Olympiavoittaja Samppa Lajunen on helpottunut, ettei äiti teilannut poikansa haaveita: ”Kukaan ei voi saavuttaa täydellisyyttä”
Yhdistetyn olympiavoittaja Samppa Lajunen muistelee enää harvakseltaan urheilusaavutuksiaan, mutta opit huippu-urheilusta kantavat myös liike-elämässä.
Samppa Lajunen on vaihtanut hiihdon kiinteistösijoittamiseen.
Vuonna 2015 kiinteistöalan pääomasijoitusyhtiö Samla Capitalin perustaneen Samppa Lajusen, 44, uusin huippusaavutus on ultra luksusta tarjoava Hotel Maria, jota rakennettiin suurella tiimityöllä keskellä koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa.
Miten urheilu-uran opit ovat olleet avuksi liike-elämässä?
”Huippu-urheilussa ja hotellin rakentamisessa on kyllä samankaltaisia elementtejä. Jos haluaa päästä maailman huipulle urheilussa, asenteen täytyy olla kunnossa. Täytyy haluta tehdä töitä ja täytyy haluta päästä sinne huipulle.
Muistan, kun olin 8–9-vuotias ja istuin äidin kanssa Itä-Suomessa pirttipöydän ääressä. Olin juuri aloittanut mäkihypyn ja sanoin äidille, että haluaisin tulla joskus yhdistetyn maailmanmestariksi.
Äiti mietti, palauttaako hän minut maan pinnalle sanomalla, ettei tuo ole mahdollista. Onneksi äiti ei sitä sanonut.
Ehkä tässä hotellin rakentamisessa on jotain samaa. Kun vuosi sitten tulimme ulos, tuli moni palauttamaan meitä maan pinnalle. Nyt olemme tässä pisteessä ja näyttäneet, mitä olemme saaneet aikaan.
Tekeminen taustalla ei ole ollut helppoa ja se on vaatinut sitä kestävyyttä ja sinnikkyyttä, mitä urheilussakin tarvitaan, että jaksaa tehdä ne rankat treenit.
Riman asettaminen riittävän korkealle ei ole itsestään selvää. Jos kuitenkin haluaa rakentaa tämän tasoisen hotellin, täytyy asettaa rima oikeasti tosi korkealle, että se visio on mahdollista saavuttaa.
Tämä on täydellisyyden tavoittelua, mutta samalla pitää tunnustaa sekin, että itselle täytyy olla armollinen. Koskaan ei voi saavuttaa absoluuttista täydellisyyttä. Täydellisyys on ohikiitävä hetki, joten täytyy olla tyytyväinen erinomaisuuteen.”
Olet nähnyt monia hotelleja ympäri maailman elämäsi aikana. Millaisia hotellimuistoja sinulla on urheilu-uraltasi?
”Karuimmat kokemukset ovat varmaan ne itäsaksalaiset betonihotellit. Niitä ei varmaan enää siellä olekaan, niin kuin joskus vielä vuosina 1996–1997. Hotellit olivat karuja ja yksinkertaisia, ei niissä juuri ollut palveluja tarjolla. Hyvin siellä nukutti kuitenkin ja ruokaakin sai.
Olen sellainen tyyppi, että nukun kyllä kaikenlaisissa olosuhteissa. Ei ultraluksusta aina tarvitse olla! Yksi säväyttävimmistä hotellista minusta on Pariisin Ritz, joka on minusta todella kuninkaallinen ja ylellinen.
Viihdyn hyvin myös pienemmissä hotelleissa, joissa tunnen oloni kotoisaksi.”
Hotel Mariasta löytyy myös kappeli. Millainen merkitys uskolla on sinulle tänä päivänä?
”Toki uskolla on tärkeä merkitys. Ihmisen hyvinvointi tulee monesta eri tekijästä: ruuasta, juomasta, levosta ja liikunnasta. Hyvinvointiin vaikuttaa myös se, mitä ihminen on sisältä, millainen on hänen suhteensa Jumalaan.
On ihmisiä, joille se on tärkeä asia, ja he arvostavat kappelin suhteen sitä, että heille on olemassa oma hiljentymisen huone. Myös esimerkiksi häiden järjestäminen hotellissa on iso trendi maailmalla, ja kappeli antaa sille mahdollisuuden.”
Kuinka iso tuki puolisosi ja perheesi on sinulle ollut rakennusprojektin aikana?
”Koti ja perhe ovat elämässäni ykkösasioita. Kodin pitää olla sellainen paikka, jossa saa irtioton töistä. Yritän lopettaa työni viideltä ja keskittyä sen jälkeen yhteiseen aikaan perheeni kanssa.
Tulen toimistolta kotiin aina ruoka-aikaan mennessä. Minulle on tärkeää se, että kokoonnumme perheen kanssa yhteen ja vietämme yhteistä aikaa, etten vain ole koko aikaa töissä.
Omalle jaksamiselle on tärkeää myös tietynlainen rytmi. En tiedä, liittyvätkö nämä toisiinsa, mutta kyllä tämän hotelliprojektin aikana tukkaa on lähtenyt päästä ja ehkä hartiat ovat painuneet vähän kumaraan. Paljon on ollut kannettavia juttuja, eikä se helppoa ole ollut.”
Lue myös: Juha Mieto, 73, yllättää: ”Olen aina kokenut olevani henkisesti norjalainen”
Mistä kaivat oman sisukkuutesi niin urheilu-uralla kuin nytkin?
”Kun on vanha kestävyysurheilija, niin ei sitä muutamasta ylämäestä väsy. Ei saa luovuttaa. Olen mennyt lenkille silloinkin, kun on satanut vettä ja oppinut tekemään töitä myös silloin, kun on tuntunut pahalta. Vaikeuksien keskelläkin olen aina uskonut, että kaikesta voi selvitä.
Olen aina osannut nähdä edessäpäin myös toivon. Minulle on ollut rohkaisevaa myös se, että kun on ollut isoja vaikeuksia ja välillä on ehkä tuntunut, että omat ja tiimin voimat eivät riitä, niin sitten on Jumala, joka johdattaa ja kannattelee. Usko on myös kannatteleva tekijä.”
Lasten ja nuorten liikkumattomuudesta puhutaan nykyään paljon. Oletko tukenut jotenkin nuoria urheilijoita?
”Oman urheilu-uran jälkeen autoin lajiliittoja varainhankinnassa jonkin aikaa. Minusta tuntui, että Suomessa on hyvä valmennusosaaminen, mutta talouspuolen olisi voinut hoitaa paremminkin. Olen siihen antanut oman panokseni ja ollut keräämässä varoja lasten ja nuorten liikkumiselle.
Kannan yleisesti huolta siitä, miten lapset ja nuoret jaksavat tällä hetkellä. Panostuksia lapsiin ja nuoriin on vaikea tehdä liikaa, koska ne kantavat pitkälle – myös talousmielessä.
Lasten ja nuorten hyvinvointiin pitäisi panostaa, koska se palkitsee tulevaisuudessa. Nyt lapset ja nuoret ovat monessa asiassa olleet niitä kärsijöitä säästötalkoiden äärellä. Heissä on kuitenkin tämän maan tulevaisuus.”
Nyt kun uusin hotelli on valmistunut, niin mikä on seuraava tavoitteesi?
”Luulen, että sitä voisi hengähtää vähän. Se tarkoittaa sitä, että ehkä minun ei tarvitsisi juosta uusien asioiden perässä, vaan voisin keskittyä siihen, mitä jo on. Saa nähdä, miten se onnistuu.
Tykkään tehdä asioita, mutta tässä on ollut nyt melkoinen neljä ja puoli vuotta. Nyt kun hotelli on avattu niin minusta tuntuu, että niissä asioissa, joita nyt on työn alla riittää tekemistä ihan hyvin vielä seuraavaksi vuodeksi.
Tykkään myös tietystä hallinnan tunteesta. Siitä, että asiat ovat hanskassa eikä hanskat ole hukassa.”
Jos kiipeäisit vielä mäkihyppytorniin, mistä mäestä hyppäisit ja kuinka pitkälle?
”Voisin ehkä sellaiseen viiden metriin mäkeen lähteä. En sen isompaan. Varmaan varmistelisin, etten ainakaan menisi sen viiden metrin yli ja satuttaisi itseäni. Tähtäisin neljään metriin!”