Kun 6-vuotias potkaisi, erityisopettaja joutui sairauslomalle – Moni varhaiskasvatuksen työntekijä kokee työssään fyysistä väkivaltaa viikoittain
Aggressiivinen käytös on varhaiskasvatusalan ammattilaisen mukaan lisääntynyt yhä nuoremmilla lapsilla.
Työntekijöillä on varsin rajalliset mahdollisuudet rauhoittaa riehuvaa lasta. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen.
Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Teijan (nimi muutettu) koki työpäivänään ikävän käänteen, kun 6-vuotias lapsi menetti yllättäen totaalisesti malttinsa.
”Kun piti lähteä ulos, lapsi ei halunnutkaan vaan hyökkäsi päälleni ja potkaisi pohkeeseen, minkä seurauksena lihaskalvo repesi. Tilanne oli monin tavoin uhkaava. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti.”
Esikouluikäisen lapsen raivostuminen vei Teijan kuukauden sairauslomalle.
Turhautunut lapsi lyö ja potkii
Vastaavat esimerkit ovat viime vuosina yleistyneet myös päiväkodeissa. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n tuoreen, marraskuussa julkaistun kyselytutkimuksen perusteella 12 prosenttia varhaiskasvatuksen ammattilaisista ilmoittaa kokeneensa fyysistä väkivaltaa viikoittain.
”Se on iso määrä. Vain 54 prosenttia ammattilaisista vastaa, ettei ole kokenut lainkaan väkivaltaa lasten taholta”, JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi kertoo.
Vastaava kysely on tehty vuodesta 2020 alkaen ja se suunnataan sekä päiväkodeissa että esikouluissa työskenteleville.
Kyselyn vapaissa vastauksissa kerrotaan muun muassa lyömisestä, puremisesta, potkimisesta ja raapimisesta.
”Tyypillisesti lapsi potkii ja lyö, koska turhautuessaan hän ei osaa ilmaista tunteitaan muulla tavoin”, Pihakivi kertoo.
Hän uskoo, että suuri osa koetuista väkivaltaisista tilanteista jää raportoimatta. Alan yleisen ohjeistuksen mukaan jokainen tilanne tulee kirjata.
”Kyse on työsuojelulaista ja ilmoitusvelvollisuudesta. Siitä saatetaan lipsua, koska ammattilaiset kokevat, ettei se ole hyödyllistä tai että kirjaamiseen ei ole aikaa.”
”Ei tällaista ollut 20 vuotta sitten”
Teijalle ei ole täysin selvinnyt, mikä johti lapsen raivokohtaukseen. Tapauksen jälkeen hän on ottanut työssään käyttöön keinoja, joilla pyritään kehittämään lasten tunnetaitoja.
”Monilla tunteiden käsittely on varsin alkutekijöissään. Olen linkittänyt lasten väkivaltaisen käyttäytymisen auktoriteettien vastustamiseen.”
Lapsen käytöksen taustalla voi olla käyttäytymismalli, joka tunnetaan nimellä PDA (Pathological demand avoidance).
”Kun luin aihetta käsittelevän kirjan, silmäni avautuivat. Otin asian esille työpaikallani ja nyt koko tiimimme on alkanut työstää asiaa ja päässyt parempiin tuloksiin etenkin auktoriteettivastaisten lasten kanssa”, Teija kertoo.
Varhaiskasvatuksessa on pyritty lisäämään tunnetaitojen opettelua muun muassa erilaisten pelien avulla. Lapsen kanssa käydään läpi, miltä tilanteessa tuntuu ja millaisilla eri tavoilla tunteita voi ilmaista.
Neuvottelu ja yhteistyö on osoittautunut Teijan työpaikalla toimivaksi keinoksi vähentää lasten turhautumista ja väkivaltaista käyttäytymistä. Liki 20 vuotta ammatissaan toiminut Teija on nähnyt muutoksen lasten käytöksessä.
”Ei tällaista ongelmaa ollut 20 vuotta sitten. Lapset kunnioittivat aikuisia. Nyt lasten pahoinvointi lisääntyy ja siihen tulisi tarttua nykyistä laajemmin. Aikuisen on tarvittaessa myös joustettava ja ymmärrettävä antaa lapselle läheisyyttä ja empatiaa. Tämä unohtuu usein.”
Isot ryhmäkoot lisäävät ongelmia
Työntekijöillä on varsin rajalliset mahdollisuudet rauhoittaa riehuvaa lasta. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen. Se tarkoittaa, ettei lapsesta saisi ottaa kiinni, jos lapsi ei sitä halua.
”Kiukutteleva lapsi voi haluta, että hänestä otetaan kiinni. Ammattilaisen tehtävänä on huomata, onko se lapselle vastenmielistä”, JHL:n Sanna Pihakivi sanoo.
Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kanssa on varottava ottamasta kiinni liian kovaa, ettei lapselle synny mustelmia. Koulutuksella pyritään vähentämään epäselvyyksiä.
JHL:ssä kannetaan huolta työturvallisuudesta. Tuoreen kyselyn perusteella vain runsaat 50 prosenttia työntekijöistä kertoo työnantajan ohjeistaneen, miten väkivaltatilanteessa tulee toimia.
Sanna Pihakivi painottaa, että kyse on työnantajan velvollisuudesta. Henkilöstöpula ei helpota tilannetta.
”Ryhmäkoot ovat nykyisin niin suuria, että ammattilaiset eivät ehdi keskittyä lapsiin riittävästi. Tämän seurauksena lapset turhautuvat. Lapsen tuen tarpeeseen pitäisi pystyä vastaamaan riittävällä henkilökunnan määrällä. Välillä tuntuu, että varhaiskasvatuksessa arki on yhtä selviämistä.”
JHL:n tuoreen kyselyn mukaan 62 prosenttia ammattilaisista katsoo, että tukea tarvitsevat lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea. Liiton mukaan tämä lisää sekä lasten että työntekijöiden kuormitusta.
”Työntekijät turhautuvat, koska he tietävät mitä kuuluisi tehdä, mutta työtä ei voi tehdä niin kuin haluaisi”, Pihakivi sanoo.
Pihakiven mukaan vanhemmilla on vastuu siitä, että jälkikasvulle opetetaan tunnetaitoja myös kotioloissa.
”Vanhempien tulisi näyttää mallia kiukun ja vihan tunteiden ilmaisun käsittelyssä. Samalla olisi hyvä miettiä, miten aikuiset itse käyttäytyvät. On hyvä muistaa, että lapset näkevät ja huomaavat kaiken, paljon enemmän kuin me aikuiset. Jos isä tai äiti reagoi raivokohtauksella, lapsi tekee saman perässä.”
”Negaatiota ei vähennetä negaatiolla”
Teijan jalan lihaskalvo on parantunut hiljalleen. Henkisesti vamma ei jättänyt naiseen jälkeä. Hän kertoo olevansa huolissaan lähinnä lasten puolesta.
”Käytöksen muutos on siirtynyt yhä nuorempiin lapsiin. Lapset määräilevät vanhempiaan. Näen arjessa myös sitä, että vanhemmat eivät kohtaa lastaan. Ollaan puhelimessa kiinni, kun tullaan hakemaan lasta päiväkodista.”
Varhaiskasvatuksessa lapsen arkea käydään läpi vanhempien kanssa. Teija on huomannut, että keskustelu kannattaa käydä lapsen kuullen.
”Negaatiota ei vähennetä negaatiolla. On tärkeää kertoa lapsen onnistumisista ja positiivista asioista, joita päivän aikana on sattunut. Näin lapsen käytöstä voidaan ohjata onnistumisten suuntaan. Aikuisten läsnäolo auttaa tunteiden käsittelyssä.”
