Agnes Sjöberg oli eläinlääkäri, joka toimi tienraivaajana ja lasikattojen murtajana – Terhi Rannela pureutuu teoksessaan pohjalaisnaisen elämään
Terhi Rannelan teos Niin kuin muutkin herrat kertoo eläinlääkäri Agnes Sjöbergistä. Se on myös kuvaus siitä, mitä on olla alansa ensimmäinen.
Kirjailija Terhi Rannela kirjoitti elämäkertaromaanin, joka nostaa eläinlääkäri Agnes Sjöbergin ainutkertaisen elämän valokiilaan.
Terhi Rannela kirjoitti tuoreen elämäkertaromaaninsa Niin kuin muutkin herrat (Karisto). Päähenkilö on Agnes Sjöberg, joka oli uraa uurtanut suomalainen eläinlääkäri. Kirja ilmestyi maaliskuussa.
Olet aiemminkin kirjoittanut historian jännistä naisista. Mistä löysit Agnesin tarinan?
Istuin joitakin vuosia sitten hyvän kirjailijaystäväni Anu Ojalan kanssa rovaniemeläisessä kahvilassa ja keskustelimme kirjoista ja kirjoittamisesta niin kuin usein teemme. Silloin Anu ehdotti, että minun pitäisi kirjoittaa kirja naisesta nimeltä Agnes Sjöberg. Kun kysyin, miksei hän itse tartu aiheeseen, hän vastasi, että hän kirjoittaa nykyajasta ja minä historiasta.
Se oli aika kiva kollegiaalinen ele. Tosi harvoin romaanin idea syntyy niin, että joku muu sen sinulle antaa. Tavallisesti romaanin aihe syntyy jostain itseä koskettavasta, vaikuttavasta kokemuksesta.
Kun sitten aloin tutkia Agnesin elämää, huomasin, että hänen tarinansa oli todella kiinnostava.
Agnes oli nuoresta pitäen määrätietoinen, ja hän valmistui eläinlääkäriksi Berliinin eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta vuonna 1916 ensimmäisenä naisena Euroopassa.
Mistä hän sai ajatuksen kulkea ikään kuin vastavirtaan ja haluta jotain sellaista, mitä ei aiemmin ollut ollut?
Agnes syntyi 1880-luvulla, eikä tuolloin todellakaan puhuttu mistään unelma-ammateista, tuskin lapsilta edes kysyttiin, miksi haluat isona. Mutta Agnes oli jo kahdeksanvuotiaana sanonut, että hän haluaa eläinlääkäriksi eikä miksikään muuksi. Tieto on peräisin hänen kirjoittamastaan muistelmateoksesta Elon taivalta lapsuuden päivistä hopeahiuksiin asti, joka ilmestyi vuonna 1964.
Päätös liittyy ehkä siihen, että hän asui isolla maatilalla Kauhajoella ja näki paljon eläinten kärsimystä, koska paikkakunnalla ei ollut eläinlääkäriä. Ehkä hän on ajatellut, miksei hän voisi olla se, joka auttaa eläimiä.
Agnes oli tienraivaaja ja lasikattojen murtaja, sillä hän on ilmeisesti maailman ensimmäinen eläinlääketieteestä tohtoriksi väitellyt nainen. Eläinlääkärin työn rinnalla hän jatkoi myös tieteellistä työtään.
Miksi me, jälkimaailma, tuskin tiedämme hänestä?
Luulen, että kyse on juurikin siitä, että naiset unohtuvat näkymättöminä historiaan. Eläinlääketieteen opiskelijat varmaan tutustuvat häneen opinnoissaan, ja on hänestä tehty kuunnelma ja silloin tällöin lehtijuttuja. Mutta minusta on ihan käsittämätöntä, ettei hänestä ole aiemmin kirjoitettu romaania. Tai miksei tehdä elämäkertaelokuvaa?
Millaisen elokuvakohtauksen saisikaan tilanteesta, jossa miesopiskelijat repivät Agnesia ulos luentosalista, kun professorin mielestä naisen ei ollut sopivaa kuunnella luentoa sukupuolitaudeista. Näin siis todella tapahtui.
Agnes kohtasi opiskeluaikanaan Saksassa ja myös myöhemmin Suomessa sukupuolestaan johtuvaa mitätöintiä, syrjintää ja ihan puhdasta kiusaamista. Miten hän kesti sen kaiken?
Minulle jäi erityisesti mieleen professori, joka laittoi hänet, ulkomaalaisen opiskelijan, tekemään todella vaarallisen tutkimuksen 93:lla räkätautia sairastavalla hevosella. Sen jälkeen professori vielä käytti Agnesin tutkimustuloksia omissa nimissään. Palattuaan Suomeen hän sai vuosikymmenet kokea kollegoitten sivuuttavan hänet.
Agnes oli työlleen omistautunut ja eläinlääkärinä pidetty ja arvostettu. Hänellä oli valtavasti asiakkaita ja potilaita, jotka tekivät elämästä merkityksellisen ja palkitsevan. Kun hän näki, että hänen hoitamansa eläimet paranivat, se sai hänet jaksamaan.
Eläinlääkärin työn lisäksi äitiys oli Agnesille tärkeä rooli, Terhi Rannela kertoo. ”Agnesin liitto kesti vain vajaat kahdeksan vuotta, ja liitosta syntyivät kaksospojat Veikko ja Seppo.” © Sara Pihlaja
Kun olet tutustunut Agnesin elämäntarinaan, missä tunnet itse suurinta sielunsisaruutta tai kohtalonyhteyttä hänen kanssaan?
Olen hirveän allerginen eläimille, erityisesti kissoille ja hevosille, enkä voinut edes kirjaa kirjoittaessani tutustua niihin lähemmin. Mutta luulen ymmärtäväni hänen intohimoaan työtään kohtaan. Meitä yhdistää työn mielekkyys ja palkitsevuus.
Agnes rakasti intensiivisesti työtään ja eläintenhoitamista. Luulen kokevani samanlaisia tunteita silloin, kun kirjoitusflow on päällä.
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/203
Lue myös: Monen taistelun nainen – Agnes Sjöberg oli Euroopan ensimmäinen naispuolinen eläinlääkäri
Agnes Sjöbergin väitöskirja käsitteli hevosten silmäeritteitä. Kuva on Berliinissä tehdystä silmäkokeesta vuodelta 1915. © Helsingin yliopistomuseo
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti