M – elokuva syntyi Anna Erikssonin Marilyn-pakkomielteestä
Anna Erikssonin esikoiselokuva M syntyi monivuotisen työn tuloksena. Aloittaessaan hän ei ollut aivan varma, mihin suuntaan taideteos lähtisi muotoutumaan.
Anna Erikssonin esikoisohjaus M nähdään Yle Teema & Fem -kanavalla Naisten maaliskuu -teemakuukauden avauspäivänä.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Anna Eriksson luki amerikkalaisen feministitutkijan Sarah Churchwellin kirjan Marilynin monta elämää.
”Siitä sai alkunsa pakkomielteeni Marilyn Monroeen. Kirjassa oli uusi, tuore näkökulma, ja se oli minusta äärimmäisen kiinnostava. Mietin monta vuotta, mitä voisin tästä aiheesta tehdä: musiikkia vai esimerkiksi videotaideteoksen”, Eriksson kertoo.
Eriksson päätyi tekemään kokonaisvaltaista taideteosta, joka lähti lopulta muotoutumaan kokeelliseksi elokuvaksi.
”Se venähti neljän ja puolen vuoden projektiksi, joka oli minulle aikamoinen elokuvakoulu.”
Elokuvaansa M Eriksson teki lähes kaiken mahdollisen itse: käsikirjoitti, ohjasi, editoi, sävelsi musiikin, suunnitteli äänimaailman… Kuvaajana toimi hänen miehensä Matti Pyykkö.
Rujoa seksuaalisuutta
Elokuvan keskeisiä teemoja ovat seksuaalisuus ja kuolema, ja näihin teemoihin nivoutuu Marilyn Monroen näköinen nainen.
”Päähenkilö M on saanut innoituksensa Marilynistä. Hän elää jonkinlaisessa kuolemankierteessä, limbossa, joka toistuu ja toistuu”, Eriksson kuvailee.
Elokuva ei ole missään mielessä elämäkertaelokuva, mutta päähenkilön pyrkimys ulos tuskaisesta kierteestä heijastelee Marilyn Monroen kohtaloa. Kunnianhimoinen Monroe jäi roolinsa vangiksi ja tunsi, että hänet pudotettiin aina samanlaisiin rooleihin.
Eriksson lähestyy Marilynin kohtaloa vahvasti naisnäkökulmasta. Tämä on yksi syy siihen, että hän näytteli itse elokuvansa pääroolin.
”Se antoi minulle vapauden tehdä mitä tahansa. Jos olisin ohjannut toista naista, minun olisi pitänyt varmistaa, mitä hän suostuu tekemään.”
M:ssä on rujoa seksuaalisuutta, joka näyttäytyy irvokkaana parodiana siitä, miten naiset esitetään valtavirtaelokuvissa. Myöskään väkivaltaa tai kuolemaa Eriksson ei viihteellistä. Uhkaava, painostava tunnelma tuo mieleen David Lynchin varhaistyöt.
Eriksson nimeääkin Lynchin yhdeksi suosikkiohjaajistaan, samoin avantgardisti Maya Derenin. Myös Ingmar Bergmanin Persona – naisen naamio ja David Cronenbergin Crash ovat tehneet häneen suuren vaikutuksen.
M:stä kirja ja taidenäyttely
Omaan elokuvaansa Eriksson haki pitkään oikeaa kerronnan muotoa.
”M lähtee sisäisestä maailmastani ja alitajunnastani. Löysin itseni monta kertaa umpikujasta ennen kuin minulle hahmottui, mikä on se kieli, joka ajatuksiani parhaiten ilmentää.”
Vaikka pitkä projekti vaati paljon opettelua, Eriksson ei osaa pitää elokuvan tekoon ryhtymistä erityisen rohkeana ratkaisuna.
”Se rohkeus tulee itsestään, kun on valtava inspiraatio ja pakonomainen tarve tehdä jotain.”
Eriksson ei pidä sitä kovin suurena harppauksena, että hän päätti muusikkona ryhtyä myös ohjaajaksi. Eikä sitäkään, että M jatkaa tänä keväänä elämäänsä kirjan ja Rauman taidemuseossa avattavan taidenäyttelyn muodossa.
Toiseen pitkään elokuvaankin on jo käsikirjoitus valmiina.
”Suunnitelmallistahan tämä ei ole ollut. Aloin ensin tuottaa, säveltää ja sanoittaa itse musiikkia. Sen jälkeen ei ollut kovin korkeaa kynnystä lähteä tekemään taidetta myös muilla aloilla. Kun vain olisi tarpeeksi aikaa kaikkeen!”
M, la 29.2. klo 23.15 Yle Teema & Fem