”Tässä meillä vihdoin on elävää Maijaa!”– Maija Isola -dokumentti kertoo tekstiilisuunnittelijan elämästä ja kankaista
Maija Isolan kuosien keskellä kasvanut ohjaaja Leena Kilpeläinen halusi tehdä dokumentin, jossa heräävät eloon sekä taiteilija että tämän tekstiilit.
Maija Isola -dokumentin elokuvateatteriesitykset jäivät koronasulkujen vuoksi vähiin. Ohjaaja Leena Kilpeläinen iloitsee siitä, että dokumentti on nyt kaikkein saatavilla Areenassa ja toivoo katsojilta myös palautetta työstään.
Tekstiilitaiteilija Maija Isolan elämästä kertova dokumentti alkaa ainutlaatuisella kymmensekunttisella: filmipätkällä, jossa Isola tekee työtään.
”Minulla oli loistava arkistotoimittaja Anna Korhonen, ja arkistomateriaalia Maijasta kertyikin aivan valtavasti, mutta liikkuvaa kuvaa hänestä ei ollut missään. Lopulta löytyi Virke Lehtisen Marimekolle tekemä elokuva, jossa on 40 sekuntia kuvaa Maijasta työskentelemässä lattialla polvillaan”, kertoo Maija Isola -dokumentin ohjaaja Leena Kilpeläinen.
”Me olimme aivan hekumoissamme: tässä meillä vihdoin on elävää Maijaa! Marimekko-dokumentin materiaalia ei kuitenkaan ollut koskaan annettu käyttöön kenellekään. Kävimme Virke Lehtisen kanssa pitkät neuvottelut, ennen kuin saimme tämän osuuden omaan elokuvaamme.”
Lehtisellä oli lopulta yksi ehdoton ehto: 40 sekunnin pätkä on käytettävä sellaisenaan, eikä sitä saa leikata lyhyemmäksi.
”Sitten me kuitenkin otimme alkuun sen 10 sekuntia ja käytimme loput 30 sekuntia keskellä elokuvaa. Ei häneltä tullut tästä mitään reklamaatiota”, Leena Kilpeläinen naurahtaa.
Koko kesä Isolan arkistossa
Maija Isola suunnitteli Marimekolle vuosina 1949–1987 yli 500 painokangasmallia, joista tunnetuimpia ovat yhä katukuvassa näkyvät Kaivo-, Kivet- ja Unikko-kuosit. 1960- ja 1970-luvuilla hänen tekstiilinsä kuuluivat jokaisen suomalaisen kodin sisustukseen.
Ohjaaja Leena Kilpeläinenkin kasvoi Isolan kuosien ympäröimänä. Hän ihaili lapsuudessaan Katajat-verhojen rauhoittavaa tunnelmaa ja päätyi aikuisena valitsemaan omiin koteihinsa useita Isolan tekstiilejä.
Ajatus Isolaa käsittelevästä dokumentista syntyi, kun Kilpeläinen sai käsiinsä Designmuseon tuottaman kirjan Maija Isola – elämä, taide, Marimekko. Hän kiinnostui kirjassa erityisesti Isolan tyttären Kristiina Isolan kirjoittamasta osuudesta, jossa on otteita tämän äidin kirjeistä ja päiväkirjoista.
Kilpeläinen otti yhteyttä Kristiina Isolaan, kertoi dokumentti-ideastaan ja tiedusteli mahdollisuutta yhteistyöhön.
”Kun Kristiina näytti vihreää valoa, aloin hahmotella elokuvalleni runkoa pitkälti kirjassa kerrotun tarinan pohjalta. Sain Kristiinalta luvan lukea Maijan kirjeitä ja päiväkirjoja, mutta niitä ei saanut viedä pois hänen ateljeestaan. Vietin sitten yhden kokonaisen kesän Riihimäellä tutkimassa tätä runsasta aineistoa”, Kilpeläinen muistelee.
Kankaiden synty animoituna
Kilpeläinen kuvaili Kristiina Isolalle, että hän haluaa saada dokumentissaan Maija Isolan heräämään eloon. Päähenkilön oma ääni kuuluukin dokumentissa vahvasti, sekä konkreettisesti ääninauhoilla että kirje- ja päiväkirjaotteissa.
Visuaalisella puolella Kilpeläinen tahtoi puolestaan herättää eloon Isolan kankaat. Hän pohti pitkään animaattori Reetta Neittaanmäen kanssa, millainen animaatio tekisi kuoseille parhaiten kunniaa.
”Päädyimme esittämään kankaan synnyn samalla tavalla kuin se on Maijalle syntynyt. Mietin, mitä Maija on ajatellut, mistä hän on aloittanut maalaamisen ja missä järjestyksessä edennyt, ja kirjoitin tämän järjestyksen auki animaattorille. Olisihan se ollut aika tylsää katsottavaa, jos kankaat olisivat vain olleet elokuvassa paikallaan.”
Maija Isola, torstai 13.10. klo 21.00, Teema & Fem