Sirppi ja kitara – Dokumenttielokuva neuvostorockin noususta Gorbatshovin ajan alkuaskelmilla
Marjaana Mykkäsen Moskovan Rockpanoraamassa Sirppi ja kitara lavalla mm. Nautilus Pompilius, Akvarium, Mister Twister ja Uriah Heep.
Kuvassa Mister Twister vasemmalta oikealle: Oleg Usmanov, Valeri Lysenko, Vadim Dorohov.
Villealfa-yhtiön tuottama pitkä dokumentti Sirppi ja kitara (1988) todisti siperialaisyhtye Nautilus Pompiliuksen läpimurtoa. Filmiryhmä jatkoi seurantaa festivaalin jälkeenkin.
Neuvostojärjestelmä ei voinut pitää rockmusiikkia pimennossa loputtomasti. Aikamerkki oli Gorbatšovin kausi 1980-luvun lopussa. Silloin myös dokumentaristi Marjaana Mykkänen lähti ottamaan selvää, millaista jännittävää ja performanssihenkistä ilmaisua Moskovan Rockpanoraama-tapahtuma toisi esiin.
Nautilus ja muut lupaavimmat bändit eivät edes tahtoneet virallistetuiksi ammattimuusikoiksi. Konserttien sanoitukset piti vielä hyväksyttää viranomaisilla, mikä on rockissa järjettömyys. Mykkäsellä oli silmää paljon puhuville tilanteille, joissa vapauksia määriteltiin. Fanien haastatteluissa ei silti tahtonut vielä löytyä yhteistä kieltä.
Katukuva ja takahuoneet olivat kelmeän hämäriä. Innostunut ohjaaja sanoi ensi-illassa neuvostorockin olevan ”skarppia, sarkastista, analyyttistä ja poeettista”.
Sirppi ja kitara, ti 11.2. klo 21.55 Yle Teema & Fem
Lue myös: Dokumentti Rokotussodat syventyy rokotusvastaisuuteen