Kiteeläinen Leena rakastui bulgarialaiseen muusikkoon: ”Jotenkin hän vain alusta asti tuntui mieheltä, johon voi luottaa”
Kun bulgarialainen tanssibändi keikkaili Kiteellä 80-luvulla, kiteeläisen Leena Gröhnin elämä mullistui. Plamen Dimovista tuli hänen elämänkumppaninsa, ja kahden kulttuurin törmäys rikastutti koko paikkakuntaa.
Hengellisyys on Leena Gröhn-Dimovin ja Plamen Dimovin elämässä luontaisesti läsnä. Kiteen kirkko on heille tärkeä paikka. Musiikki kokoaa siellä yhteen eri kansallisuuksia. © Harri Mäenpää
Bulgarialainen muusikko Plamen Dimov keikkaili 80-luvun alussa yhtyeensä mukana Saksassa, Sveitsissä ja Pohjois-Euroopassa. Vuonna 1984 oli vuorossa Suomi. Ohjelmatoimisto ilmoitti, että Trio Alibi lähtee heinäkuuksi töihin Kiteelle.
Neuvostoliiton rajalle! En varmasti lähde, oli Plamenin ensireaktio.
Muu porukka sai miehen ylipuhuttua vakuuttelemalla, että itärajalla ihmiset ovat vielä tavallistakin mukavampia ja kesäkin varmasti näyttäisi parhaat puolensa.
Miljoonakaupunki Plovdivissa varttunut nuorimies päätyi Kiteelle. Yhtye esiintyi silloisessa Kantakievarissa (nykyisin Kiteenhovi) ja majoittui samassa paikassa. Ravintola oli myös paikallisen nuorison suosiossa.
”Siellä istui vaalea kaunotar katsomassa Los Angelesin olympialaisia mustavalkoisesta televisiosta”, muistelee Plamen.
Hetki piirtyy edelleen kirkkaana hänen mielessään. Myös se, miten hän yritti aloittaa juttelua väritelevisiosta. Seuraavana iltana uudelleen. Kaunotar totesi kuulleensa nuo jutut jo.
Plamen kuitenkin tunsi, että tähän hetkeen pitää pysähtyä.
Ensimmäisen kerran nuoret tapasivat toisensa ravintolan ulkopuolella muutama päivä myöhemmin, kun Plamen etsiytyi Leenan kesätyöpaikan, Marimekon tehtaanmyymälän, ulko-ovelle.
Sen pihassa kosiminenkin tapahtui pari viikkoa myöhemmin, vähän ennen Trio Alibin Kiteeltä lähtöä.
Kantakievarista alkoi lähes 40 vuotta kestänyt yhteinen taival.
”Jotenkin hän vain alusta asti tuntui mieheltä, johon voi luottaa”, sanoo Leena Gröhn-Dimov.
Musiikki läsnä
Plamen Dimov on kasvanut lastentarhaopettajaäidin ja kirjanpitäjäisän ainoana lapsena. Vanhemmat opettivat kurinalaisuuteen ja kannustivat musiikkiin. Viulu valikoitui soittimeksi jo kuusivuotiaana.
Hän opiskeli musiikkiopistossa ja suoritti tutkinnon musiikkiakatemiasta. Työksi tuli soittaa ravintolamuusikkona eri puolilla Eurooppaa, soittimina pääosin basso ja kosketinsoittimet.
Leena Gröhn puolestaan varttui maalaistalon tyttärenä Kiteellä, joka teollistumisen myötä vaurastui pikkukaupungiksi. Laulavassa suvussa musiikki oli aina läsnä, mikä luontevasti johdatteli musiikkialan opintoihin: ensin oman kylän kanttorin piano- ja urkutunnit, sitten lisäoppia Joensuusta ja lopuksi ammattiopinnot Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla Kuopiossa.
Leenankin lapsuus oli kurinalainen. Täysi-ikäistyessään hän halusi ottaa vapautensa, näyttääkseen vanhemmilleen pärjäävänsä.
Puku matkalaukkuun
Kosinnan jälkeen tutustuminen jatkui. Tapailua yli rajojen, yli pitkän välimatkan ja yli kulttuurierojen. Plamen matkusti bändin kanssa töiden perässä, ja Leena Plamenin perässä eri puolille Eurooppaa.
Kihloihin he menivät Norjassa uutenavuotena 1985. Häitä alettiin suunnitella, ajasta ja paikasta ei vain ollut tietoa.
Leena teetti Kiteellä puvun ompelijalla ja pakkasi sen laukkuunsa syksyn Bulgarian-reissulleen.
”Ajattelin, että eipä ole ainakaan vaatteesta kiinni, jos asiat sujuvatkin. Ihmeeksemme vihkilupa tuli huolimatta tiukasta byrokratiasta, häät Plamenin suvulle saatiin pidettyä lokakuussa 1986. Komeat häät olivatkin.”
Suomen perhe ja ystävät olivat hengessä mukana, mutta toki heille haluttiin järjestää oma tilaisuutensa. Avioliitto siunattiin marraskuussa 1986 Kiteen kivikirkossa. Silloin Plamen muutti Kiteelle, ja Leenan vanhemmat tapasivat vävynsä ensimmäisen kerran.
”Isäni oli alkuun hyvin epäluuloinen, että minkä kiertävän ”mustilaisen” mukaan olen lähdössä. Ensitapaamisesta lähtien heistä kuitenkin tuli hyvin läheiset.”
Avioliiton solmiminen ei kuitenkaan riittänyt Suomen viranomaisille pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen. Plamenia uhkasi maasta karkotus, ellei hän menisi Sofiaan uusimaan viisumiaan. Kiteeläisen kansanedustajan Reino Karpolan kautta saatiin yhteys silloiseen ulkoasiainministeriin Paavo Väyryseen. Lopulta asia järjestyi.
Ortodoksinen siunaus tapahtui Joensuussa toukokuussa 1990. Sen suoritti Geneven metropoliitta Emilianos, joka oli luennoinut lukukauden Joensuun yliopistossa.
Kirkkoherra Matti Hakulinen siunasi Leenan ja Plamenin avioliiton Kiteen luterilaisessa kirkossa marraskuussa 1986. © Dimovien kotialbumi
Omat ja vieraat lapset
Pariskunta asettui Kiteelle, ensin opettajien asuntolaan. Sieltä he muuttivat omaan rivitaloasuntoon ja 90-luvun puolivälissä omakotitaloon. Leenan työura alkoi musiikinopettajana ja vei luterilaisen seurakunnan kanttoriksi.
Plamen työllisti itsensä aluksi paikallisen musiikkiliikkeen kautta antamalla yksityistunteja. Myöhemmin hän toimi musiikinopettajana kaupungin ja viimeisimpänä Kiteen evankelisen kansanopiston palveluksessa.
Dimoveilla on kolme lasta, jotka ovat jo omillaan. Lisäksi parilla on ympäri maailmaa ”lapsia”, joille on tarjottu yösija, kun nuoret ovat ilmestyneet oven taakse. Heidät tuo Kiteelle hevimusiikki ja tieto siitä, että Plamenia pidetään Nightwishin ”kummisetänä” ja Kitee on bändin tarinan alkulähde.
”Jos joku tapaa ranskalaisen pojan kyläteillä hortoilemassa reppu selässä, meillehän hänet yleensä ohjataan”, pariskunta naurahtaa.
Tuomas Holopaiseen Plamen tutustui ollessaan musiikinopettajana Arppen koululla 90-luvun alussa. Hän ymmärsi oitis pojan lahjakkuuden – myös sen, kuinka sille on annettava tilaa ja tilaisuuksia.
”Ensimmäisen kerran Tuomas tuli käymään meillä ollessani äitiyslomalla, kun Plamen toi lukioluokkansa musiikkitunnilla nuorimmaisen lapsemme rotinoille”, muistelee Leena.
Nightwishin alkutaipaleella Plamen kannusti ja tuki bändiläisiä. Myöhemmin hän ideoi Kitee-seuran kotiseutumuseoon Nightwish-näyttelynurkkauksen, jonne vei vieraita omilla avaimillaan. Nykyään kaupungissa on Nightwish Story -näyttelykeskus.
Kymmenen vuotta sitten järjestettiin ensimmäinen Kitee International Music and Art Festival, joka on Plamenin johdolla koonnut yhteen kansainvälistä faniporukkaa. Koskettavinta oli, kun Kiteen kirkossa laulettiin Finlandiaa eri uskontojen ja kansallisuuksien voimin.
”Sitä tapahtumaa ollaan oltu järjestämässä koko perheen voimin.”
Plamen oli Tuomas Holopaisen musiikinopettaja 90-luvulla. Nightwishin maailmankiertue koukkaa tänä kesänä 16.6. Kiteen pesäpallostadionille. © Dimovien kotialbumi
Erilaisuus yhdistää
Alusta saakka pariskunnalle on ollut selvää, että toista ei tarpeettomasti yritetä muuttaa. Leena myöntää auliisti, että Plamen karsi kertarysäyksellä Leenan taipumuksen mykkäkoulun pitoon. Siinä hetkessä oli vähän dramatiikkaakin, kun mies paiskasi muovisaavin seinään.
”Nukkumaan ei mennä ennen kuin erimielisyydet on puhuttu selviksi ja sillä selvä”, vahvistaa Plamen.
Pariskunta kuvailee, että heitä yhdistää erilaisuus, molempien itsenäisyys ja mahdollisuus olla oma itsensä. Heitä ei ehkä nähdä samanlaisissa tuulipuvuissa iltakävelyllä, harvoin muuallakaan yhdessä. Kiinteä yhteys ei tarvitse teennäisiä siteitä.
”Plamenilla on todella sosiaalinen sydän, hän on pitkämielinen ja ihan luontainen terapeutti”, Leena antaa tunnustusta puolisolleen.
Plamen puolestaan kehuu vaimonsa tapaa pitää asiat järjestyksessä, toimia järjen äänenä ja tarvittaessa jarrutella liikaa innostuta.
”Ihan kuten autossa, perheessäkin on hyvä olla jarru ja kaasu”, hän havainnollistaa.
Plamen on puolisoista sosiaalisempi.
”Suon hänelle mielelläni sen, että hän saattaa saunan jälkeen istua pitkän illan sikaria poltellen ja samalla puhuu puhelimessa ystävilleen ympäri maailmaa.”
Romanttisia tekojakin pariskunta harrastaa. Plamen tuo Leenalla kukkia, suklaata ja erityisesti lakuja. Leena puolestaan hemmottelee miestään herkuilla, joista erityismaininnan ansaitsevat riisipuuro ja savukylki.
Jo vuonna 1984 Plamenia askarrutti Venäjän rajan läheisyys Kiteellä. Viime vuosiin asti Leena on paheksunut Plamenin tapaa epäillä naapurin todellisia tarkoitusperiä, mutta nyt hän voi todeta ”vainoharhaisuudelle” olleen perusteita.
Rajasta on seurannut jotain hyvää: sen yli on tehty musiikillista ja muutakin yhteistyötä.
Plamen on tuonut Kiteen seutukunnalle kansainvälisyyttä. Hän on esimerkillään auttanut maahanmuuttajanuoria sopeutumaan. Siihen hänellä on varsin selkeä ohje: maassa maan tavalla. Rasismia hän ei koe kohdanneensa, muutamat huutelut hän on jättänyt omaan arvoonsa.
Parisuhteessa ja perheessä kulttuurien moninaisuus on ollut rikkaus. Hengellisyys ollut luontevasti läsnä. Ongelmia ei ole tuottanut se, että toinen on ortodoksi ja toinen luterilainen.
”Rakkaudesta ei paljon ole puhuttu, ei ole tarvinnut.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 6/2023.
Dimovien mielestä pitkään parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta. © Harri Mäenpää
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti