Voiko islamilaisen vastarintaliike Hamasin iskusta syttyä suursota? Näin tutkija arvioi pitkällisen poliittisen kriisin leimahdusta
Tutkija Timo R. Stewart arvioi, mitä Hamasin terrori-iskut merkitsevät Israelille, Palestiinalle ja sen naapureille.
Israelilaisisää lohdutetaan poikansa hautajaisissa. Poika kuoli Hamas-iskussa Kibbutz Kfar Azassa lokakuun 16. päivänä.
Islamilainen vastarintaliike on hallinnut yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkia Gazaa vuodesta 2007. Israelin ja Palestiinan tilanne on ollut tulehtunut vuosikymmeniä, eikä tilanteelle näytä löytyvän ratkaisua myöskään lähitulevaisuudessa.
Kun nykyään puhutaan Palestiinasta, tarkoitetaan yleisimmin Israelin ja Egyptin rajalla sijaitsevaa Gazan kaistaa ja suurempaa Länsirannan aluetta. Israel miehitti molemmat vuonna 1967, mutta alueilla vallitsee palestiinalaisten rajoitettu itsehallinto.
Länsirannan hallitusta johtaa Fatah-puolueen Mahmud Abbas, Gazan kaistalla vallassa on terroristijärjestö Hamas. Kun terroristijärjestö voitti alueen vaalit, pääministeriksi asetettiin Isma’il Haniyya. Hamas ja Fatah hallitsivat aluetta hetken yhdessä, kunnes aseellisen yhteenoton jälkeen Hamas ajoi Fatah’n ulos Gazan kaistalta.
Hamas tavoittelee itsenäistä Palestiinaa, jota hallitaan poliittisen islamin perinteiden mukaisesti.
”Lähivuosina he viestittivät olevansa valmiita pitkäaikaiseen tulitaukoon Israelin kanssa, jos saisivat vastineeksi vuoden 1967 sotaa edeltäneet Palestiinan valtion rajat, eli Länsirannan, Itä-Jerusalemin ja Gazan”, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart sanoo.
Historiallisen Palestiinan alueeseen kuuluu Israelin lisäksi osa Jordaniasta, Libanonista ja Syyriasta.
Israelin verisimmät päivät
Hamas on äärinationalistinen, palestiinalainen toimija, joka ei pidä palestiinalaisalueiden tilannetta tyydyttävänä. Järjestö saa tukea useilta Lähi-idän valtioilta. Pääasiassa taloudellista tukea on tullut Iranilta mutta myös Qatarilta.
”Tuki on siirtynyt Hamasille koordinoidusti Israelin hyväksynnällä. Vaikka Hamas on terroristijärjestö, se on myös varsinainen hallitsija Gazan kaistalla. Israel haluaa pitää tilanteen vakaana ja Hamas on pystynyt siihen. Siksi gazalaisille on myönnetty työlupia Israelin puolelle ja rahallinen tuki on sallittu”, Steward sanoo.
Olisiko Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan voinut vaikuttaa siihen, että Hamas päätti iskeä juuri nyt? Länsimaat keskittyvät niin vahvasti Ukrainaan, ettei huomio riitä useampaan konfliktiin.
Stewart kiistää painokkaasti ajatuksen, että Ukrainan sodalla olisi mitään tekemistä Hamasin hyökkäyksen kanssa.
”Hamasin kannalta muun maailman reaktio on yhdentekevä. Hamas on varmasti tiennyt, että Israel tulee reagoimaan hyökkäykseen. Nämä ovat olleet Israelin verisimmät päivät sitten valtion perustamisen.”
Tutkija Timo R. Stewart ei usko suursodan riskiin
Israel ei ole historiallisesti ollut suuressa suosiossa naapurimaidensa keskuudessa. Stewart kertoo, että valtiolla on ollut perustamisestaan saakka jännitteiset välit kaikkiin naapureihinsa, ja käynyt niiden kanssa useita sotia. Viimeisestä valtiollisesta sodasta on kuitenkin tullut kuluneeksi jo 50 vuotta.
”Sittemmin Israelilla on ollut rauhansopimukset Egyptin ja Jordanian kanssa, ja viime vuosina normalisoitiin suhteita Arabiemiraattien, Bahrainin ja Marokon kanssa. Suhde Saudi-Arabiaan pyritään myös normalisoimaan. Yhteinen Iranin uhka on tuonut valtiot lähemmäs toisiaan.”
Arabiemiraattien kanssa tehty sopimus aiheutti jopa hetkellisen turismibuumin: moni israelilainen käytti hyväkseen mahdollisuutta vierailla arabimaassa. Suhdetta Egyptiin voi kuvata kylmäksi, mutta Stewart ei näe jännitteisen Israelin alueella suursodan riskiä.
”Todennäköisin eskalaatio on se, että Länsirannalla ja Israelin sisällä syntyisi kolmas intifada, eli palestiinalaisten kansannousu Israelin miehitystä vastaan. Pitää myös seurata, avaako Israelin ja Hizbollahin [shiiamuslimien järjestö] tulitusten vaihto uuden sotarintaman pohjoiseen. Olen siinä käsityksessä, ettei se ole kummankaan osapuolen intresseissä, mutta ainahan se riski on, kun aletaan ampumaan.”
Israelin tiedustelupalvelut hukassa
Yksi suurimmista kysymyksistä tällä hetkellä on se, kuinka Israelin armeija, joka on maailman kehittyneimpiä, ei havainnut Hamasin suunnitelmia. Timo R. Stewart uskoo, että yksi syy voi olla huomion kiinnittäminen Länsirannan suuntaan.
Hamasin ei uskottu olevan valmis näin suureen hyökkäykseen, ja toisaalta Hamas on tehnyt Israelin valtion kanssa jonkinasteista yhteistyötä: Israel on lieventänyt Gazan saartoa ja Hamas on puolestaan suitsenut pienempiä ryhmiä iskemästä Israelia vastaan.
”Nyt järjestely lensi hetkeksi roskakoriin, koska Hamas itse otti kaikki estot pois ja teki äärimmäisen raa’an ja laajan hyökkäyksen, joka johti siviilien teurastamiseen, kaupunkien tulittamiseen ja monenlaiseen terrorismiin. Tämä on ollut iso nöyryytys Israelin tiedustelupalveluille, sotilastiedustelulle ja sisäiselle tiedustelulle.”
Sotilaallista ratkaisua ei ole
Israel on tehnyt odotetusti vastaiskuja Hamasia vastaan ja iskenyt Gazan kaistaan. Siviiliuhreilta välttyminen on kuitenkin mahdotonta, koska Gazan kaista on vain hieman Espoota suurempi alue, jossa asuu yli kaksi miljoonaa asukasta. Alue on ahdas ja kriitikot ovat kuvanneet sitä maailman suurimmaksi avovankilaksi, koska Israel on muun muassa rajoittanut alueella asuvien liikkuvuutta.
Israel väittää iskevänsä Hamasin kohteisiin, mutta Hamasilla ole tiettyä tukikohtaa. Hamas toimii urbaanissa ympäristössä siviilien joukossa, kuten esimerkiksi kerrostaloissa.
”Israel on tehnyt satoja iskuja, pelkästään yhtenä yönä 500 iskua eri kohteisiin. Israel sanoo, että he iskevät Hamasin kohteisiin, mutta Gazassa tätä epäillään ja sanotaan, että on isketty johonkin, jossa ei ole ollut Hamasin kohdetta. Näitä on vaikea todentaa. Hamasin kohteisiin iskeminen tarkoittaa väistämättä mittavia siviiliuhreja.”
Myös Länsirannalla Israel on toteuttanut jatkuvasti aseellisia iskuja. Stewartin mukaan pelkästään tänä vuonna melkein 300 palestiinalaista on kuollut Länsirannalla, kun Israel on tehnyt iskuja aseellisiksi katsomiaan palestiinalaisryhmiä vastaan.
Timo R. Stewart huomauttaa, että on tärkeä muistaa, ettei tilanne ole uusi. Aseellisia yhteydenottoja alueella on ollut pitkin historian.
”Tämä on pitkällisen poliittisen kriisin, miehityksen ja saarron leimahdus. Sotilaallista ratkaisua tälle konfliktille ei ole, vaan on löydyttävä poliittinen ratkaisu. Tämä taistelu jossain vaiheessa loppuu, mutta jos miehityksen ongelmaa ei ratkaista, niin uusi kierros väkivaltaa on taas edessä. Kuten on käynyt monta kertaa viimeisten vuosikymmenten aikana.”
