Pelätyn kriitikon yllättävä suhde paljastui roskaksi tuomittuun ohjelmaan – Tätä sarjaa Jukka Kajava suorastaan rakasti

Uutuuskirja kertoo ankarasta kriitikosta, joka yllättäen rakasti jenkkisaippuasarjaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Uutuuskirja kertoo ankarasta kriitikosta, joka yllättäen rakasti jenkkisaippuasarjaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Karjalainen

Kajava ja Kaunarit Kaikkien aikojen kriitikkokuuluisuus kirjoitti televisiosta. Hannu Harjun laatima tuore elämäkerta on nimetty kutinsa pitävin adjektiivein: Kajava – pelätty, parjattu, palvottu (Siltala).

Ei ole toista Jukka Kajavaa (1943–2005). Hesarin Kuukausiliitteen kansi luukutti kasariaikaan Kajavaa Suomen David Bowieksi. Kaikki tunsivat lentävän lauseen, että kun Kajava haukkuu jonkin ohjelman, tietää että se kannattaa katsoa.

Rakkauden kohteena ”Kaunarit”

Yllättävästi Kajava rakasti kuitenkin Kauniit ja rohkeat -jenkkisaippuaa. ”Kaunarit” pyörii yhä Maikkarilla päivittäin. Mutta miten maailmassa Kajavan ja Kaunarien rakkaus saattoi olla mahdollista?

Huonoista ohjelmista rankkoja ryöpytyksiä Helsingin Sanomiin kirjoittaneen Kajavan pehmeä kohta liittyi vähän perheyhteyteenkin. Megakriitikon äiti oli muuttanut Oulusta etelään Järvenpäähän. Lisääntyneisiin kohtaamisiin kuului televisiota.

Kajava esimerkiksi omisti 1994 yhden kolumnin sen juhlimiselle, että Kauniit ja rohkeat ponnahti katsojatilaston ykköseksi: ”Nyt se tapahtui, nyt asiat menivät oikeaan järjestykseen.”

Lue myös: Johtajatkin ovat vain ihmisiä – Asiallisen kritiikin raja on hämärtynyt pelottavalla tavalla

Kerran Kajava taas ylisti Kaunareita käsikirjoittamisen opinkappaleeksi: ”Lähteäkö Havaijille vai eikö lähteä. Kas siinä pulma. Tuntuvatko Sally Spectran parin viikon takaiset huokailut tutuilta. Tuntuvat. Ennen Sallya samantapaista jahkasi itse prinssi Hamlet. – Siis Shakespearea? Kyllä, hän on yksi sylttytehtaista.”

1960-luvulla Peyton Place ei tosiaankaan saanut nuorelta Kajavalta yhtä hellää kohtelua.

Kivikasvoista Kajava lohkaisi: ”En kovin usein kuuntele heidän laulelujaan, sillä pidän musiikista.”

Kotimaisen suosikkisarjan Naapurilähiön hän taas pani paikoilleen näin 1970-luvulla: ”Naapurilähiö esitti viikonvaihteessa sadannen juhlajaksonsa. Ette ikinä arvaa, minkälaisen. Ai arvasitteko, aivan samanlaisen kuin 100 jaksoa sittenkin tai 63 tai 29 tai 7 jaksoa sitten.”

Kirjoittaja työskenteli Helsingin Sanomien Radio-tv-toimituksessa 1990-luvulla.

X