Jengirikollisuus tuli Amerikasta Ruotsin kautta Suomeen – Mustasta kädestä prosenttijengeihin ja suomalaisjengien kansainvälisiin verkostoihin

Suomen rikoslaki määrittelee järjestäytyneeksi rikollisuudeksi vähintään kolmesta henkilöstä koostuvat ryhmät, jotka tekevät yhteistuumin vakavia rikoksia. Taloudellinen hyöty on toiminnan ykköstavoite.

Lue myös: Seura selvitti: Onko Suomi Ruotsin tiellä? – Rikollisjengit kahmivat yhä enemmän valtaa

Mustasta kädestä mafiaan

1880-luvun italialaiset siirtolaiset alkoivat perustaa USA:n suurimpiin kaupunkeihin syndikaatteja, joiden liikeidea oli kiristää maanmiehiltään erilaisia lunnasrahoja. Musta käsi -yleisnimellä tunnetut joukkiot tehostivat vaatimuksiaan uhkauksilla, tuhopoltoilla, kidnappauksilla, pahoinpitelyillä ja murhilla.

Kiristyksen kohteina olleet alkoivat nopeasti yhdistää voimiaan puolustaakseen kotikortteleitaan. Pian katujen hallinnasta taistelivat erilaisista kansallisuuksista, etnisistä ryhmistä ja sukuklaaneista koostuvat jengit.

Mustan käden aikakausi hiipui 1920-luvulle tultaessa. Ohjat otti elokuvista ja tv-sarjoista tutuksi tullut gangsterimafia, jonka johtohahmot olivat pääosin amerikanitalialaisia. Tärkeimpiä ansaintakeinoja olivat pankkiryöstöt, uhkapeli ja prostituutio.

Vuonna 1919 säädetty kieltolaki oli mafialle varsinainen onnenpotku. 1930-luvun suuren laman aikana yhä useampi työtön tarttui mafian tarjoamiin mahdollisuuksiin.  

Kieltolakien vauhtiin polkaisemat pimeän viinan markkinat synnyttivät ensimmäiset nykymuotoiset rikollisliigat myös pohjoismaissa. Ruotsissa pirtun ja muiden viinaksien salakuljetusbisnes alkoi vuonna 1916 viinakorttien käyttöönoton seurauksena ja Suomessa kolme vuotta myöhemmin kieltolain myötä.

Termi järjestäytynyt rikollisuus otettiin Pohjoismaissa käyttöön kuitenkin vasta kansainvälisen huumekaupan leviämisen yhteydessä 1970–80-luvuilla.

Vanhin liivijengi on Outlaws

Joukko toisen maailmasodan veteraaneja perusti Hells Angels -moottoripyöräkerhon Kaliforniassa vuonna 1948. Kovimman haastajan, Bandidosin perustamisvuosi on 1966. Senkin taustalla on sotaveteraani, Vietnamin sodan käynyt texasilainen.

Vanhin kansainvälisistä rikollisista liivijengeistä on kuitenkin Outlaws, joka on perustettu Illinoisissa jo vuonna 1935.

Prosenttijengeinä itseään mainostavat tunnukselliset liivijengit levittäytyivät 1980–90-luvuilla Tanskan kautta ensin Ruotsiin ja pian myös Suomeen paikallisten moottoripyöräjengien rikoskumppaneiksi tai kilpailijoiksi.

Suomalaisten sotaveteraanien jälkeläiset olivat näkyvästi mukana ruotsalaisjengien alkutaipaleella. Lasse Wierupin ja Matti Larssonin Ruotsin mafia -kirjassa (Johnny Kniga, 2011) on kuvagalleria Hells Angelsin Tukholman osaston jäsenistä 1990-luvun lopulla. 17 jäsenestä yhdeksällä on umpisuomalainen sukunimi.

Prosenttijengit ovat pohjoismaissa ylivoimaisesti merkittävin järjestäytyneeseen rikollisuuden ryhmittymä. Ruotsissa toimii kahdeksan moottoripyöräjengiä, jotka ovat jakaantuneet noin 90 alaosastoon. Yhteinen jäsenmäärä on noin 5 700 henkilöä.

Nykymuotoinen järjestäytynyt rikollisuus levisi Suomeen vasta 1980-luvulla moottoripyöräjengien tuomana. Suomessa liivijengejä on seitsemän ja niillä 90 alaosastoa. Jäsenmäärä on kuitenkin vain tuhatkunta eli noin kuudesosa Ruotsin luvuista.

Liivijengien pääasiallisena ansaintakeinona ovat huumeiden maahantuonti ja kauppa, laiton velanperintä ja talousrikokset. Yli puolella tunnistetuista jäsenistä on tukenaan jonkinlainen yritys, jonka avulla pyritään häivyttämään rikollisesti hankittuja varojen alkuperää.

Katujengit tulivat Ruotsiin 1990-luvulla

Myös viime vuosien katujengirikollisuuden esikuvat löytyvät Yhdysvalloista – samoin kuin niiden elämään usein kiinteästi liittyvän gangsta rapin syntyhistoria. Genren ensimmäiset levyt ilmestyivät 1983.

Fanien mielestä musiikkityyli vain kuvaa katujen todellisuutta. Kritisoijat ovat alusta asti syyttäneet sitä gangsterielämän, väkivallan, rikollisuuden ja jengielämän ylistämisestä.

Ruotsiin asti katujengikulttuuri levisi 1990-luvun puolivälin jälkeen – ensin Tukholman, Göteborgin ja Malmön sosiaalisesti ja taloudellisesti karuihin lähiöihin. Yhteistä jengiläisille on kaipuu yhteisöön kuulumisesta, haave omasta menestyksestä, reviiriajattelu, ulkopuolisuuden tunne ja ryhmäuskollisuus kuolemaan asti.

Valtaosa jäsenistä on maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään. Useimmilla on taustanaan huono kielitaito, matala koulutus, työttömyyttä, ja köyhyyttä. Rahaa jengit tekevät kiristämällä, huumekaupalla sekä törkeillä varkauksilla ja ryöstöillä.

Ruotsin nykymuotoisten jengisotien syttymispäivänä pidetään heinäkuun 22. päivää vuonna 2015. Järvan alueella Tukholmassa tapahtunut murha käynnisti räjäytysten ja raakojen murhien sarjan, joka jatkuu edelleen. Yksi tunnetuimmista tapetuista on gangsta rapin väkivaltaisen alalajin, drill rapin ykköstähti Einár.

Suomalaisten jengien kansainväliset verkostot

Globalisaation, rajojen avautumisen ja kasvaneen ulkomaalaisväestön myötä rikolliset ovat päässet luomaan yhteistyöverkostoja samalla, kun heillä on edelleen siteitä kotimaissaan tai muualla asuviin rikoskumppaneihin ja -verkostoihin.

Suomalaisjengeillä kansainvälisiä kytköksiä on eniten itäeurooppalaisten ja Baltiassa toimivien rikollisryhmien kanssa. Noin 80 prosenttia rikoksista liittyy huumeisiin. Ulkomaalaiset organisaatiot tuovat huumausaineet maahan.

Suomalaiset toimijat myyvät erät eteenpäin omien myynti- ja jakeluverkostojensa kautta. Yrityspuolella rikollisjengien kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti rakennustoiminta, ravintola-ala, kuljetus- ja siivoustoiminta sekä telakkateollisuus.

EU arvioi, että rikollisen liiketoiminnan osuus jäsenmaiden bruttokansantuotteesta on keskimäärin yhden prosentin luokkaa.

Suomessa arviot rikollisuuden yhteiskunnalle aiheuttamista taloudellisista menetyksistä vaihtelevat muutamasta sadasta miljoonasta eurosta viiteen miljardiin euroon vuodessa. Yhden jengiläisen yhteiskunnalle aiheuttamien elinkaarikustannusten on arvioitu olevan noin 2,6 miljoonaa euroa.