![](https://seura.fi/awpo/img/2024/04/eeva-litmanen_159.jpg?s=14489877992cd9cac03c4603d4d391e9&fit=crop-36-39)
Eeva Litmanen täytti helmikuussa 80 vuotta, mutta näyttelijän puhelin soi yhä – ”Jotta lähden mukaan, tarinan täytyy koskettaa jotakin itsessäni”
Kun työ on aina ollut vahva osa Eeva Litmasen identiteettiä, itsensä löytämistä osittain uudessa elämänvaiheessa on joutunut vielä harjoittelemaan.
Eeva Litmanen viihtyy vapaa-aikanaan mökillä.
Kun näyttelijä Eeva Litmasen kanssa ryhtyy juttusille, puhe kääntyy nopeasti työntekoon. Ei ihme, sillä Litmanen on aina ollut kova paiskimaan töitä. Pelkästään televisiossa ja valkokankaalla vuosien varrelle mahtuu ainakin 15 elokuvaa ja 22 televisiosarjaa – päälle vielä ääninäyttelijän roolit.
Vuonna 1965 Litmanen sai kiinnityksen Joensuun kaupunginteatteriin, jota seurasi ajanjakso Porin kaupunginteatterissa vuosina 1971–1973.
Helsingin-vuodet alkoivat, kun Litmanen siirtyi Porista Yleisradion Radioteatteriin. Siellä pesti kesti yli 30 vuotta, vuodesta 1973 vuoteen 2004 saakka.
Komediaa ja draaman tajua
Teatterin lavoilta Litmanen tuli alun perin tunnetuksi suomalaisille televisiokatsojille 1980-luvun sketsisarjoista Velipuolikuu, Mutapainin ystävät sekä Iltalypsy. Litmanen muistetaan hyvin myös 1990-luvun suosikkisarjan Kotikadun Anja Partasen roolista.
Parhaan näyttelijän Jussi-patsaan Litmanen sai vuonna 2000 Veikko Aaltosen ohjaamasta elokuvasta Rakkaudella, Maire. Nimiroolissa Litmanen nähtiin yksinäisenä, alkoholisoituneena hienostorouvana.
![Velipuolikuu](https://seura.fi/awpo/img/2022/03/web_velipuolikuu_621370d79b9c9.jpg?s=675dba395830c870a28b375808e96671&fit=crop)
Puhelin soi edelleen työprojekteihin
Helmikuun lopussa Eeva Litmanen täytti 80 vuotta, mutta pillejä ei ole vielä laitettu pussiin.
”Sytyn edelleen monille asioille, mutta sitten ajattelen, että enhän minä enää. Olen jo tämän ikäinen!”
Se, että ammatissa on saanut tehdä työtä eri ikäisten ihmisten kanssa, on ollut yksi näyttelijäntyön rikkauksista.
Vaikka virallisesti Eeva Litmanen jäi eläkkeelle Yleisradiosta 20 vuotta sitten, puhelin soi edelleen erilaisiin työprojekteihin.
Niistä viimeaikaisia ovat parin vuoden takainen draamakomediasarja Kämppikset, jossa isovanhempien ja lastenlasten asuttamassa kimppakämpässä Litmanen näyttelee rakkautta haikailevan Hannen roolin. Vastikään tammikuussa kuvattiin syksyllä ensi-iltansa saava Elisa Viihteen alkuperäissarja Kuolema Ehtoolehdossa, joka perustuu Minna Lindgrenin samannimiseen kolmiosaiseen kirjasarjaan.
Innostus lähtee tarinasta
Kriteerit työprojektien vastaanottamiselle ovat tiukentuneet iän myötä.
”Huomaan, että välillä minua jo laiskottaa. Jotta innostun ja lähden mukaan, tarinan täytyy ensin koskettaa jotakin itsessäni – kuten Ehtoolehto Taru Mäkelän ohjauksessa.”
Näyttelijän tulee Litmasen mukaan taipua kahteen asiaan: olla yhtäältä itsenäinen taiteilija ja toisaalta ohjaajan työkalu. Yhteistyön tekeminen Mäkelän kanssa on aina ollut mielekästä. Se, että vuorovaikutukselle ja kuuntelulle löytyy tilaa, vaikuttaa koko työryhmän henkeen.
Tällä hetkellä pinnan alla kuplii jo uusi työprojekti, mutta toistaiseksi Litmanen ei voi paljastaa yksityiskohdista enempää vielä tässä vaiheessa.
Syntymäpäivänä matkoilla pilke silmäkulmassa
Kun työ on aina ollut vahva osa Litmasen identiteettiä, itsensä löytämistä osittain uudessa elämänvaiheessa on joutunut vielä harjoittelemaan.
”Elämästä on tullut uudella tavalla hiljaista, mutta ei kuitenkaan yksinäistä”, Litmanen kertoo.
Tekemistä arkeen tuo satunnaisten työprojektien lisäksi oma mökki Nummi-Pusulassa Länsi-Uudellamaalla. Litmanen on mökkeillyt aina, 1970-luvun alun jälkeen vain yksi mökkikesä on vaihtunut kaupunkimaisemiin kaksi vuotta puoliso Heikki Lammen kuoleman jälkeen vuonna 2019.
Elämän varrelle on mahtunut monenlaista juhlaa, mutta tasalukua Litmanen halusi juhlia matalalla profiililla – hieman pilke silmäkulmassa matkoilla, kuten arvokkaita tasavuosia juhlivat päivänsankarit tapaavat usein tehdä.
”Matkustimme tyttäreni ja siskontyttöni kanssa Lappeenrantaan sisareni luokse. Sain palata hetkeksi muistoissani lapsuudenmaisemiini, mikä siinä hetkessä tuntui juuri sopivalta ja hyvältä.”