Pate Mustajärven Jenni-tytär panostaa nyt uraansa laulajana: ”Lapsuuteni oli ihan tavallinen tai ainakin koen viettäneeni ihan tavallista perhe-elämää”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jenni Mustajärvi
© Pekka Nieminen/Otavamedia
Popedasta tutun Pate Mustajärven tytär Jenni Mustajärvi seuraa isänsä jalanjälkiä laulu-uralle. Millaisia elämänohjeita suomirockin ikoni on antanut tyttärelleen?

Milloin aloit tehdä omaa musiikkia?

Olen aina kirjoittanut, mutta kuutisen vuotta sitten aloin tehdä laululyriikkaa. Laulujen tekeminen on ollut takaraivossa, mutta jokin on siinä hommassa aiemmin vähän pidätellyt. Kirjoitan paitsi itselleni niin myös muille.

Tällä hetkellä etusijalla on kuitenkin omat kappaleet ja ensimmäinen oma levyni. Julkaisen maaliskuussa kolmannen sinkkuni Kaikki paikallaan. Se biisi syntyi tosi helposti. Tekstiä ei tarvinnut yhtään ponnistaa. Kokonainen levy on tulossa sitten vielä tänä vuonna.

Isäsi on Pate Mustajärvi. Koetko sen taakaksi?

En osaa sanoa, olen niin tottunut siihen. Tietysti joskus mieitin, että eikö mitään muuta esille nostettavaa kukaan keksi. En tiedä, miten minua ja isää tullaan vertaamaan, mutta sen tiedän, että tulen asian kanssa aina olemaan tekemisissä.

Eikä se kyllä haittaa, vaikka harvassa ovat ne ihmiset, joihin pääsen ihan vain Jenninä tutustumaan.

Mikä on tärkein neuvo tai oppi, jonka olet isältäsi saanut?

En muista, että olisin koskaan saanut mitään sellaisia perinteisiä, isällisiä neuvoja. Joskus olen kyllä häneltä kuullut, että älä syö kuormasta äläkä käytä kovia huumeita.

Meillä on hyvin mutkattomat välit. Isältä on helppo kysyä, tuli mitä tahansa ongelmia elämässä vastaan. Hänellä on sen verran kokemuspohjaa kaikenlaisesta. Pystymme myös puhumaan mistä vain.

Lapsuuteni oli ihan tavallinen tai ainakin koen viettäneeni ihan tavallista perhe-elämää. Isän työajat olivat tietysti vähän erilaiset kuin kavereiden vanhemmilla, mutta en osannut kaivata mitään muutakaan.

Kuinka pedantti olet luonteeltasi?

En ole mikään perfektionisti enkä pyri missään täydellisyyteen. Se on tylsää! Mielestäni säröä ja virhettä pitääkin olla. Välillä kun tuntuu, että olen yksi iso virhe itsekin!

Olen pohdiskeleva erakko, sellainen aika ujo tarkkailijaluonne. Ihmisten joukossa en koskaan hamua sinne keskipisteeseen, vaan tarkkailen mielelläni muita hieman sivussa.

Mitä pelkäät?

Pelkään pimeää ja minulla on myös muun muassa korkeanpaikan kammo. Peloista huolimatta on kuitenkin aina pyrittävä menemään eteenpäin – vaikka vähän huippaisikin

X