Jaakko Heinimäki aloitti työt merimieskirkon johtajana Brysselissä – Ja löysi itsestään aivan uuden puolen Belgiassa
Jaakko Heinimäki aikoo vapaa-ajallaan Brysselissä harrastaa museoita, viinejä ja jalkapalloa. Vielä muutama kuukausi sitten hän ei ollut lainkaan jalkapalloihminen.
"Johdan tätä toimintaa, mutta toimin samalla myös pappina", sanoo pastori Jaakko Heinimäki, joka aloitti vuoden alussa uuden pestinsä Belgiassa.
Tietokirjailijana ja toimittajanakin tunnettu pappi Jaakko Heinimäki aloitti vuoden 2023 alussa uuden työn Suomen Merimieskirkon Benelux-maiden johtajana ja merimiespastorina.
Mitä uuteen työhösi kuuluu?
”Suomen Merimieskirkolla on Benelux-maissa toimintaa Rotterdamissa ja Brysselissä. Merimiesten lisäksi palvelemme muitakin liikkeellä olevia suomalaisia, kuten merenkulkijoita, raskaan liikenteen kuljettajia kuin myös ihan tavallisia matkailijoita ja tälle alueelle asettuneita suomalaisia.
Johdan tätä toimintaa, mutta toimin samalla myös pappina. Jussi Savolainen on meidän pappina Rotterdamissa. Kummassakin toimipisteessä on ravintola sekä Suomi-kauppa, josta saa muun muassa suomalaisia tuotteita, kuten pääsiäisenä mämmiä.”
Kuinka tärkeä merimieskirkko on merimiehille?
”Jo tämä lyhyt kokemus osoittaa, että merimieskirkkoa pidetään merenkulkijoiden keskuudessa ihan hirveän tärkeänä ja sitä arvostetaan kovasti. Toisin kuin Rotterdam, Bryssel ei ole mikään mainittavan suuri satama, eikä Brysselissä näy paljon suomalaisia merimiehiä. Mutta muuten täällä on paljon suomalaisia.
Merimieskirkko täyttää parin vuoden päästä 150 vuotta ja konseptimme on vuosikymmenien kuluessa elänyt ja hioutunut aika hyväksi. Olemme matalan kynnyksen kirkko ja kohtaamispaikka. Olemme kumppanina mukana ihmisten ilossa, surussa ja tavallisessa elämässä.”
Miten työsi eroaa tavallisesta papin työstä?
”Kun ollaan ulkomailla, ollaan poikkeuksellisissa oloissa. Suomalaisuus jännästi korostuu, esimerkiksi sauna on hirveän tärkeä paikka.
Meillä on Brysselissä ollut kiukaan kanssa hieman ongelmia, ja saunaa on jouduttu pitämään kiinni. Siitä on tullut aivan jatkuva puheenaihe, että koska saunaan pääsee. Juuri toin Suomesta kiukaaseen varaosia.”
Olet koiraihmisiä ja otit Brysseliin mukaan koirasi Goofyn?
”Kyllä, eihän sitä yksinkään voinut jättää. Olin juuri autolla käymässä Suomessa työasioilla, ja tulimme Goofyn kanssa takaisin päin lautalla Vuosaaresta Travemündeen. Ihan tyytyväinen tämä reissukoira on nyt Brysselin sateessa.”
Kuinka aiot viettää pääsiäistä Brysselissä?
”Odotamme merimieskirkon kauppaan täydennyksiä. Juuri joulu, vappu ja pääsiäinen ovat kaupalle erityisen tärkeitä, kun suomalaiset haluavat yleensä silloin tuttuja tuotteita.
Toinen asia on se, että elämme täällä Brysselissä vielä paljon monikulttuurisemmin kuin mikään suomalainen seurakunta. Myös monen meille tulevan suomalaisen kumppanit edustavat jotain muuta kuin evankelis-luterilaista kirkkokuntaa. Aivan varmasti tulee vastaan hyvin monenlaisia pääsiäisenviettotapoja.”
© Juha ROININEN / EUP-IMAGES
Mitä muut teet vapaa-ajallasi Brysselissä kuin ulkoilutat Goofya?
”Olen täällä nyt kaksi kuukautta ollut ja erittäin suurella mielenkiinnolla tutkinut karttoja ja matkaoppaita. Eikä kyse ole vain Brysselin kartoista, Eurooppa tuntuu olevan hyvin lähellä, esimerkiksi juna Pariisiin kulkee puolessatoista tunnissa. Harrastan viinejä, ja tässä on aivan mahtavat viinimaat pienen matkustamisen ulottuvilla. Todella hyvä museotarjonta on joka lähtöön.”
Belgia on todella kova jalkapallomaa, joten seuraatko paikallista futista?
”Aikaisemmin en yhtään ollut futismiehiä, mutta nyt olen alkanut sitä opetella. Aikuiset poikani seuraavat eurooppalaista futista, ja keksimme nyt muuttoni myötä jalkapallosta uuden yhdyssiteen.
Valitsimme Belgiasta yhteisen joukkueen, jota nyt kannatamme. Seuraksi valikoitui Royal Union Saint-Gilloise tästä Brysselin seudulta. Se on vanha, jo 1800-luvun lopussa perustettu joukkue, joka on äskettäin alkanut taas pärjäilemään. Ne voittivat juuri Eurooppa-liigassa alkulohkonsa.
Kun poikani olivat täällä käymässä, menimme katsomaan kotiottelun Antwerpeniä vastaan. Suomalaisittain mielenkiintoa seuraa kohtaan lisää se, että viime vuonna sinne rekrytoitiin nuori Casper Terho HJK:sta.”
Kerro jokin käänteentekevä hetki elämässäsi.
”Kaksitoista vuotta sitten tuli vähän keski-iän kriisi ja ajattelin, että vieläkö voisi elämässä aloittaa jonkin uuden asian. Moni mieshän hankkii siinä vaiheessa moottoripyörän, mutta minä päädyin ostamaan mandoliinin ja menin elämäni ensimmäiselle soittotunnille.
Teinipoikana olin rämpytellyt kitaraa, mutta käytännössä mandoliini oli minulle aivan uusi soitin. Pääsin aika pian soittamaan bändiinkin, mitä kautta on tullut uusia ystäviä.
Mitä enemmän tulee ikää, niin sen harvinaisemmaksi käy se, että saa uusia läheisiä ystäviä. Bändin kautta heitä on kuitenkin tullut. Yhdessä soittaminen on jotain sellaista, että siinä tapahtuu jotakin mystistä hyvää.”
Milloin olet viimeksi nauranut oikein kunnolla?
”Siitä ei ole kauan. Juuri kun kävin Suomessa, meillä oli kolmen päivän seminaari kollegoiden kanssa.
Meillä oli kyllä hyvin hauskaa, ja nauraa räkätimme ihan tyhmillekin asioille ihan vatsanpohjasta asti. Se tuntui hyvältä ja oli mukava muistutus siitä, ettei työn tarvitse aina olla niin vakavaa puurtamista.”