Finlandia-ehdokas Iida Turpeisen Elolliset on hyytävän kaunis teos – Kyse ei ole vain dystopioista, vaan tulevaisuudestamme, jos mikään ei muutu

Ihmisen tapa tutkia maailmaa tarkoitti historiassa tuhansien ja tuhansien eläinten tappamista. Lue kirja-arvio!

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Iida Turpeisen Elolliset käsittelee lajikatoa yhden lajin, stellerinmerilehmän, näkökulmasta.

Ihmisen tapa tutkia maailmaa tarkoitti historiassa tuhansien ja tuhansien eläinten tappamista. Lue kirja-arvio!
(Päivitetty: )
Teksti:
Liina Putkonen

Miksi Iida Turpeisen Elolliset-teos kiinnosti?

”Ylistävä arvio herättää mielenkiinnon, mutta jos niitä on paljon ja kaikki häikäistyneitä, kirja on pakko lukea. Iida Turpeisen Elolliset valittiin myös kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.

Hieman tosin pelotti tarttua tarinaan, jossa käsiteltäisiin jälleen kerran luontotuhoa, sillä tulen aiheesta nykyään kovin surulliseksi. Kyse kun ei enää ole vain dystopioista, vaan tulevaisuudestamme, jos mikään ei muutu.”

Mitä pidin lukukokemuksesta?

”Pelkoni toteutui, sillä surun lisäksi koin paljon muitakin ikäviä tunteita: pahoinvointia, vihaa, epätoivoa ja turhautumista. Voi ihminen, minkä olet tehnyt ja mitä koko ajan teet!

Mutta juuri nämä ikävät tuntemukset ovat syy yhtyä ylistäjien kuoroon. Tunteet nimittäin kertovat sen, kuinka taitavasti kirjoitetusta kirjasta on kyse. Historia ei ole koskaan henkinyt minussa niin voimalla kuin tässä kirjassa.

Tekemisen taidokkuus näkyy myös siinä, kuinka koko tarina ja tunneskaala lähtee laajenemaan yhdestä ­ainoasta luurangosta Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä. Satojen luurankojen seassa seisoo stellerinmerilehmä, jonka ohi moni kävelee sen kummempia miettimättä.

Kirjan lukemisen jälkeen ohi ei voi kävellä. Luuranko on muistutus siitä, mitä pahimmillaan on tietämättömyys ja ihmisen ahneus kaikkeen, johon se pääsee kajoamaan. Stellerinmerilehmät tapettiin 27 vuodessa sukupuuttoon, kun ihminen päätyi samalle saarelle lajin kanssa.

27 vuodessa…”

Arvio: ****

”He riemuitsevat ja viiltävät auki eläimen kyljen, louhivat merilehmää kuin olisivat löytäneet kultaa – –. Lokit haistavat veren ja kutsuvat toisensa juhliin ja nauravat verisellä rannalla ja syleilevät toisiaan.”

Kirja sai minut…

”Onnelliseksi siitä, että maailmassa on ihmisiä, joilla on tietoa ja taitoa siinä mitassa, että me muut saamme luettavaksemme tällaisia teoksia.”

Lue myös: Syksyn kirjat omiin lukuhetkiin ja lahjaksi – Poimi Seuran vinkkilistalta kiinnostavimmat uutuudet!

X