Timo Parvela luuli outoja oireita muistisairaudeksi ja sitten ADD:ksi – Näin arjen järjestelyt auttavat selviämään mielen kaaoksessa
Timo Parvela on kärsinyt työssään voimakkaista keskittymisen haasteista viime vuosina.
Henkilökuva kirjailija Timo Parvelasta ja hänen koirastaan Hepusta. Kuvattu Kirkkoniummella.
Kaikki alkoi kymmenen vuotta sitten hieman 50-vuotta täyttämisen jälkeen. Lastenkirjailija Timo Parvela, 60, katseli tv:tä, mikä tuntui yllättäen hankalalta. Tekstitykset vilisivät ohi ennen kuin hän ehti oikeastaan edes lukea niitä.
Vastaavaa ongelmaa ei ollut kirjailijan työtä yli 30 vuotta tehneellä Parvelalla ollut aiemmin. Miksei tekstin lukeminen onnistunut? Se huolestutti.
Oli muutakin.
”Kaikki kuormitti ja häiritsi”, kuvaa Parvela
Kirjoittaminen alkoi tuntua hankalammalta. Taukoja piti pitää paljon. Mikä tahansa pieni häiriötekijä saattoi rikkoa keskittymisen: viestin kilahdus puhelimessa, lopetuksestaan ilmoittavan tiskikoneen piipitys, perheenjäsenten keskustelu viereisessä huoneessa.
Kaikki hyvin normaaleja oireita nykyaikana – vaan ei Parvelalle, joka on kirjoittanut kolme kirjaa vuodessa läpi vuosikymmenten.
”Pystyin nuorempana kirjoittamaan missä tahansa tilanteessa, vaikka lapset olisivat leikkineet tyynysotaa ympärillä ja vaimo olisi latonut siivousohjeita vieressä”, Parvela miettii.
”Pidin sitä mahdottomuutena”
Kognitiiviset muutokset painoivat mieltä ja kirjailija alkoi huolestua. Voisiko kyseessä olla muistisairaus?
”Kaikki se mitä on tehnyt ja mitä tulee tekemään, on omassa päässä. Muistisairaus on pelottavin ajatus kirjailijalle. ”
Parvela päätti lopettaa arvuuttelun ja mennä ottamaan asiasta selvää. Hän suuntasi neurologille, joka sulki hänen helpotuksekseen muistisairauden nopeasti pois.
Muistiongelmien sijaan neurologi nosti esiin jotain aivan muuta. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön ilman ylivilkkautta, ADD:n.
”Pidin sitä mahdottomuutena. Kirjailijan työhän on laadultaan juuri pelkkää istumista”, kertoo Parvela.
Sitten alkoivat tutkimukset.
Tarkkaavaisuuden häiriöön voi kuulua myös ylikeskittyminen
ADD-tutkimukset olivat laajamittaiset ja ne kestivät viikkoja. Niihin sisältyi älytehtäviä kuten matematiikkaa ja hahmottamista, verbaalista kykyä mittaavia testejä, sekä laajamittaisia haastatteluja, jotka sisälsivät kysymyksiä yksityiselämästä, koulunkäynnistä, työstä ja lapsuudesta.
Miten voi olla lapsuudesta asti kirjoja rakastava ihminen ja ammattikirjailija kolmenkymmenen vuoden ajan, jos on keskittymishäiriö? Tämä ihmetytti Parvelaa.
Neurologin mukaan tarkkaavaisuuden haasteet voivat kääntyä myös niin päin, että itselleen mieleistä asiaa tehdessä ei huomaa mitään muuta. Näin Parvelalle on todennäköisesti käynyt.
Ihmisen vanhentuessa otsalohkon sietokyky vastaavalle kuitenkin heikkenee, ja oireiden paheneminen saattoikin siksi neurologin mukaan johtua siitä.
Tutkimuksen tulosten perusteella oli syytä epäillä vahvasti, että Parvelalla olisi keskittymishäiriö.
Virallista diagnoosia ei kuitenkaan viety loppuun.
ADD vai tietynlainen luonne?
Diagnoosiprosessin aikana Parvela kävi pitkiä keskusteluja psykiatrin ammatissa toimivan ystävänsä kanssa.
”Ystävä sanoi, että minun tapauksessani loppujen lopuksi on vaikea sanoa, onko kyse vain persoonallisuuden piirteistä vai hoidettavasta häiriöstä.”
Pitkän pohdinnan jälkeen Parvela tuli lopputulokseen. Ei diagnoosia, ei lääkehoitoa, ei mitään.
”Päätin, että minä vain olen tällainen.”
Lopulta viimeisessä paperissa luki ”vahvoja ADD-piirteitä”, mutta ei diagnoosia. Koskaan ei siis selvinnyt, oliko Parvelalla aktiivisuuden ja tarkkaavaisuudenhäiriö vai olivatko kyseessä luonteenpiirteet.
Parvela on tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka diagnoosia ei tullut, hän tietää, että kyseessä on muistin sijaan keskittyminen.
Moni asia sai selityksen
Timo Parvela on hajamielinen ja saattaa kadota omiin maailmoihinsa.
Jos hän on paljon puhuvan ihmisen seurassa, hän huomaa usein, että keskustelukumppanin sanomisia on vaikea kuunnella loppuun asti. Kolmannessa lauseessa hän ajattelee jo jotain ihan muuta. Sosiaalisten tilanteiden jälkeen hän on usein hyvin väsynyt.
Puheiden tai äänikirjojen kuunteleminen ei tule kuuloonkaan.
Ajaessa auto haluaa ilmoittaa itsestään erilaisilla äänimerkeillä. Se saa hermoromahduksen partaalle ja vaikeuttaa ajamiseen keskittymistä.
Muutkin äänet rasittavat. Kodinkoneet ja elektroniikka.
”Joskus tuntuu siltä, että tekisi mieli heittää kaikki ikkunasta ulos.”
Lukeminenkin on hankalampaa. Kirja pitää laskea alas jatkuvasti, kun keskittyminen ei vain riitä, edes kirjailijalla.
”Koska minulla ei ole virallista ADD-diagnoosia, en voi asettua puhumaan sen puolesta. On kuitenkin kiva saada jonkinnäköinen selitys asioille, jotka koin häiritseviksi.”
Kun kirjoittaminen on vaikeaa
Nykyään Parvela järjestelee itselleen huoneen hiljaiseksi kirjoitusta varten. Niinä päivinä kun ei suju, hän antaa olla ja menee Heppu-koiran kanssa lenkille.
Taukoa voi pitää päivän tai pari, se ei kirjaa kaada.
Joskus jumit tuntuvat turhauttavilta, varsinkin kun ennen kirjoittaminen kävi niin paljon helpommin.
”On todella vaikeaa pysyä siinä koneen ääressä tarvittava määrä, mikä oli ennen todella helppoa. Ajatusta ei saa päästää yhtään karkaamaan.”
Rutiinit helpottavat keskittymisvaikeuksia
Toinen tehokas lääke keskittymisvaikeuksiin on rutiini. Aamu alkaa aina samassa järjestyksessä, vaatteet ovat samassa paikassa ja menevät samassa järjestyksessä päälle.
Parvelalla ja hänen vaimollaan on jopa samat ruoat joka viikko:
Maanantaina keittopäivä, tiistaina salaattipäivä, keskiviikkona kalapäivä, perjantai pizzapäivä ja niin edelleen.
”Ei nyt aina samaa keittoa, mutta runko toimii niin hyvin. Ei mene koskaan energiaa siihen, että mietitään mitä syötäisiin.”
Kaiken kaikkiaan diagnoosiprosessi auttoi pääsemään eteenpäin muistisairaushuolista ja tiedostamaan paremmin keskittymisvaikeuksiin auttavia työkaluja.