Mikko Kamula kirjoitti romaanisarjan 1400-luvun uudisraivaajaperheestä: ”Muinaisiin henkiin, maahisiin ja haltijoin uskominen oli vielä luonnollista”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Mikko Kamula
Mikko Kamula sijoitti kirjasarjansa aikaan, jolloin Suomessakin uskomukset muun muassa maahisiin ja haltijoihin olivat luonnollinen osa arkea. © Liisa Valonen
Mikko Kamulan romaanisarja kertoo uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Suomessa. Lähdeaineiston parissa Kamulalta vierähti 10 vuotta ja yhden tutkinnon verran.

Kirjailija Mikko Kamula suunnitteli 1400-luvun Suomeen sijoittuvan muinaisuskoa, seikkailua ja mytologiaa yhdistelevän romaanisarjan kuusiosaiseksi. Tänä keväänä sarja on edennyt neljänteen osaan, Kalevan poikiin.

Mistä tämä järkälemäinen hanke sai alkunsa?

”Olin vielä lukioikäinen, kun luin sanomalehdestä artikkelin Väinö Linnasta ja suomalaisuuden käsittelystä kaunokirjallisuudessa. Siitä se alkoi muhia mielessä, että kirjoittaisin suomalaisesta mytologiasta ja muinaishistoriasta romaanin.

Päädyin lopulta idean myötä opiskelemaan folkloristiikkaa Turun yliopistoon ja keräämään vuosia lähdeaineistoa historiasta, kansatieteestä ja mytologiasta, ennen kuin kirjoitin oikeastaan sanaakaan Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä ja hänen lapsistaan Tenhosta, Heiskasta ja Varpusta. Opintojen aikana, kun lähdemateriaalia oli karttunut, tein suunnitelman, mitä kirjasarja pitäisi sisällään, mietin henkilöt ja tapahtumat, joita kussakin kirjassa tapahtuisi.

Sitten kirjoitin ensimmäisen version ensimmäisestä osasta kustantajalle ja ehdotin käsikirjoitusta tarjotessani kuusiosaista sarjaa. Kun ensimmäinen osa vuonna 2017 ilmestyi, olin pyöritellyt aihemaailmaa mielessäni jo kymmenisen vuotta.”

Mikko Kamula on pyörittänyt Rautaparran perheen ja heidän lähiympäristönsä elämää itäisessä Suomessa useita vuosia. Ovatko suunnitelmat muuttuneet paljon kirjoittamisen edetessä?

”Itse asiassa eivät kovasti. Päätin alusta alkaen keskittyä Jukon lapsiin näkökulmahenkilöinä, mikä on auttanut minua pitämään kiinni suunnitellusta juonesta. Ehkä jotkut painotukset ovat muuttuneet, ja kun olen vaikkapa innostunut jostakin tapahtumaketjusta, se on voinut laajentua suunnitelmistani.

Olen huomannut, että minulle itselleni on ollut antoisinta juuri toiminnallisten kohtausten kirjoittaminen. Toisaalta olen edennyt lähdemateriaalin takia melko hitaasti, kirjoitan noin neljä viisi liuskaa työpäivässä, joten teksti ja tapahtumat eivät pääse yllättämään minua.”

Miten Mikko Kamula päätyi sijoittamaan romaanien tapahtumat juuri 1400-luvulle?

”Mietin ajankohtaa, jolloin Sisä-Suomessa on jo ollut vakituista maata viljelevää asutusta sekä sellaista aikaa, jossa on merkkejä kristinuskon ja suomalaisen muinaisuskon vastakkainasettelusta.

Halusin, että muinaisiin henkiin, maahisiin ja haltijoin uskominen olisi vielä luonnollista, vaikka uuden ajan merkkejä olisi myös jo ilmassa. Kävin läpi muun muassa vanhoja verokirjoja, joita löysin Itä-Suomesta 1500-luvulta ja päädyin siihen, että Rautaparran kaltainen veroja kiertävä uudisraivaajaperhe olisi 1400-luvulla ollut Savossa mahdollinen.”

”On ollut kiinnostavaa huomata, että suhde mytologiaan ei ole suomalaisessa kulttuurissa täysin katkennut.”

Romaanisarjassa erilaiset mytologiset hahmot ja jopa tuonpuoleinen ovat vahvasti läsnä. Minkälaista sitä on ollut kirjoittaa – ja minkälaista palautetta aihepiirin käsittely on synnyttänyt?

”Äärettömän mielenkiintoista. Se on vienyt myös tutkimaan, kuten tässä viimeisimmässä romaanissa, saamelaisten uskomuksia ja mytologiaa. Olen halunnut liittää mytologian osaksi romaanihenkilöitteni elämää, haltija taitaa tulla tutuksi jo ensimmäisen romaanin ensi sivuilla. Myös luonnossa uskottiin vahvasti olevan jonkinlaista voimaa, muinaisusko oli kokonaisvaltaista ja vaikutti elämään sen siirtymävaiheista ihan arkisiin askareisiin.

Lukijoiden palaute on ollut todella positiivista. On myös ollut kiinnostavaa huomata, että suhde mytologiaan ei ole suomalaisessa kulttuurissa täysin katkennut tai sitten se on jotenkin uudelleen löytymässä. Jotkut lukijani ovat ilmoittaneet uskovansa maahisiin, onnea tuoviin taikoihin tai vaikkapa siihen, että ihminen voi löytää luonnosta pyhyyden tunteen.”

Suomi on kovasti muuttunut, jopa maantieteellisesti kuvaamastasi ajasta. Miten Mikko Kamula pääsi kiinni romaanien maisemiin?

”Tutustumalla karttoihin, arkistolähteisiin ja tietysti ihan kuvittelemalla. Olen myös innokas retkeilijä, joten olen kierrellyt kävellen melko monilla tapahtumapaikoilla. Se oli antoisaa, mutta vaati paljon mielikuvitusta kuvitella jonkin pihan viereen suuret riistametsät.

Autenttisia maisemia on enää jäljellä melko vähän, jo rantaviivakin eri paikalla kuin 600 vuotta sitten. Joitakin melko samanlaisia kuitenkin luultavasti on, niin kuin vaikkapa Orinoron rotko Leppävirralla tai linnat, ainakin osittain.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 3/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X