Maija Kauhanen ryhtyi soittamaan kannelta tapaturman vuoksi – Isän avulla kansanmusiikista tuli ammatti: ”Oman tien kulkeminen ei ole ollut helppoa”
Kun Maija Kauhanen aloitti kanteleensoiton, oma isä ryhtyi valmistamaan tyttärelleen soittimet Järvenpään-kodin autotallissa. Nyt palkitun kansanmuusikon omintakeinen tyyli tunnetaan Japania myöten.
Maija Kauhanen toivoo, että musiikkipalkinto avaa ovia uusiin mielenkiintoisiin yhteistyökuvioihin nykyisten lisäksi. Joulukuussa odottaa konserttikiertue Japanissa.
Maija Kauhanen ihastui Saarijärven kanteleeseen jo teini-iässä, ja kaksikymppisenä hän päätti tehdä kansanmusiikista itselleen ammatin. Lokakuussa Kauhaselle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto, joka on yksi maailman suurimmista musiikkialan palkinnoista.
Miten sait kuulla olevasi ehdolla palkinnonsaajaksi?
”Vuosi sitten tammikuussa minulla oli takanani festivaalirupeama Irlannissa ja Skotlannissa. Viikko oli ollut poikkeuksellisen haasteellinen, kun tiimissämme oli riehunut vatsatauti.
Festivaalijärjestelytkään eivät olleet menneet aivan putkeen. Jouduimme suoristamaan esiintymislavaa parin kaverin kanssa muun muassa pitsalaatikoiden avulla, ja lisäksi olin kantanut soittimiani julkisissa kulkuneuvoissa ympäri Skotlantia.
Makasin majapaikassani peiton alla ja ajattelin, että onneksi selvisin viikosta, kun sain puhelun palkintoraadilta. Se tuntui käsittämättömältä, mutta ei olisi voinut tulla parempaan hetkeen!”
Miten sinä ja kantele löysitte toisenne?
”Kantele valikoitui soittimekseni dramaattisen mutkan kautta. Taaperoiässä minulle sattui onnettomuus, kun keittiön kaapinovi putosi yllättäen saranoiltaan suoraan vasemman käteni päälle – olin pysähtynyt ottamaan tiskipöydästä tukea kesken kävelyharjoitusten.
En onneksi muista mitään tapaturmasta, jossa vasemman käden pikkusormeni murskautui ja katkesi irti ensimmäistä niveltä myöten. Lapsen käteni oli vielä niin pieni, että lääkärit eivät kyenneet liittämään sormea takaisin paikoilleen.
Kun aloitin musiikkiopinnot Keskisen Uudenmaan Musiikkiopistossa, kävi ilmi, että pikkurilliä olisi tarvittu useimman instrumentin soittamiseen. Kantele osoittautui soittimeksi, jonka kanssa pystyin luovimaan.”
Mikä pääsoittimessasi Saarijärven kanteleessa on parasta?
”Lumouduin Saarijärven kanteleesta jo teini-iässä, 15-vuotiaana. Soittimessa on kova ääni ja mahtavat bassokielet, joista pystyy rakentamaan mehukkaita sävelkulkuja.
Lisäksi Saarijärven kanteleesta saa loihdittua loputtomasti uusia sävyjä käyttämällä puutikkuja plektran tavoin – juuri nyt käytän manikyyriin tarkoitettuja puisia tikkuja, jotka olen hankkinut tavallisesta K-marketista. Keski-Suomen kanteleeksikin kutsuttu Saarijärven kantele on myös kompaktin kokoinen, sitä voi kantaa selässä kuten kitaraa.”
Isäsi Kari Kauhanen rakentaa sinulle kanteleita – millaista on yhteistyönne?
”Kun minä visioin ja isä rakentaa, vain taivas on rajana! Alun perin isäni alkoi rakentaa kanteleita Järvenpään-kotimme autotallissa, kun aloitin soittamisen. Etenkään Saarijärven kanteleita ei ollut siihen aikaan niin vain saatavilla. Pohjapiirustusten avulla ja kokeilun kautta taidot kehittyivät niin, että nyt isäni rakentaa kanteleita monille muillekin soittajille ammatti- ja harrastuskäyttöön.
”Ei tiedä, jos ei kokeile”, isä sanoo minulle aina, kun ehdotan jotakin uutta. Kerran näin Lady Gagan soittavan keikallaan läpinäkyvää pianoa ja halusin soveltaa ideaa kanteleeseen. Isä laittoi tuumasta toimeen, ja vastikään soitin Rovaniemen-keikallani pleksistä tehdyllä valaistulla kanteleella.
Viimeisin kanteleeni on toivomuksestani hattaranpinkin värinen ja sen kansi on kaarella – tämä mahdollistaa kanteleen jousella soittamisen hieman sellon tapaan.”
Mikä merkitys musiikkipalkinnolla on sinulle?
”On hienoa saada tämä tunnustus nykyajan kansanmuusikkona. Itselleni merkitsee paljon se, että olen erottunut omalla musiikillani monien musiikkityylien ehdokkaiden joukosta.
Oman tien kulkeminen ei aina ole ollut helppoa, mutta minun on täytynyt tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta. Ympärilläni on paljon ihania ystäviä tukemassa, mutta sooloartistina joudun lopulta kärvistelemään valintojeni kanssa yksin: uskallanko avautua itseäni koskettavista asioista ja saavatko ideani siivet alleen.”
Mitä tekisit kansanmusiikin hyväksi Suomessa, jos saisit heilauttaa taikasauvaa?
”Kansanmusiikki-nimekkeen alle mahtuu valtava määrä taidokkaita bändejä ja artisteja, jotka keikkailevat tälläkin hetkellä maailmalla ja samalla tekevät Suomi-kuvaa tunnetuksi. Itse olen ehtinyt keikkailemaan urani aikana yli 30 maassa.
Suomalainen kansanmusiikki soi ulkomailla monin tavoin, muun muassa oma yhtyeeni Okra Playground soi saksalaisessa Funeral for a Dog -sarjassa ja lauluyhtye Tuuletar supersuositussa Game of Thronesissa.
Suomessa kaikki tämä vientimenestys harvoin näkyy ja kuuluu valtamedioissa. Toivoisin, että meillä aamutelevisionkin katsoja voisi törmätä kansanmusiikkiin vähän kuin vahingossa ja yllättyä iloisesti.
Jos saisin heilauttaa taikasauvaa, kiinnittäisin tasokkaita artistejamme soittamaan festivaaleille muiden musiikkityylejä edustavien yhtyeiden sekaan. Lähettäisin myös artisteja valtiovierailuille mukaan edustamaan ja viemään suomalaista musiikkikulttuuria maailmalle.”
Mistä saat ideat sävellyksiisi?
”Improvisoin paljon ja poimin melodioita talteen. Kävelylenkilläkin tallennan ideoita sanelimeeni. Tekstien aiheet syntyvät asioista, jotka jäävät pyörimään mieleen keskusteluista ja uutisvirrasta. Lauluissani yhdistän satoja vuosia vanhoja perinnerunoja ja manauksia omiin teksteihini.
Debyyttilevylläni on kappale nimeltä Raivopyörä, joka käsittelee kotiväkivaltaa. Se perustuu kuulemiini tarinoihin ja omaan pohdintaani, miten voisin itse olla avuksi. Tätä vuonna 2014 syntynyttä kappaletta olen esittänyt kohta vuosikymmenen, ja melkein joka ikisen konsertin jälkeen joku on tullut jakamaan omia kokemuksiaan aiheesta.
Menneet-albumin Käärmeessä taas käsittelen itseäni paljon ärsyttänyttä aihetta: kuka ulkopuolelta saa määrätä tekemistäni ja elämistäni muusikkona ja naisena. Kuka sanoo, pitääkö laihduttaa ja pitääkö aina hymyillä kuvissa? Kuinka paljon nämä ajatukset nousevat omasta päästäni?”
Lue myös: Miksi laulaminen tekee hyvää? Sibelius-Akatemian lehtori listaa lauluharrastuksen hyödyt
Mistä iloitset juuri nyt?
”Uusi ja ihmeellinen asia elämässäni on se, että minusta tuli ensimmäistä kertaa täti veljentytölleni. Kohta myös sisareni saa vauvan. Odotan, että pääsemme muutaman vuoden päästä musisoimaan yhdessä, isäni varmasti rakentaa tulokkaille omat pienet kanteleet.
Aion olla se kulttuuritäti, joka vie nuorimman polven konsertteihin ja lähettää kortteja ja WhatsApp-viestejä reissuilta. Haluan rohkaista heitä kulkemaan kohti omia unelmiaan, kuten minua on rohkaistu matkani varrella.”
Mitä vaatii itsensä työllistäminen kansanmuusikkona?
”Kaksikymppisenä keikkailin vanhainkodeissa pitkin Uuttamaata. Silloin huomasin, että jos vain uskallan tarttua puhelimeen, voin saada tästä itselle työn.
Olen vuosien varrella perustanut bändejä, järjestänyt hirveän määrän keikkoja ja lähettänyt tuhansia sähköposteja. Itsensä työllistäminen on vaatinut myös näkymistä musiikkimessuilla ja promootiomateriaaleissa.
Yksinomaan kansanmusiikkikeikoilla eläminen on perinteisesti ollut hankalaa Suomessa, ja siksi olen aina tähdännyt ulkomaille – maailma on onneksi täynnä maailmanmusiikkifestivaaleja ja -tapahtumia. Toivottavasti palkinto avaa ovia uusiin paikkoihin ja tuo lisää ihania mahdollisuuksia tehdä innostavia yhteistöitä.”
Missä musiikkiasi kuullaan seuraavaksi?
”Lennän joulukuussa Osakaan, josta starttaa ensimmäinen oma iso Japanin-konserttisalikiertueeni. Japanista löytyy paljon kanteleensoittajia, joille saan järjestää oman workshopin. Vierailen maassa kuudetta kertaa ja olen konserteista todella innoissani!
Tammikuun alkuun olen varannut aikaa omalle haahuilulle. Mökkeilen, saunon ja käyn avannossa. Aion myös sulkeutua työhuoneelleni Kruununhakaan soittamaan, säveltämään ja prosessoimaan kaikkea tapahtunutta – ja toteuttamaan uusia ideoitani!”
Mihin aiot käyttää 40 000 euron palkintosumman?
”Tajusin vasta palkintogaalassa Oslossa, että kyseessä on rahapalkinto, niin otettu ja pöllämystynyt olin ollut pelkästä huomionosoituksesta. Osa summasta menee varmasti haaveeseeni tuottaa yleisölle monitaiteellisia elämyksiä; haluan tulevaisuudessa tuoda yhä enemmän visuaalisuutta mukaan konsertteihini muun muassa valojen muodossa.
Ehkä ensimmäiseksi ostan kuitenkin pullon samppanjaa!”