Tero Vesterinen elää ekologisesti ja kertoo arjen hienosäädöstä: ”Kyse on oikeastaan vain uusien tapojen ottamisesta vanhojen tilalle”
Laulaja Tero Vesterinen kiinnittää huomiota ympäristoasioihin niin kotonaan kuin bändin keikoillakin. Elämäni biisi -ohjelman myötä Vesterinen on saanut tottua poseeraamaan tarvittaessa myös liimahyllyjen välissä.
Tero Vesterinen huomioi ekologisuuden myös bändinsä kanssa kiertäessä.
Laulaja Tero Vesterinen tunnetaan Vesterinen Yhtyeineen –bändin lisäksi yhtenä Elämäni biisi -ohjelman artistina.
Mikä on oma elämäsi biisi ja miksi?
”Olin ohjelmassa vieraana muutama vuosi sitten, ja silloin elämäni biisiksi valikoitui Agentsin ja Topi Sorsakosken Salattu suru. Se oli ensimmäinen biisi, jonka olen koskaan esittänyt julkisesti. Olin ala-asteella, kun soitimme sen faijan kanssa luokkani pikkujouluissa. Lauloimme ja soitimme yhdessä faijan kanssa kitaraa.
Siitä tilanteesta on jäänyt minulle väkevät muistot. Tietysti jännitti ihan hirveästi. Isällä oli aiempaa kokemusta soittohommista, joten hän otti vähän rennommin kuin minä.
Faija menehtyi pari vuotta sitten äkillisesti aika ärhäkkään syöpään. Biisiä en ole sen jälkeen soittanut, mutta kuunnellut kyllä aika useinkin. Agentsin ja Sorsakosken tuotantoa soitettiin meillä kotona paljon, ja se on jäänyt sieltä asti soimaan.
Kuuntelin jo lapsena paljon samaa musiikkia kuin faija: Beatlesia, Eaglesia, Led Zeppeliniä. Toisaalta kuuntelimme paljon myös Vili-vaarin Dallapé-juttuja, kun hän soitti orkesterissa.”
Tunnistavatko ihmiset sinut paremmin Elämäni biisi -ohjelman myötä?
”Ohjelma on varmasti tehnyt osansa siinä, että yhä enemmän ja enemmän minut tunnistetaan, eikä se minua haittaa. Olen saanut kuitenkin olla kohtalaisen rauhassa.
Vähän aikaa sitten olin Porvoossa ostamassa rakennusjuttuja kotiin, kun kaksi vanhempaa rouvaa juoksi sinne hyllyjen väliin. Ihmettelin ensin, että mitä he etsivät, mutta he etsivätkin minua. Otettiin siinä yhteiskuva, minä edustavimmillani remppavaatteissa liimahyllyn edessä. Antaumuksellista touhua!”
Sinulla on myös näyttämöteknikon titteli –sujuvatko myös kaikenlaiset kädentaidot?
”Kyllä ja kärsin siitä! Kun jälkikasvua oli tulossa, ajattelimme, että olisi kiva päästä lähemmäs isovanhempia, joten ostimme talon, jonka vanhempi osa on 1800-luvun lopulta.
Olemme laittaneet röttelöä rakkaudella. Ei talossa onneksi mitään akuuttia laitettavaa ole, mutta lista on loputon sen suhteen, mitä vapaapäivinä voi tehdä. Luotan vanhaan itämaiseen viisauteen, jonka joku teatteriteknillinen guru minulle aikoinaan sanoi: kun talo on valmis, isäntä kuolee. En pidä kiirettä yhtään!”
Suosit perheesi kanssa ekologista elämäntapaa. Mistä olette joutuneet luopumaan?
”Emme oikeastaan mistään, emme muutenkaan matkustele lentokoneella ja syömme kasvis-, riista- ja kalaruokia. Kyse on oikeastaan vain uusien tapojen ottamisesta vanhojen tilalle. Hienosäätöä. Ei ainakaan tunnu siltä, että olisi tarvinnut luopua mistään.
Käytämme säästeliäästi kaikkea, eivätkä lapsetkaan ole koskaan valittaneet. Yritämme kuluttaa tätä maapalloa mahdollisimman vähän. Yritämme vaalia sitä entistä enemmän, koska maailman suunta on se, mikä se on.
Osallistuimme projektiin, jossa katsottiin tosi tarkasti kulutustottumuksia ja hiilijalanjälkeä. Siinä kartoitettiin koko meidän perheemme hiilijalanjälki ja mietittiin, miten saisimme vielä paremmin omaa kulutusta nykyisten tarpeiden linjan mukaiseksi.
Minua innostaa ajatus siitä, että pystyn tekemään oman pienen osuuteni.”
Huomioitteko ilmastoasioita myös kiertueilla?
”Meillähän on järkyttävän kokoinen yhtye, siihen kuuluu kymmenen tyyppiä. Lisäksi mukana on neljä ihmistä tekniikassa, joista yksi tekee myös akrobaattisia juttuja. Meillä on ollut koko ajan oma yhtiö bänditoiminnassa ja olemme ostaneet mahdollisimman vähän kuluttavat autot, joilla hoidamme keikkareissut.
Kiertueilla syömme kasvisruokaa, vaikka kaikki eivät muuten kasvissyöjiä olekaan. Varmasti voisimme kehitellä vielä lisää kaikenlaisia juttuja, mutta Suomen mittakaava ja bändin koko asettaa tietyt reunaehdot. Meillä ympäristöasiat tulevat esiin myös biiseissä. Tietynlaista ilmastotyötä se on sekin.”
Onko maaliskuussa julkaistulla Hetken ikuinen -levyllä jonkin teema?
”Kyllä siinä on taas vahvasti kantaaottavaa kamaa. On hienoa, että iloja ja huolia saa omassa musiikissa tuoda esiin.
Levy jatkaa yhteisön merkityksen, ihmisläheisyyden ja lohdullisuuden teemaa. Yksittäisissä biiseissä on toki rakkauslauluja, joissa välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Ihan niin kuin elämässäkin.
Yksi suosikkikappaleistani kertoo siitä, millaisia tavoitteita ja paineita itselleen asettaa nykymaailmassa – ja ovatko ne edes tarpeellisia. Voisiko sitä olla onnellisempi, jos ei tarvitsisi aina olla niin kunnollinen?”
”Elämänrytmi oli ollut pitkään raskas. Viikolla olin joka päivä töissä ja viikonloput keikoilla”, Tero Vesterinen muistelee uuvuttavaa elämänvaihettaan. © Sara Lehtomaa