Räsynukke on mustan huumorin murhajännäri - Sarja ei sovi herkkätunteisille eikä huumorintajuttomille

Taskulamppujen valokiilat leikkaavat hämärää, pölyistä huonetta. Sen arveluttavat aromit voi melkein haistaa. Sarjamurhaaja on kasannut sinne kuuden ihmisruumiin kappaleista irvokkaan kokonaisuuden, jonka rinnalla Frankensteinin hirviökin näyttää unelmavävyltä.

Edellinen, väkivaltainen tapaus­ vei san­karikytän psykiatriseen laitokseen. Tulessa kärventyvät ihmishahmot tulevat yhä vastaan hänen mielikuvissaan.

Kuusiosaisen Räsynuken aloituksesta ja lähtökohdista voisi päätellä, että vieläkin ollaan 1990-luvulla – vuosikymmenellä, jolloin Hannibal Lecter pelmahti valkokankaille jakelemaan kannibaalireseptejään, ja Seven-elokuvan Brad Pitt kohtasi painajaisista pahimman.

Ei kuitenkaan kannata heti luovuttaa, vaikka noihin aikoihin olisikin saanut sarjamurhaajien jahtauksesta yliannoksen. Käsikirjoittaja Freddy Syborn ja Killing Even tuottajat kyllä tiesivät, mitä ovat tekemässä.

Räsynukke on sittenkin vahvasti tätä päivää. Perinteisten brittisarjojen kyläpoliisit ja Morset ovat kuin toiselta planeetalta.

Kyttäkemia toimii

Killing Evestä tuttu Henry Lloyd-Hughes on ylikonstaapeli Nathan Rose, joka palaa kenttätöihin, vaikka korvien välissä yhä kiehuu ja kummittelee. Sankarikolmikon kahdella naisella ovat jalat tukevammin maassa.

Komediasarjassa Trigonometry­ läpimurtonsa tehnyt Thalissa Teixeira on Rosen esihenkilö, poliisitarkastaja Emily Baxter. Tämä tuskin hötkyilisi, vaikka Brittein saaret irtoaisivat Atlantille seilaamaan.

Rosen mustan huumorintajun hän kyllä jakaa. Sarjan tyyliin kuuluu heittää herjaa kaikkein karmeimmillakin rikospaikoilla. Tai varsinkin niillä. Kaksikon välillä on selvästikin myös kiintymystä.

Trion kolmas jäsen on ylikonstaapeli Lake Edmunds, jonka roolissa amerikkalainen näyttelijä-laulaja Lucy Hale vetää nuorekasta, katufiksua linjaa. Tyylinmuutos Pretty Little Lies -sarjan Ariasta on melkoinen.

Poliisitrio tarjoaa käsikirjoitukselle hyvät eväät kehittelyyn ja taktikointiin. Usein, kun kolmikosta erkanee kaksikko, säädetään aavistuksen myös kerrontaa.

Herja lentää

Tutkittava murha kytkeytyy ylikonstaapeli Rosen aiempaan rikostapaukseen. Avausjaksossa heitelläänkin viittauksia, linkkejä ja nimiä niin, että katsojalla on perässä pysymistä.

Vasta kun poliisiasemalla luetaan murhaajan toimittaman tappolistan nimiä, alkaa jutun juoni kunnolla hahmottua. Tavallisen fiksu mielipuoli pitää huolen, että järkyttäviä surmia tulee vastaan jatkossakin.

Eivätkä poliisit kyllästy nokkeluuksiin – vitsien tason uhallakaan. Killing Even palkkamurhaaja Villanellen ja agentti Eve Polastrin ainutlaatuista kemiaa eivät tekijät viisaasti ole lähteneet toistamaan. Räsynuken yhdistelmä rankkuutta ja kepeyttä on pikemminkin kuin Uusi Sherlock kohtaisi lontoolaiskyttä Lutherin. Varsinaista tolkkua tarinassa vain on vielä vähemmän.

Vähintäänkin toisen koiven verran Räsynukke onkin takavuosien psykopaattijuttujen parodiaa. Toinen seisoo true crime -trendin päällä.

Räsynukke, torstai 9.6. klo 21.05, TV1