Pienoismallit innostavat erityisnuoria Salossa – Taisto herkistyy kertoessaan mitä kerhon ohjaaminen merkitsee: ”Toiminta tekee nuorille hyvää”
Pienoismallit valmistuvat huulenheiton ohessa erityisnuorten kerhossa, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Myös kerhon vetäjä on varsin erityinen tyyppi.
Taisto ”Tave” Sorola pitää pienoismallikerhoa joka torstai salolaisen kerrostalon kerhohuoneessa. Cassu ja Aksu ovat olleet kerhossa mukana jo vuosia.
Persianlahden aavikkosodan aikainen kevyt panssariauto on valmis. Linnea esittelee sitä ylpeänä. Panssariauto mahtuu hänen kämmenelleen, koska tämän kerhon aiheena ovat pienoismallit.
Linnea on koonnut ja maalannut panssariauton itse täällä salolaisen kerrostalon kerhohuoneessa.
”Siinä onkin semmoinen likka”, Taisto Sorola kehuu.
Sorola ohjaa erityisnuorten pienoismallikerhoa, jonka nimi on Taven Mallarit. Mallari tarkoittaa pienoismallien tekijää, ja Tave taas on kerhon vetäjän lempinimi.
Täällä Taisto Sorola on pelkkä Tave ja kerholaisetkin tuntevat toisensa vain etunimillään.
Kun panssariautoa on asianmukaisesti ihasteltu tarpeeksi, Linnea saa valita uuden kerhohuoneen kaapista, josta löytyvät kokoamistaan vielä odottavat pienoismallit.
”Mitäs sinä otat? Otatko auton, tässä olisi ameriikanrauta. Ralliautokin löytyy”, Tave esittelee.
Valinta on vaikea, mutta lopulta Linnea päätyy Corvetteen. Hän vie sen omalle paikalleen askartelupöydälle, jonka pikkulamppujen ääreen on kokoontunut koko sakki, kuten joka torstai-ilta.
Tave on vetänyt kerhoa vapaaehtoistyönä neljä vuotta.
”On hieno fiilis touhuta näiden kanssa. Tästä tulee yksinkertaisesti vain tosi hyvä mieli”, Tave sanoo.
Kun tulee ongelma, silloin pyydetään ”Tave pliis, help me!”
Askartelupöytä on täynnä pienoismallien osia, kokoamisohjeita, liimaa, siveltimiä ja muita tarvikkeita. Tilan täyttää puheensorina ja huulenheitto, vaikka osa kerholaisista on myös hyvin keskittynyt työhönsä.
Leevi käy valitsemassa amerikanraudalleen saman värin kuin pienoismallipaketin kannessa. Autosta tulee herkullisen punainen.
Leevi tunnetaan myös nimellä Huuliharppukostaja, sillä hänellä on aina mukanaan huuliharppu. Nyt sen soittamiseen ei ole aikaa, sillä on saatava alulle vuosimallin 1965 Mercury Cometin maalaustyö. Ensin on kuitenkin teipattava auton ikkunat, jotta ne säilyvät puhtaina.
Leevi korostaa, että haluaa aina koota ja maalata nimenomaan vanhoja jenkkiautoja.
”Niitten kotipuoli on kaukana Amerikassa!”
Leevin vieressä Cassu on juuri saanut kiinnitettyä ammukset Yhdysvaltain laivaston Skyrideriin, ja Aksu maalaa taitavasti panssarivaunua. Aina välillä joku tarvitsee apua. Nyt se on Jonttu, jonka Pontiacissa on jokin osa juuttunut kiinni.
”Kun tulee ongelma, niin silloin pyydetään, että Tave pliis, help me! Jos ei vaikka tiedä, mihin menee mikäkin osa”, kilpa-autoa kokoava Samuli selittää. ”Välillä tulee virheitä, ja sitten jos jokin pienempi osa tippuu, Tave sanoo, että ei mitään, eteenpäin mennään kuin mummo lumessa ja tuleen ei jäädä makaamaan.”
Ja Tavehan tulee hätiin heti, kun vain ehtii. Kerhossa on nyt kahdeksan mallaria, ja se alkaa olla maksimimäärä, jotta vetäjä ehtii auttaa kaikkia.
Vaikka Tave on tehnyt pienoismalleja pikkupojasta asti, hänelläkin on sentään vain kaksi kättä.
Pienoismallit syntyvät yhdessä kontaten
Kun Tave oli kymmenvuotias, hän sai isältään lahjaksi Spitfire-lentokoneen pienoismallin. Poika koukuttui mallaamiseen heti. Harrastus kesti läpi nuoruuden rokkivaiheen, vaikka jäikin hetkeksi vähemmälle.
Tave on yhä yksissä nuoruudenrakkautensa Hannelen, tuttavallisemmin Hansun kanssa. Hansu ei rakentele pienoismalleja, mutta hän on kerhossa tärkeä tukihenkilö, joka keittää kahvit ja juttelee nuorten kanssa.
Tosin yhdessä asiassa Hansu on tottunut pienoismallien rakentelussakin auttamaan.
”Olemme kontanneet varmaan viisi kilometriä yhdessä, kun olemme etsineet pieniä osia kotona. Ne tahtovat aina lentää jonnekin lattialle”, Tave nauraa.
Hansulla ja Tavella on 25-vuotias poika, jolla on autismikirjon häiriö. Sen takia he ovat tutustuneet muihinkin erityistä tukea tarvitseviin nuoriin.
Mallarikerho sai alkunsa Salossa toimineessa erityisnuorten kahvilassa, jota piti Taven nuoruuskaveri. Kun kahvila pandemian myötä kaatui, paikallinen tilitoimisto antoi kerhon käyttöön omat tilansa maksutta.
Tukea tarvitaan, sillä kerho toimii täysin vapaaehtoisvoimin, eivätkä pienoismallit ole ihan ilmaisia. Aluksi Tave lahjoitti kerholle omat tarvikkeensa, ja lisää saatiin kansainvälisen pienoismallikerhon IPMS:n Suomen-osastolta. Kerho on saanut lisäksi yksittäisiä lahjoituksia Kehitysvammaisten Tuki ry:ltä, Juha Punta -säätiöltä ja joiltakin yksityishenkilöiltä. Seurakunta on lahjoittanut kerholle taukoherkkuja.
Nekin ovat tärkeitä, sillä kahvihetki on olennainen osa kerhon toimintaa. Silloin vaihdetaan kuulumisia ja suunnitellaan tulevia. Viimeksi kerhossa on äänestetty, mennäänkö lahjoitusrahoilla Tampereen pienoismallinäyttelyyn vai Linnanmäelle.
Linnanmäki voitti, ja sinne kerholaiset suuntaavat retkelle toukokuun lopulla. Aiemmin ryhmä on käynyt muun muassa Heurekassa ja Parolan panssarimuseossa Hansun ja Taven hoitamilla kyydeillä.
”Täällä ei ole ikärajaa”
Nelikymppinen Mase kokoaa autoa, jonka hän on uskaltanut ilmoittaa pienoismallinäyttelyyn, vaikkei se ole vielä valmiskaan.
Mase käy mallarikerhossa Turusta, jossa hän opiskelee levyseppähitsaajaksi.
”Minä olen ennen ollut semmoinen yksinäinen susi, siellä omassa kopissa kotona olen nykertänyt näitä. Kerran Tave sitten kutsui minut tänne mallikerhoon. Kysyin, että kehtaanko tulla, kun olen näin vanha, mutta Tave sanoi, että täällä ei ole ikärajaa.”
Kerhossa on hyvä porukka, jossa saa olla oma itsensä, sekä Mase että Samuli kehuvat. Ketään ei jätetä ulkopuolelle.
”Tykkään tästä, kun viljellään hurttia huumoria. Ei ole ryppyotsaista touhua”, Mase sanoo.
Hansu huomauttaa, että joiltakin kerholaisilta on ottanut aikansa hoksata, että Tave saattaa monesti vitsailla ihan vakavalla naamalla. Se on yhdenlaista sosiaalista ”koulutusta”. Osa kerholaisista oli myös aluksi hyvin vaiteliaita, mutta he ovat rohkaistuneet ilmaisemaan itseään pienoismallien rakentelun ohessa.
”Sitä on niin ihana katsoa, miten Tave osaa ottaa huumorilla nämä nuoret ja on saanut heidätkin mukaan huumorin heittoon”, Hansu kehuu.
Hän sanoo arvostavansa pienoismallien rakentelua harrastuksena. Se vaatii kärsivällisyyttä ja kehittää hienomotoriikkaa.
”Minulla ei hermot riittäisi tähän”, Hansu sanoo. ”Mutta nämä on niin ihania nämä nuoret, heidän kanssaan on mukavaa. Välillä tuntuu, että olen vähän kuin varaäiti, kun jutellaan tärkeistäkin elämän asioista.”
Pienoismallit olivat harrastus, joista tuli Tavelle tapa auttaa erityisnuoria
Kun on tunti aherrettu, on aika jättää pienoismallit hetkeksi ja käydä kahville. Tällä kertaa runsaat taukoherkut on leiponut yhden kerholaisen huoltaja Mirja ”Mirkku” Rusanen. Lautasille on koottu valmiiksi mokkapaloja, pullia ja munkkeja.
Tavekin ehtii hetkeksi istua juttelemaan ja pohtimaan, miksi vapaaehtoistyötä jaksaa viikosta ja vuodesta toiseen.
”Tämä antaa minulle tosi paljon, mitähän minä sanoisin… Vähän herkistyin nyt oikein”, hän sanoo ja pyyhkäisee silmiään. ”Oman pojan kautta olen nähnyt, miten hyvää kaikenlainen toiminta tekee erityisnuorille.”
Taven oma poika ei ole innostunut pienoismallien teosta, mutta hän on matemaattisesti lahjakas ja taitava tietokoneiden kanssa. Autismikirjon häiriö on aiheuttanut kuitenkin kaikenlaisia hankaluuksia niin sosiaalisissa suhteissa kuin opiskelussakin. Vanhemmat iloitsevat nyt siitä, että poika on saanut vakituisen työpaikan lehdenjakajana ja nauttii elämästään.
Tave on joutunut jäämään varhaiseläkkeelle huoltomiehen työstään kaularangan rappeuman vuoksi. Hansu työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana mutta käy kerhossa aina, kun töiltään ehtii.
Mokkapalat katoavat nopeasti parempiin suihin. Samuli tiedottaa kaikille, että hän aikoo pukeutua vappujuhlissa Windows95manin shortseihin. Se herättää hilpeyttä.
Sitten on aika vielä jatkaa hommia. Kerholaiset palaavat pienoismalliensa ääreen.
Hetken kuluttua Leevillä on Tavelle tärkeää asiaa. Hänellä on kädessään ralliauton pienoismallin paketti.
”Saanko minä varata tämän”, Leevi kysyy.
”No saat”, Tave sanoo. ”Kirjoita siihen, että Leevi tai vaikka Huuliharppukostaja.”
Tukea mallareille
Seura tukee tässä juttusarjassa esiteltyjä arjen sankareita heidän auttamistyössään. Taven mallarikerholle annamme lahjakortin kauppaan, josta voi hankkia pienoismallien tarvikkeita.