Kiinan kasvu näkyy Suomen kouluissa asti – kiinaa ja japania voi pian opiskella koulussa
Reilun kymmenen vuoden kuluttua molemmat Aasian mahtikielet voi tenttiä ylioppilaskirjoituksissa.
Aasialaiset kielet kiinnostavat Tytti Tuomea ja Antti Saarilahtea. Tuomi opiskelee japania, Saarilahti kiinaa.
Kiinan nousu talouden uudeksi supervallaksi on 2000-luvun suuria myllerryksiä. ”Kiina-ilmiö” on tuntunut Suomessakin yritysten siirtäessä tehtaitaan maan halvan työvoiman äärelle.
Japanilainen populaarikulttuuri on ollut teineille arkipäivää jo vuosikausia, kiitos kioskien hyllyjä täyttävien manga-sarjakuvien, anime-elokuvien ja japanilaisen videopeliteollisuuden hittien.
Aasian kaupan ja kulttuurin kasvaneesta painoarvosta huolimatta kiinan ja japanin opiskelumahdollisuuksia on ollut Suomessa tarjolla lähinnä yliopisto-opiskelijoille.
Jatkossa Aasian mahtikieliin voi kuitenkin perehtyä lukioissa tai kansanopistoissa ympäri Suomea. Sen mahdollistaa opetusministeriön päätös aloittaa kiinan ja japanin kielten aineenopettajien koulutus.
”Aasian kielten ja kulttuurien tuntemus on tärkeää nykymaailmassa”, Suomen yliopistojen liiton Unifin puheenjohtaja Kalervo Väänänen sanoo.
Unifin kieliryhmä arvioi viime syksynä kiinan taitajien tarpeen kasvaneen. Opettajakoulutuksen myötä kiinaa ja japania toivotaan vaihtoehdoiksi ylioppilaskirjoituksiin noin 10–15 vuoden kuluttua.
”Silloin päteviä kiinan ja japanin lukio-opettajia voisi olla 40”, professori Juha Janhunen Helsingin yliopiston maailman kulttuurien laitokselta arvioi.
”Byrokraattista vääntöä”
”Kiinaa puhuu 1,2 miljardia ihmistä, japaniakin 125 miljoonaa. Molempien kielten opiskelumahdollisuuksille on ollut Suomessa suuri kysyntä”, Juha Janhunen kertoo.
Aasian tutkimusta ja kieliä on opetettu Helsingin yliopistossa, mutta opetusministeriö ei ole katsonut aiempien opintojen täyttävän kielenopettajan pätevyysvaatimuksia. Aine pääsee lukion viralliseen opetusohjelmaan ja sitä kautta ylioppilaskirjoitukseen vasta, kun sillä on muodollisen pätevyyden omaavia opettajia. Pätevyys edellyttää myös aineenopettajan opintojen suorittamista. Ne tulevat osaksi kiinan ja japanin opettajien uutta koulutusohjelmaa.
Kiina ja varsinkin japani ovat olleet tähänkin asti suosittuja oppiaineita yliopistossa. Sadoista hakijoista vain alle parikymmentä on päässyt vuosittain lukemaan niitä. Lukioissa ja kouluissa taas yksittäiset kiinan ja japanin kurssit on haluttu jo pitkään muuttaa oppiaineiksi.
”On vaatinut vuosien byrokraattista vääntöä saada kiinan ja japanin opiskelijoille oikeus opettajapätevyyteen”, Janhunen sanoo.
Hän pitää mahdollisena, että lyhyenä kielenä kiinan tai japanin voisi suorittaa ylioppilaskirjoituksissa jo viiden vuoden päästä.
Kung fu kipinänä
Suomalaisia kiinan ja japanin opettajia tarvitaan, koska harva maahanmuuttaja pätevöityy kielensä opettajaksi. Aiemmin aasialaisten kielten taitajat ovat Suomessa työllistyneet muun muassa kääntäjinä ja ministeriöissä.
Kiinan kielen ja kulttuurin maisterivaiheen opintoja suorittava Antti Saarilahti, 28, aikoo hankkia kiinan kielen opettajan muodollisen pätevyyden.
Hänen Kiina-kiinnostuksensa heräsi kungfu-harrastuksen myötä.
”Ajattelin, että ymmärtäisin lajia paremmin, jos ymmärtäisin myös sen taustalla olevaa kieltä ja kulttuuria”, Saarilahti sanoo.
Lajista hän on jo luopunut, mutta kielestä ei. Saarilahden Kiina-suhteen sinetöi puolen vuoden työrupeaman Shanghain maailmannäyttelyssä vuonna 2010.
”Tapasin siellä nykyisen vaimoni.”
Saarilahti on jo opettanut kiinaa yrityksissä ja yliopistossa. Opettajan pätevyys lisäisi työmahdollisuuksia ja toisi työturvaa kolmessa työpaikassa keikkatöitä rehkivälle miehelle.
”Yritysmaailma vaatii aasialaiskielten osaajilta myös kaupallista tai teknistä koulutusta”, Saarilahti kertoo.
”Se on kohtuutonta, sillä työelämän tarpeisiin vastaavan sujuvan tason saavuttaminen kiinan kielessä ja tapakulttuurissa edellyttää monen vuoden pitkäjänteistä opiskelua.”
Ilman kielen ja kulttuurin tuntemusta, aasialaisessa bisnesympäristössä on hyvin vaikea päästä eteenpäin.
Muumeja Tokiossa
Tytti Tuomi, 28, kiinnostui Itä-Aasiasta nähtyään Disneyn Mulan-animaatioelokuvan 2000-luvun taitteessa. Kansalaisopiston japanin kurssi johdatti hänet Helsingin yliopistoon, sieltä matka jatkui aina Japaniin saakka.
”Ihastuin heti japanin sävelkulkuun ja kielioppiin. Se erosi täysin suomen ja englannin kielistä”, Tuomi sanoo.
Japanin aineenopettajana hän pääsisi tekemään työtä, jossa voisi olla rakkaan kielen lähellä. Kielen kunnolla oppiminen edellyttää myös kulttuuriin perehtymistä – molempia tarvitaan japanilaisten kanssa pärjäämiseen.
”Japanin suosiosta huolimatta päteviä opettajia ei ole riittävästi. Pelkkä kielen hallinta ei vielä tee hyvää opettajaa.”
Kansainvälisestä painoarvostaan huolimatta japani ja kiina ovat rantautuneet suomalaiseen koulutusjärjestelmään varsin hitaasti. Helsingin yliopiston japanin kielen yliopistonlehtorista Riikka Länsisalmesta perimmäisenä syynä on Aasian suurten kulttuurien heikko tuntemus.
”Kielipoliittiset päättäjät eivät tiedä mitään kiinasta tai japanista”, Länsisalmi sanoo.
Hän pitää sitä menetettynä mahdollisuutena.
”Esimerkiksi Tokiossa näkyy Muumi-tuotteita, Marimekkoa ja valtavaa kiinnostusta suomalaista koulutusta kohtaan”, Länsisalmi kertoo.
”Kuka osaisi keskustella meistä viehättyneiden japanilaisten kanssa, kun englanti on usein heille ylivoimaisen vaikeaa.”
Lähivuosina juttusille pyrkijöitä on sentään nykyistä enemmän.