Kuusirumbaa isän muistolle – Vesa Karvonen kasvattaa ja myy joulukuusia jo kolmannessa polvessa
Vesa Karvonen kasvattaa kuusia suomalaisten joulujen iloksi. Tiluksilla on kaksi peltoa, joiden noin 1,5 hehtaarin alalla kasvaa liki 4 000 kuusta. Perinteiseen itsenäisyyspäivän kuusenkaatoon osallistuvat myös ystävät ja tuttavat.
Vesa Karvonen hoitaa kuusia vuoden ympäri. Ensimmäiset taimet istutettiin pellolle noin kahdeksan vuotta sitten.
Vihdin Ojakkalassa sataa tihuttaa. Lämpömittari näyttää puolenkymmentä plusastetta. Mutkittelevan tien päässä Vesa Karvonen, 49, viittilöi ajamaan tien sivuun, etteivät auton renkaat jämähdä sutimaan mutaiseen maahan. Remontoitavana olevan asuintalon ja entisen navetan seiniin nojailee verkkoihin pussitettuja kuusia.
Tuvan pöydän ääressä kymmenpäinen talkooporukka istuu välikahveilla. ”Kuusirumba” on aloitettu aamukahdeksalta, heti kun yön hämärä on antanut myöten.
Itsenäisyyspäivän kuusenkaato on täällä perinne, ja kaikille riittää puuhaa. Osa kaataa, osa kantaa ja pakkaa kuusia.
Rakkaudesta lajiin
Karvoset ovat myyneet kuusia jo kolmen sukupolven ajan. Vesa Karvoselle kuusten kasvattaminen on henkireikä, terapiaakin, ja ennen kaikkea kunnianosoitus edeltä menneille: isovanhemmille ja erityisesti Jukka-isälle, joka kuoli syöpään kaksi vuotta sitten.
Myös pikkuveli menehtyi samaan sairauteen kymmenen vuotta sitten.
”Pellolla on aikaa ajatella. Kuolema koputti olkapäätä yllättäen. Isä oli 69-vuotias, kun syöpä todettiin. Meillä oli kaksi kuukautta aikaa hyvästellä. Mutta kuusimetsällä faija on aina mukana”, Vesa Karvonen sanoo.
Karvosen oma ura kuusikauppiaana alkoi oikeastaan jo vuonna 1993. Isän vanhemmilla oli metsää, nuori mies oli yrityshenkinen. Kaksikymmentäviisivuotias Karvonen kysyi isoisältään, voisiko ottaa metsästä kuusta ja mennä myymään. Ukki vastasi ykskantaan: traktori on tallissa, anna mennä. Siitä se lähti.
Joulupuuseuran mukaan suomalaisiin koteihin ostetaan noin 1,4 miljoonaa joulukuusta. Suosituin on metsäkuusi. Sini-Marja Niska
Sittemmin Karvosen isäkin innostui ja alkoi tehdä kuusikauppaa. Isä myi ostokuusia, eli kuuset ostettiin kasvattajilta ja myytiin eteenpäin torilla.
”Rankkaa hommaa sekin”, Vesa Karvonen sanoo, vaikka jotkut epäilevät helpoksi.
Karvonen kasvattaa puut itse. Omaa toimintaansa hän kuvailee kuitenkin lähinnä harrastukseksi. Käyntikortissa lukee asuntoasiantuntija. Kipinä kiinteistönvälittäjäksi ryhtymiseen syttyi, kun Karvonen osti isovanhempiensa perikunnalta maatilan – siis tämän samaisen, jossa kuustakin nyt kasvaa.
Nelisen tuhatta kuusta tarjolla
Moottorisaha pärisee pellolla. Riveihin istutetut hoikat, tummanvihreät metsäkuuset ja tuuheammat, hopeanvihreät serbiankuuset kaatuvat vaivattoman näköisesti. Raskasta hommaa kaato kuitenkin on, ja tällä kelillä kuusta kantaessa kastuu koko mies.
Mutta aina voisi olla huonommin.
”On tästä helpompi nostaa puuta kuin vaikkapa puolimetrisestä hangesta ojasta”, Karvosen ”liikekumppani” Ilari Örnberg lohkaisee.
Vesa Karvonen halusi lapsuudenaikaisen luottoystävän mukaan kuusiharrastukseen.
”Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Jos minulle kävisi jotain, niin Ila on tässä.”
Entinen perunapelto on muokattu kuusten kasvualustaksi. Tiluksilla on kaksi peltoa, joiden yhteensä noin puolentoista hehtaarin alalla kasvaa nelisen tuhatta kuusta.
Metsäkuusten runkoa täplittää hopeanharmaa jäkälä. Kuulemma merkki siitä, että ilma on puhdasta.
Vesa Karvonen (vas.) ja Ilari Örnberg ovat lapsuudenystäviä. Nyt he jakavat myös kuusihommat. ”Myyn kuusia kolmessa eri paikassa. En pystyisi siihen yksin”, Karvonen sanoo. Sini-Marja Niska
Karvonen istutti ensimmäiset paakkutaimet kahdeksan vuotta sitten, ja ensimmäisen kerran satoa päästiin korjaamaan viime vuonna. Nyt pisimpien kuusten latvat hipovat kolmea metriä.
Joukossa näkyy myös uusia pikkukuusia. Eikä aina tarvitse edes istuttaa uutta: kun kuusen katkaisee oikeasta kohdasta, se alkaa versoa kannosta uutta puuta.
”Kuusi korjaa itse itsensä”, Karvonen kertoo.
Joulukuusia joka makuun
Osa puista saa jatkaa vielä rauhassa kasvuaan. Julkisiin tiloihin hankitaan jopa kuusimetrisiä kuusia. Ja jos kauppa ei käy, niin tulee ainakin komea metsä.
Karvonen kertoo, että muodissa on nyt kapea, korkea puu. Kasvattajan itsensä mukaan kuusi on sopiva, kun siihen mahtuu koristeita. Siis ei liian tuuhea.
”Anopin pitää näkyä läpi”, Karvonen veistelee.
Lajikkeista metsäkuusi pitää pintansa suomalaisten suosikkina, mutta Karvonen suosittelee tutustumaan myös serbiankuuseen, Picea omorikaan.
Puu onkin kaunis: tuuhea, hopeaan taittava ja sopusuhtainen. Siinä on Karvosen mukaan vain yksi vika:
”Kun omorikan ottaa kerran, muu ei enää kelpaa.”
Karvosella on sukupolvien syvyistä tietotaitoa kuusten viljelystä, mutta oppia on haettu myös Joulupuuseurasta. Seura järjestää muun muassa kuusenleikkauskursseja ja messumatkoja ulkomaille.
”Siellä kokoontumisajoissa on vanhoja starboja opastamassa. Itse koen olevani kuitenkin aika rookie vielä.”
On mukana ripaus politiikkaakin: Vihdin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eerikki Viljanen lahjoitti Joulupuuseuran ”kokoontumisajoissa” Kaitilan tilalla jokaiselle viljelijälle pienen kuusentaimen. Nyt pellolla kasvavat myös kuuset Eerikki ja Viljanen.
Pakkauslaitteella kuusen pussittaminen sujuu nopeasti. Tom Lindholm työntää ja Ilkka Leppänen ottaa vastaan. 15-vuotias Leppänen on talkooporukan nuorin. Sini-Marja Niska
Jouluiloa vanhusten palvelutaloihin
”Otetaan noita keltaisia myös!”
Huuto sekoittuu moottorisahan jylinään. Vihreän seassa vilkkuu punaista ja keltaista: kuusten oksiin kiinnitetyistä erivärisistä nauhoista tunnistaa puut, jotka on varattu tai merkattu erityisen hyviksi yksilöiksi.
Muutamaa kuusta kiertää eristysnauha: ne on varattu palkkioksi naapurille, joka pitää silmällä ikkunastaan näkyvää kuusipeltoa.
Vesa Karvonen kertoo lahjoittavansa joulupuita mielellään myös esimerkiksi vanhusten palvelutaloon.
”Ehdottomasti annan hyvään tarkoitukseen, jos vain pyydetään. Se on sitä joulumieltä.”
Vanhalta navetalta maa viettää pellolle, jota Karvonen vuokraa viljelyyn. Maa on mutainen ja liukas, kenkä tarraa tiukasti kiinni. Keskellä maata savuttaa pieni taukonuotio.
Vuokrapellon toisella puolella on toinen pelto, jossa kasvaa lisää kuusia.
Tulevaisuuteen Karvonen kaavailee tilamyyntiä, jossa kuusia myydään suoraan omalta pellolta. Aikoo hän nikkaroida pihapiiriin poroaitauksenkin.
Kaadettujen kuusten tilalle istutetaan uusia. Taimien paikat on merkattu muoviputken pätkillä. Sini-Marja Niska
Viime vuonna Karvosella oli vihtiläisten tuntema Neela-poron myyntipaikalla kauppaa vauhdittamassa. Nyt Neela viettää eläkepäiviään Huittisissa, ja Karvonen odottaa tilalle kahta valkoista poroa.
”Nimenomaan palvelulla tässä on pärjätty”
Vesa Karvonen kuljettaa kuuset kolmelle myyntipaikalle: Nummelan ABC:lle ja Prismalle sekä Veikkolan Nesteelle. Kuuset käyvät ennen kaatoa läpi huolellisen tarkastuksen. Pellolla pönöttävät pikkukuuset, joiden alaoksistossa on ruskeaa, jäävät paikoilleen.
Huonoa tuotetta Karvonen ei halua saattaa myytäväksi asti.
”Jotkut pistävät säkkiin mitä sattuu. Meille tärkeintä on laatu ja asiakastyytyväisyys. Nimenomaan palvelulla tässä on pärjätty.”
Karvosella kuusen hintaan sisältyy myös kotiinkuljetus.
”Kaikilla ei ole autoa, mutta sitten on myös niin hienoja autoja ja vaaleita nahkapenkkejä, että niitä ei haluta sotkea.”
Verkkopussi suojaa kuusta kuljetuksen aikana. Koska kuuset kaadetaan vasta muutama viikko ennen joulua, niiden luvataan pysyvän tuoreina ja hyvännäköisinä pitkään. Sini-Marja Niska
Tuontikuusen saattaa saada kymppejä halvemmalla
Vesa Karvonen tietää, että kotimaisen kuusen hinta voi kirpaista kuluttajaa. Tuontipuun saattaa saada marketista kymppejä halvemmalla. Halpakuusten tulo markkinoille on Karvosen mukaan tyrehdyttänyt myyntiä jopa puolella.
Mutta tuontikuuset saatetaan kaataa jo lokakuussa, jolloin ei ole tavatonta, että ne tiputtavat neulasensa jo ennen aattoa.
Karvonen listaa kotimaisen kuusen hyviä puolia: puut ovat tuoreita ja pitävät pintansa pitkään, ne ovat hyvin hoidettuja, ostamalla kotimaisen kuusen voi tukea kotimaista yrittäjää…
Karvosen kuusilla on myös takuu: jos kuusesta varisevat neulaset ennen joulua, niin uuden saa tilalle veloituksetta. Karvonen toivoo, että kaikki kuuset kävisivät kaupaksi. Hävikkiä kuitenkin syntyy tälläkin alalla. Myymättä jääneet kuuset Karvonen toimittaa seudun hevosten järsittäviksi.
”Kuusenpihka on hevosille oikea vanhanajan matolääke.”
Pellolle sytytetty taukotuli lämmittää hyisessä säässä. Talkooporukka auttoi aikanaan myös Vesan isää kuusirumbassa. Kuvassa Tom Lindholm (vas.), Ilkka Leppänen, Vesa Karvonen ja Ilari Örnberg. Sini-Marja Niska
Kuusenkasvatus on ympärivuotista hommaa
Valkoisen lava-auton astinlauta on rapainen, rengas liiraa mutaisessa maassa. Rapatessa roiskuu. Auton kyljessä lukee luomukuusi.fi. Toistaiseksi luomu viittaa brändiin, sertifikaatti on Karvosen mukaan työn alla.
Vaikka suurin osa raa’asta työstä näyttää ajoittuvan itsenäisyyspäivän kaatoon, niin kuusen kasvattaminen on ympärivuotista hommaa. Ennen istutusta maa muokataan, kynnetään, äestetään ja jyrätään. Taimet istutetaan mielellään kesäkuun puoleenväliin mennessä kuokan ja pottiputken avulla, käsityönä.
Pieni taimi tarvitsee paljon valoa. Ympäröivän nurmen tai heinikon ei saa antaa kasvaa pitkäksi. Kuusen oksistoa leikataan eli kuusta trimmataan kaksi kertaa vuodessa, jotta se kasvaisi kauniiseen muotoon.
Havupallojen taiteileminen alkaa hyvissä ajoin ennen myyntisesonkia. Kransseihin ja palloihin voidaan kuusenhavujen lisäksi laittaa muun muassa katajaa, käpyjä ja koristenauhaa. Sini-Marja Niska
”Työtä on kesälläkin. Silloin heitän paidan pois, laitan plehat päähän ja lähden pellolle ajelemaan ruohonleikkurilla heinät pois kuusten ympäriltä.”
Vaikka kuusella on näillä lakeuksilla suhteellisen hyvät kasvuolosuhteet, niin uhkiakin löytyy. Neulaspistiäiset voivat Karvosen mukaan tuhota koko pellonpätkällisen puita. Ruostesieni puolestaan rumentaa kuusen neulaset kellertäviksi. Pohjoisemmassa kova pakkanenkin voi olla uhka: jos herkät kerkät pääsevät paleltumaan, kasvu tyrehtyy.
Perinteitä kunnioittaen
Myös Vesa Karvosen äidillä on kuusirumbassa näppinsä pelissä. Irmeli Karvonen on tehnyt käsityönä havukransseja ja -palloja yli kaksikymmentä vuotta. Kranssien taiteileminen alkaa elokuussa, kun pajusta kieritetään kranssille pohja.
Havut tulevat tietysti Vesan kuusista. Irmelillä on uskollinen asiakaskunta, joka arvostaa käsityötä ja ostaa tuotteita joka vuosi. Kranssit lähtevät myyntiin Nummelan Naistenmessuille, ja loput myydään sitten kuusikaupoilla.
Vesa Karvosen edesmenneen Jukka-isän kuva koristaa remontoitavan talon seinää. Kuva tuo muistoja Irmeli Karvoselle. Sini-Marja Niska
Irmeli on tyytyväinen, että poika lunasti hänen appivanhempiensa tilukset. Miehen kuoltua Irmeli myi omakotitalon, eikä uudessa asunnossa ollut enää kunnollisia tiloja kranssien tekemiseen. Täällä riittää lääniä taas muorinkin käsitöille.
Päivä alkaa olla paketissa. Kuusirumba jatkuu vielä huomenna, ja sitten aletaan valmistautua myyntipuoleen. Karvonen haluaa vielä muistuttaa, että tätä tehdään sydämestä, perinteitä kunnioittaen.
”Isä on tehnyt hyvää työtä. Perin faijalta aika isot saappaat. Tämä on ehdottomasti kunnianosoitus isän työlle.”
Lue myös: Mänty ja kuusi kestävät -40 asteen pakkasia, koivu vieläkin kovempia