”Kiitos, Suomen nuoret sankarit! Muistutatte meitä ilmastosta sekä jokaisen oikeudesta turvalliseen ja hyvään elämään”

Kun katsoo hallituskriisiviikon tapahtumia, yksi ajatus vahvistuu:

Tämän itsenäisyyspäivän sankareita ovat maailman parhaat suomalaiset nuoret.

Maaseudulla, kaupungeissa, pikkukylien ABC-asemien kahvilapöydissä, suurkaupungin ostoskeskusten käytävillä, lukioissa ja ammattikouluissa, missä ikinä nyt olettekin.

Kiitos, että jaksatte olla nuoria, jaksatte pitää meteliä tärkeistä ilmiöistä ja herätellä meitä kyynistyneitä ja liian moneen asiaan laiskanpulskean välinpitämättömästi suhtautuvia aikuisia.

Antaisin mitalin teille rohkeille somen- ja sanankäyttäjille

Toivon, että teillä riittää voimia jatkaa tuota vielä pitkään. Silloinkin, kun teiltä ei enää kysytä papereita Alkon kassalla tai elokuvateattereiden sisäänpääsyjonoissa. Silloinkin, kun olette ehkä mielestänne mokanneet elämässänne jotain, tai ette ole arjen realiteettien takia pystyneet elämään ihanteidenne mukaisesti.

Jos meillä olisi olemassa joku erityinen ”Hyvä Suomalainen” -mitali, sen antaisin teille, mmiisasit, atteahokkaat, ja kymmenille muille kaltaisillenne rohkeille somen- ja sanankäyttäjille. Osa teistä on syntynyt täällä, osa tullut jostain muualta, mutta kaikilla teillä on jo nyt ollut paljon annettavaa tälle maalle.

Atte Ahokas Senaatintorilla keväällä 2019. © Miikka Järvinen / Otavamedia

Arvot, jotka moni iäkkäämpi räyhääjä on unohtanut

Kiitos, että puhutte omissa kanavissanne asioista, joista niin moni pönäkkä keski-ikäinen vallankäyttäjä haluaisi vaieta. Jopa monet heistäkin, jotka joko naureskelevat tai  julistavat inhoavansa aktivismianne ja idealismianne, seuraavat siitä huolimatta sanomisianne ja tekojanne  – vaikka eivät sitä myönnäkään.

Muistutatte meitä ilmastosta, joka jää perinnöksi lapsillemme, tuleville vanhuksille, mutta puhutte myös jokaisen Suomessa olevan ihmisen oikeudesta turvalliseen, sortamattomaan ja hyvään elämään. Pidätte esillä ihmisyyden, kullekin suodun persoonallisuuden kunnioittamista.

Nämä jos mitkä ovat suomalaisuuden arvoja, vaikka moni iäkkäämpikin räyhääjä on ne unohtanut.

Jokaisen ääni on yhtä tärkeä

Arvaan, että monet setämiehet ja tätinaiset eivät ole kuulleetkaan noista edellämainitsemistani ihmisistä, mutta se ei olekaan vaikuttavuuden ja yksilön merkittävyyden mittari. Yksi Suomen hienoimpia puolia on, että jokaisen ääni on yhtä tärkeä.

Toisin kuin monissa muissa maissa, meillä teot ratkaisevat enemmän kuin ikä, puolueilta tai rahapiireiltä lahjaksi saatu asema. Ja näin Suomessa pitäisi olla vastedeskin.

Sankareiksi käyvät myös ne entiset nuoret, joille ei suotu loputtomiin jatkuvan elämäntapateiniyden kaltaista ylellisyyttä, kuten meille nykyisille ”nuoria leikkiville” boomereille.

He joutuivat siirtymään lapsuudesta suoraan aikuisuuteen, sotimaan tai jälleenrakentamaan tätä maata, tai muuttamaan työn perässä kotiseudultaan liian aikaisin.

Muistetaan, miten moni eilisen nuorista joutui myös kuuntelemaan sodan satuttamien toissapäivän nuorten syyttelyä siitä, miten nykynuoret eivät osaa mitään eivätkä ymmärrä mitään. Anteeksi siitä, ja kiitos että tekin kestitte osanne.

Ilman teitä, kaikki sankarimme, meillä olisi täällä paljon vaikeampi asua ja elää.