Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja -dokumentti tuo järkyttävällä tavalla esiin sen, mitä hoivatyön kriisi ihmisten arjessa tarkoittaa
Susanna Helken dokumentti antaa koskettavasti kasvot hoivatyön kriisille.
Dokumentissa Anna-Mari Kähärän säveltämillä kuoroteoksilla on symbolinen merkitys: hoivatyön kriisissä ei ole kyse yksittäistapauksista.
Susanna Helken dokumentilla Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja on pitkät juuret. Aivan alun perin Helke suunnitteli dokumenttia työnimellä Hoivatyöläisen nauru.
”En ole edes ihan varma, millä vuosituhannella tämä oli”, Helke naurahtaa.
”Silloin törmäsin kuitenkin seinään, sillä hoiva-alalla työskentelevät ihmiset eivät uskaltaneet puhua työnsä todellisuudesta.”
Hanke haudattiin, mutta aihe ei suostunut hautautumaan.
Teema kulki mukana Helken vuonna 2015 alkaneessa taiteellisessa tutkimushankkeessa Sovun ja repeämän kuvat, jossa pyrittiin tekemään näkyväksi hyvinvointivaltion murroksen ydin.
”Kysehän ei ole yksittäisestä suuresta, dramaattisesta murroksesta, vaan viime vuosikymmenien aikana on tapahtunut useita pieniä, hitaita ja näkymättömiä murtumia. Suhteemme ajatukseen hyvinvointivaltion taustalla on muuttunut radikaalilla tavalla.”
Järjestelmän ongelma
Näitä murtumia Helke näki myös sote-uudistuksen valmistelussa, ja hän alkoi jo kirjoittaa lauluelokuvaa aiheesta Markku Heikkisen kanssa.
Samoihin aikoihin, kun sote-uudistus edellisellä hallituskaudella kaatui, vanhusten hoivan kriisi nousi otsikoihin. Helke päätti tarttua aiheeseen uudelleen. Tyylilajina matkassa mukana säilyi lauluelokuva.
Projektia varten kerättiin hoitajilta satoja kertomuksia heidän kokemuksistaan työssä, ja Anna-Mari Kähärä sävelsi teksteistä hienoja kuoroteoksia.
”Kuoro on elokuvassani tärkeä sisällöllinen elementti, joka nostaa esiin sitä, ettei kysymys ole mistään yksittäistapauksista. Kysymys on laajalle levinneestä ajattelutavasta, joka on korruptoinut koko hoivajärjestelmän ja joka tulee esiin aivan irrationaalisissa yksityiskohdissa”, Helke sanoo.
”Säästetään jossain juustonpalassa. Tai esitetään, että onhan se kiva, kun asukkaat ja hoitajat ruokailevat yhteisöllisesti yhdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitajat auttavat vanhuksia eivätkä ehdi pitää lakisääteistä ruokataukoaan.”
Hankala hoitaja
Kuoro-osuudet toimivat koskettavassa, järkyttävässäkin Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja –dokumentissa myös hengähdyksen hetkinä, jolloin hoiva-alan tilanteen järjettömyydelle voi nauraa. Suurimman osan ajasta itkettää.
Dokumentissa kuullaan lisäksi perinteiseen tapaan ääneen luettuja anonyymejä kertomuksia, ja omilla kasvoillaan esiintyy Tiina, joka on ehtinyt uransa varrella saada maineen ”hankalana hoitajana” tuotuaan esiin alansa epäkohtia.
Tiinan ohella keskeisiksi henkilöiksi dokumentissa nousevat kaavilaiset ystävykset Väinö ja Väinö. Väinöjä yhdistää paitsi lauluharrastus myös se, että kumpikin kantaa huolta hoivakodissa asuvasta vaimostaan.
”Väinöt ovat tunteneet toisensa rippikouluiästä asti ja kulkeneet pitkän taipaleen perheystävinä. He käyvät laulamassa hoivakodissa vaimoilleen ja siinä ohessa muillekin asukkaille. Tämä resonoi ihanasti elokuvani lauluteeman kanssa”, Helke sanoo.
Väinöjen huoli vaimoistaan muistuttaa myös, että hoiva-alan kriisi koskettaa omaisiakin.
”Se on valtava taakka, jos me omaiset emme voi luottaa järjestelmään ja siihen, miten asiakkaita kohdellaan hoivakodeissa. Ei sekään ole yhteiskunnalle ilmaista, että omaiset kantavat tätä huolta ja ajavat kenties toiselta paikkakunnalta asti tarkistelemaan, ovatko asiat kunnossa.”
Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja, torstai 3.11. klo 21.00, Teema & Fem