Virpi Eroma, 39, eli erakkona yli vuoden, kunnes havahtui: ”Selviänkö liiankin hyvin yksin?”
Millaista on, kun kaikki tuttu ja turvallinen katoaa ympäriltä? Laulaja Virpi Eroma tietää sen hyvin. Hän myös tietää, että vetäytyminen yksinäisyyteen ei välttämättä ole aina paras ratkaisu. Yksinäisyys voi olla monella tapaa vaarallista.
Lauluntekijä Virpi Eroma tajusi eläneensä eristyksissä muusta maailmasta jo ennen koronaa. ”Monelle yksinäiselle tämä eristysaika on voinut olla hengenvaarallista."
Takana on pitkä koronakevät. Mutta laulaja-lauluntekijä Virpi Eroma, 39, on elänyt jo lähemmäs vuoden erakkona. Vähän vahingossa.
Alun perin Eroma muutti Helsingistä maalle niin sanottuun ”evakkoasuntoonsa” keväällä 2019 ahertamaan musiikin parissa, pois taloyhtiön julkisivuremontin tieltä.
Takana oli rankka talvi, eivätkä seinän takaa kantautuneet porakoneen äänet ylentäneet mieltä.
”Se oli remonttifiasko. Aloittelin juuri uutta elämää uudessa kodissa, ja yhtäkkiä se ei tuntunut lainkaan kodilta. Havittelemani turvallisuuden tunne katosi myös siinä, etten päässyt tekemään uudesta kodistani itselleni turvapaikkaa.”
Niinpä Eroma pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja roudasi studiokamppeet äitinsä lapsuudenkotiin, tyhjillään olevaan vanhaan maalaistaloon Kiskossa.
Pian Virpi Eroma vietti päivänsä keskellä metsää verkkarit jalassa, hiukset likaisina. Kirjoitteli vihkoon lauseita, melodioita, latasi akkuja.
”Minusta tuli nopeasti erakko. Elelin yksikseni: lämmitin pappani tekemää puusaunaa, höpötin perhosten kanssa ja moikkailin peuroja”, Eroma nauraa.
Ku katoin sua joulupöydässä
tiesin mun on lähdettävä
mut vast vappuna jatkoilla
sanoin sen ääneen
Mutta Eroman ystävät olivat hieman huolissaan.
”He olivat sitä mieltä, ettei ollut hyvä, että erakoiduin täysin. Ehdin jo puhua, että muuttaisin sinne lopullisesti: se oli kaikkien mielestä erittäin huono idea. Huomasin itsekin, että kynnys palata ihmisten joukkoon kasvoi, mitä pidempään olin yksin.”
Niinpä kesä venyi syksyyn. Jouluna Virpi käväisi perheensä luona, mutta palasikin nopeasti takaisin maalle, turvapaikkaansa.
Syitä yksinäisyyteen ja omaan rauhaan vetäytymiseen oli monia.
Tyhjä koti
Elämästään avoimesti lauluja kirjoittava Virpi Eroma erosi puolisostaan kaksi vuotta sitten 2018. Yli 15 vuotta kestäneen parisuhteen päättymisen jälkeen Virpi keskitti kaikki voimansa soolomateriaalin julkaisemiseen.
Mun piti olla pois täältä kun tuut kotiin
mut mä vaan haluun takertua seiniin ja oviin
Sanoit et sä palaat vasta tyhjään kotiin
mut mä oon tääl takertuneen seiniin ja oviin
”En kirjoita lauluja silloin, kun olen vereslihalla. Asioihin tarvitsee tietyn etäisyyden, että ne voi laittaa laulun muotoon. Biisit kun eivät ole päiväkirjamerkintöjä. Eletty elämä on kuitenkin tuonut oman värinsä – tällä hetkellä hieman tummanpuhuvamman sävyn – biiseihini.”
Uuden edessä surun ja turvattomuuden tunteet oli kuitenkin kohdattava. Eron myötä sitä menetti kumppanin, mutta myös ystävän ja tukijan: sen, joka aina lähetti tsemppiviestejä, kannusti tekemään niin kuin sydän sanoo.
”Jankkaan kuitenkin tätä sekä itselleni että ystävilleni: tärkeintä elämässä on olla itselleen rehellinen. Mitä päätöksiä ikinä tekeekään, ne kannattaa tehdä perustuen siihen, että sitä on ainakin itselleen rehellinen. Oli kyseessä sitten työ, opiskelut tai ihmissuhde.”
”Sitä pitäisi kysyä itseltään tasaisin väliajoin, mitä minä haluan elämältä? Jos nyt elämä ei ole sitä, millaisilla askelilla voisin mennä kohti sitä?”
Eroma tietää, että kaiken uudestaan aloittaminen ei ole helppoa. Ehkäpä siksikin oli helppoa eristäytyä yksinoloon.
Unelmien tavoittelu ei aina ole helppoa. Soolouraansa aloittaessaan Virpi Eroma sai muun muassa kuulla, että hänellä oli liikaa ikää mittarissa. ”Olen onnellinen, etten uskonut, ettei minun kannata ryhtyä tähän. ”Sä heräsit liian myöhään” -lause jäi mieleeni. Hitto vie, ei kukaan voi koskaan herätä liian myöhään – tärkeintä on, että kunhan vain herää!” © Ulla Nikula
Toki yksin luonnon keskellä oleminen teki myös hyvää. Oli aikaa pysähtyä, pohdiskella. Jotkut päivät, jopa viikot, kuluivat vain ohi lähes huomaamatta.
”Jonain päivänä ajoin iloisena nurmikkoa ja toisena istuin saunan lauteilla hysteerisesti itkien tunnin verran. Tuo kuvastaa hyvin luonnettani: tunteet tulevat voimalla – mutta annan niiden myös tulla.”
Eikä Eroma surrut pelkkää eroa. Hän käsitteli yksin ollessaan koko elämäänsä.
”Ja sitä, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan minulle: mikä minun paikkani on täällä maailmassa.”
Koronakevät ja kolmesataa päivää
Kun korona iski, vasta silloin Virpi todella havahtui olleensa täysin erakkona pidemmän aikaa. Oli hämmentävää tajuta, että hänen arkensa ei muuttunut piiruakaan samalla kun korona ajoi ihmiset kotikaranteeniin välttämään ihmiskontakteja.
Mökin pakastin oli täynnä ruokaa, kaupassa tuli käytyä vain harvakseltaan, päivät kuluivat yksin etätöitä tehden. Hän oli elänyt jo pitkään vapaaehtoisessa eristyksessä.
”Havahduin miettimään, että selviän hyvin yksin, mutta selviänkö liiankin hyvin yksin?”
Virpi Eroma myös ymmärsi, että kaikille yksinäisyys ei edes sovi. Ystävät alkoivat soitella enemmän, yhteydenpito vahvistui puolin ja toisin. Ihmisillä oli huolia ja murheita, pelkoa ja epävarmuutta tulevasta.
Itse Eroma kertoo ahertaneensa koronakevään: työn alla on ollut juhlaversio omakohtaisesta debyyttisinglestä Kolmesataa, jonka taustalla laulaa nyt iso joukko korona-aikana kotioloihin eristyneitä ihmisiä. Ihmiset saivat lähettää sähköpostitse puhelimella äänittämiään lauluvideoita. Yhtäkkiä laulajia olikin sata.
Eromalle itselleen on ollut tärkeää muistella ja muistuttaa Kolmesataa-kappaleen sanomasta: siitä, että aina on toivoa paremmasta, ja kateissa olleen elämänhalun voi löytää uudelleen.
”Sähköpostiini kilahti 100 ihmisen puhelimilla äänittämät lauluvideot ja saateviesteissä kiiteltiin mahdollisuudesta tehdä jotain kivaa eristyksen aikana”, Eroma kertoo. © Ulla Nikula
Tänä poikkeuskeväänä tuo sanoma tuntui entistä tärkeämmältä.
“Mielenterveysasioista ei voi koskaan puhua liikaa”, Eroma painottaa. Hänellä on omaakin kokemusta aiheesta, mutta se on toinen tarina.
”Monelle yksinäiselle tämä eristysaika on voinut olla hengenvaarallista, kun vähäisetkin ihmiskontaktit ovat jääneet pois.”
Ja sitä yksinäisyys voi olla muutoinkin.
”Mielestäni yksi suurimmista haasteista on, jos jää yksin juuri silloin, kun tarvitsisi eniten tukea.”
Ehkäpä nyt Eromankin on aika palata ihmisten ilmoille, kaupunkiin: antaa Helsingille uusi mahdollisuus.
”Toivoisin löytäväni pysyvän kodin, johon voisin asettua. Jospa nyt löytäisin täältä turvasatamani.”
Ja usko rakkauteenkin on nostanut päätään.
”Olen alkanut vähitellen uskoa rakkauden mahdollisuuteen ja siihen, että minä voisin olla toisen ihmisen silmissä ihmeellinen.”
Mä haluun vielä kerran rakastuu
ja itkeä ja surusta luhistuu
ja kolmesataa tällaista päivää mä ainakin elää haluun.
Kursivoidut kohdat ovat lyriikoita kappaleista Tyhjään kotiin ja Kolmesataa.