoi olla syömisissä.
”Olen ollut huoleton syöjä, sillä ruoka ei jää vyötärölleni. Herkuttelin usein rasvaisilla ranskanperunoilla.”
Sappirakon poistaminen ei välttämättä tee elämästä kokonaan kivutonta, Pirkko tietää. Ranskanperunat maistuisivat edelleen, mutta nykyään Pirkko lankeaa niihin hyvin harvoin.
”Omenoitakin kartan, vaikka kotipihassani kasvaa kaksi omenapuuta. Ne ovat vanhoja, huonosti tuottavia puita, joiden sadon annan linnuille ja peuroille.”
”Koti ja piha pitävät liikkeessä”
Pirkko kertoo, ettei ole koskaan ollut mikään liikunnanharrastaja, mutta on kävellyt aina paljon. Nykyään hän myös ratsastaa säännöllisesti.
”Olen tössöttäjä, joka pysyy liikkeessä ilman liikuntaharrastuksiakin. Minulla on koira ja iso piha, jossa riittää puuhaa.”
Pirkko muutti puolisonsa kanssa viisi vuotta sitten maalle, 31 vuoden kaupunkiasumisen jälkeen.
”Tässä iässä moni tekee päinvastoin, mutta me muutimme vanhuuden päiviksi maalle. Rakensimme talon kesäpaikallemme, vanhaan maatalouskeskukseen.”
Nykyinen koti on yksitasoinen, ja se on rakennettu niin, että liikkuminen onnistuu huonommillakin jaloilla.
”Maalla jalat pysyvät paremmassa kunnossa kuin kaupungissa. Koti ja piha pitävät liikkeessä.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 5/2023.
Artikkelia on muokattu 21.6.2023 klo 10.30
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti