Sukututkimus osoitti Lauralle, että isän kertoma tarina pitää paikkansa: ”Käsitykseni perheestä ja suvusta on muuttunut”

Sukututkimus on vahvistanut helsinkiläiselle Laura Bruunille, 45, ajatusta, että hänellä on oma paikkansa sukupolvien ketjussa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suomen Sukututkimusseuran ja Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäsenyyksien myötä hän on päässyt useiden tietokantojen äärelle.

Sukututkimus on vahvistanut helsinkiläiselle Laura Bruunille, 45, ajatusta, että hänellä on oma paikkansa sukupolvien ketjussa.
Teksti:
Ville Vanhala
Kuvat:
Tommi Tuomi

Sukututkimus on niin suosittua, että siitä järjestetään myös erilaisia kursseja halukkaille. Helsinkiläinen Laura Bruun, 45, on osallistunut kursseille, jotta oppii hakemaan tietoa.

”Kyselin suvustani jo lapsena, mutta sukututkimus alkoi reilu vuosikymmen sitten”

”Katselin lapsena vauvakirjani sukupuusivua, johon äiti ja isä olivat merkinneet vanhempansa ja isovanhempansa. Kyselin jo silloin paljon perheenjäsenistäni ja sukulaisistani.

Myöhemmin isä kertoi minulle suvussa suullisena perintönä kulkeneen tarinan. Kun aloin reilu vuosikymmen sitten harrastaa sukututkimusta, sain todisteita, että isäni kertoma tarina pitää paikkansa ainakin osittain.

Olen selvittänyt isäni sukua 1700-luvulle saakka. Kun löysin suvustani Rautalammilla asuneen ruotusotilaan Petter Bruunin, sain tietää, että hänen sukunimensä oli alun perin Jääskeläinen. Bruun oli sotilasnimi, jonka hän oli saanut perimätiedon mukaan punertavien hiustensa vuoksi.

Jääskeläisen suvussa oli kerrottu samaa sukutarinaa kuin minulle. Tarinan mukaan suku on lähtöisin Jääskestä kotoisin olleesta sotilaasta Tuomas Jääskeläisestä, joka taisteli 1600-luvulla 30-vuotisessa sodassa. Suullisen perimätiedon mukaan tämä esi-isäni oli hakkapeliitta.”

”Vaikka nimi lakkaa olemasta, perhe ja suku kuitenkin jatkuvat”

”Viime vuonna tekemäni DNA-testin avulla selvisi, että sukuni juuret ovat Pohjois-Savon lisäksi Karjalassa, Keski-Suomessa sekä Viipurin ja entisen Leningradin alueelta. DNA-tutkimuksella sain myös vahvistettua eri tietokannoista selvittämiäni tietoja.

Sukututkimus on harrastus, joka leviää ja laajenee koko ajan. Sukututkimus vie kaiken ajan, jonka sille antaa. Olen lähtöisin suuresta perheestä, ja meillä on laaja suku. DNA-testissä sain noin 120 000 sukulaisosumaa kaikilta maailman mantereilta, mikä tuntui jo järkyttävältä!

Se taas tuntuu hieman haikealta, että olemme sisarusteni ja veljentyttärieni kanssa sukumme viimeiset, joiden sukunimi on Bruun. Vaikka nimi lakkaa olemasta, perhe ja suku kuitenkin jatkuvat.”

”Sukututkimuksen myötä olen löytänyt yhä enemmän sekä eläviä että jo edesmenneitä ihmisiä, jotka ovat minulle sukua”, Laura Bruun kertoo.

”Sukututkimus on vahvistanut tunnetta, että minulla on oma paikkani sukupolvien ketjussa”

”Noin vuosikymmen sitten istuimme äitini kanssa keittiön pöydän ääressä kolme iltaa, joiden aikana hän kertoi sukujemme vaiheista. Äidin kertomuksista sain tietooni sekä hänen Kääriäisen että isäni Bruunin suvusta yhteensä reilut 200 nimeä. Myöhemmin olen voinut varmistaa tietokannoista heidät sukulaisikseni.

Käsitykseni perheestä ja suvusta on muuttunut. Luen perheenjäsenikseni sisarukseni ja heidän lapsensa sekä tädit ja serkut, ja vasta sitten alkavat sukulaiset.

En tunne kovin voimakasta yhteenkuuluvaisuutta edesmenneisiin ja etäisiin sukulaisiini, mutta minulla on läheinen yhteys laajaan perheeseeni. Sukututkimus on kuitenkin vahvistanut tunnetta siitä, että minulla on oma paikkani sukupolvien ketjussa.”

”Kun alkaa hakea tietoa ­vanhoista kirjoista, on perehdyttävä myös vanhoihin kirjoitus­tyyleihin.”

”Kun alkaa hakea tietoa ­vanhoista kirjoista, on perehdyttävä myös vanhoihin kirjoitus­tyyleihin.”

Lue myös: Sukututkimus on vienyt Paulin mukanaan – Naapurin esimerkki innosti: ”Mitä enemmän olen saanut tietoa, sitä tiedonnälkäisemmäksi olen tullut”

X