Tarjan tinnitus jäi vaille selitystä – Tinnitusääni vain voimistui korvatulehduksen myötä: ”Olen hyväksynyt, etten pääse ääniä karkuun”
Elämä tinnituksen ja ääniyliherkkyyden kanssa on vaatinut Tarja Heinolta sopeutumista. Viisi vuotta sitten elämä järjesti vielä uuden, rankan yllätyksen.
Tinnituksesta kärsivä Tarja Heino käy usein metsässä. Hiljaisuuden kuulemisen sijaan hän on oppinut aistimaan sen tuntemalla.
Taas kerran jyväskyläläinen Tarja Heino, 49, oli käymässä vanhempiensa luona maaseudulla. Lapsuudenkoti oli aina ollut yksi hänen lempipaikkojaan, sillä sinne lankesi öisin ihana, syvä hiljaisuus.
Eräänä iltana parikymmentä vuotta sitten asiat olivat kuitenkin toisin. Nukkumaan mennessään Tarja huomasi, ettei kuullut olohuoneen seinäkellon raksutusta, kuten tavallisesti.
”Havahduin siihen, että korvissani kuului vinkumista, suhinaa ja kohinaa. En ollut kuullut sellaista koskaan aikaisemmin.”
Kummalliset äänet jatkuivat lakkaamatta seuraavina päivinä. Tarja tiesi, että kyseessä oli todennäköisesti tinnitus-niminen vaiva, ja hänen mielensä valtasi pelko.
”Mietin jatkuvasti, onko vaiva pysyvä. Pelkäsin valtavasti rauhan ja hiljaisuuden menettämistä.”
Muutaman päivän päästä Tarja varasi ajan yleislääkärille ja heti sen jälkeen korvalääkärille. Kumpikin totesi, että kyse todella oli tinnituksesta eli vaivasta, jossa korvissa kuuluu ääniä, jotka eivät aiheudu mistään ulkoisesta äänilähteestä.
Kumpikaan ei kuitenkaan osannut sanoa, millaisia tutkimuksia Tarja tarvitsisi tai voisiko vaivasta päästä eroon.
Tarja oli hämmentynyt. Onneksi hän ymmärsi kysyä apua Kuuloliitosta.
”Sieltä vinkattiin varaamaan aika tinnituksesta väitelleelle korvalääkärille.”
Korvan tinnitus toi häiritsevät äänet
Kuuloliiton suosittelema lääkäri tiesi heti, mitä piti tehdä. Syytä Tarjan tinnitukseen alettiin selvittää muun muassa mittaamalla verenpaine ja tutkimalla niska-hartialihasten kunto ja kuulo.
Mitään syytä ei kuitenkaan löytynyt, ja kuulokin todettiin erinomaiseksi. Lääkärin viesti oli selkeä: tinnitus oli nyt seuralainen, jonka kanssa Tarjan piti vain opetella elämään.
”Olin helpottunut, ettei syytä löytynyt, sillä olin pelännyt, että olin jotenkin itse aiheuttanut vaivan. Toisaalta olin pettynyt, sillä jäin elämään epätietoisuudessa.”
Valitettavasti elämää hankaloittavat äänet eivät jääneet vain tinnitukseen. Pian diagnoosin jälkeen Tarja huomasi, että myös ympärillä olevat äänet alkoivat kiusata häntä entistä enemmän.
Töistä palatessaan hänestä tuntui, että autojen äänet tuntuivat kovemmilta kuin ennen. Kotona arkiset äänet, kuten imuri, sähkövatkain ja tehosekoitin satuttivat korvia.
Tarjan piti jälleen palata lääkäriin. Kävi ilmi, että tinnituksen lisäksi hän kärsi ääniyliherkkyydestä.
”Lääkäri neuvoi minua siedättämään korvia arkipäiväisiin ja normaalia kovempiin ääniin ja tarvittaessa käyttämään kuulosuojaimia. Muuten vaivan kanssa piti vain opetella elämään.”
”Äänet eivät vaivaisi enää koskaan”
Tarjan arki muuttui nopeasti muutamassa viikossa. Työasiat hän pystyi hoitamaan kohtuullisen hyvin, mutta lepääminen oli äänten takia vaikeaa.
Rauhalliset metsäkävelyt ja koti-illat eivät tuntuneet enää samalta kuin ennen, ja nukahtaminen oli haasteellista. Helpotusta löytyi vain hetkellisesti arkisista asioista, kuten saunomisesta.
”Löylyn sihinässä äänet vaivasivat tavallista vähemmän. Saunoin mieheni kanssa usein, mutta eihän sitäkään loputtomiin voinut tehdä.”
Tinnitus ja jatkuvat äänet seurasivat kaikkialle, ja ne aiheuttivat vihan, ahdistuksen ja masentuneisuuden tunteita. Uudessa elämäntilanteessa Tarjasta alkoi tuntua epätoivoiselta.
Synkkinä hetkinä hän mietti, miten äänet saisi lopullisesti loppumaan.
”Kotitalomme viidennen kerroksen parvekkeella minulle tuli monta kertaa mieleen, että jos vain hyppäisi, niin äänet eivät vaivaisi enää koskaan.”
Hiljaisuus löytyy uudelleen
Syksy vaihtui vähitellen kevääksi, ja Tarja huomasi, että hän oli alkanut tottua ääniin. Hän mietti enemmän ratkaisuja kuin vaivaa itsessään. Moniin harrastuksiin ja tapahtumiin, kuten bändikeikoille, hän pystyi edelleen menemään, kunhan muisti ottaa korvatulpat tai kuulosuojaimet mukaan.
”Kavereiden kanssa sovin usein tapaamisia rauhallisiin kahviloihin. Arki alkoi rullata hyvin.”
Tarja löysi myös rakastamansa hiljaisuuden uudelleen. Kun hän aikaisemmin oli nauttinut hiljaisuudesta nimenomaan kuuloaistin kautta, vähitellen hän huomasi kokevansa sen tuntemalla. Hiljaisuuden kuulemisen sijaan hän tunsi puiden huminan ja tuulenvireen ihollaan.
Korvan tinnitus voimistui korvatulehduksen myötä
Elämä rullasi mukavasti eteenpäin monta vuotta, kunnes viisi vuotta sitten kaikki muuttui jälleen yhtäkkisesti. Tarja sairastui korvatulehdukseen, joka äityi pahaksi.
Korvat olivat niin tukossa, että tinnitusääni oli sietämätön. Nukkumisesta ei tullut mitään. Tarja pyysi korvalääkäriä puhkaisemaan korvat, mutta lääkäri ei suostunut vaan määräsi niiden hoitoon kipulääkettä ja antibiootteja.
”Kävin kuusi kertaa sairaalassa anelemassa, että korvani puhkaistaisiin. Valitettavasti oma korvalääkärini oli lomalla, eikä kukaan muu tuntunut tietävän tinnituksesta kovin paljon.”
Kun Tarja viimein pääsi omalle lääkärilleen, tämä määräsi hänelle heti nukahtamislääkettä. Lopulta korva myös puhkaistiin, mutta tinnitukseen sillä ei ollut enää vaikutusta.
”Olen hyväksynyt, etten pääse ääniä karkuun. Mietin, miten voin elää niiden kanssa mahdollisimman hyvää elämää.”
Tulehduksesta jäi Tarjalle uusi, entistä voimakkaampi tinnitusääni lisää. Nykyään hän kuulee jatkuvasti kaksi ääntä ja kolmatta aina silloin tällöin.
”Jouduin käymään uudestaan läpi kaikki alkuvaiheen raskaat tunteet. Pelkäsin, että vaiva jää pysyväksi, enkä pystyisi elämään niin kovan äänen kanssa.”
Kuten ensimmäisellä kerralla, Tarja tottui uuteen ääneen noin puolessa vuodessa. Vaikka ääni on entistä voimakkaampi, hän pystyy elämään sen kanssa. Rankka kokemus on saanut hänet suhtautumaan elämään rauhallisesti.
”Olen hyväksynyt, etten pääse ääniä karkuun. Sen sijaan mietin, miten voin elää korvan tinnituksen kanssa mahdollisimman hyvää elämää.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti