Eläkeyhtiöiden valvonta toimii juhlapuheissa -”epätyypilliset” rahankäytöt yhtiöt lobbaavat piiloon

Eläkevakuutusyhtiö Varma voitti vuonna 2008 kilpailun kaikkien yliopistojen eläkevakuuttamisesta lupaamalla yliopistoille 3 – 4 vuoden aikana käytettäväksi yli kolme miljoonaa euroa työhyvinvointihankkeisiin. Summa on huomattava sillä vuonna 2008 Varmalla oli vastaaviin hankkeisiin yhteensä rahaa käytettävissä 4,3 miljoonaa euroa.

Kauppakonserni Kesko siirtyi vuonna 2010 Ilmarisen asiakkaaksi ja aloitti samaan aikaan kiinteistöpuolella yhteistyön Ilmarisen kanssa. Ilmarinen onkin viime vuosien aikana sijoittanut Keskon kiinteistöihin noin 600 miljoonaa euroa. Ilmarisen mukaan kyseessä on sattuma.

Noin 180 miljardin euron sijoitusvarallisuutta hallinnoivilla eläkeyhtiöillä on raskas vastuu, sillä ne hoitavat meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. Eläkemiljardit ovat luonteeltaan julkisia, sillä eläkevarallisuus on kerätty jokaisen työtekijän palkasta lakisääteisinä maksuina ja rahoille on ennalta sovittu käyttötarkoitus: eläkkeiden maksaminen.

Eläkeyhtiöt kilpailevat asiakkaista, yrityksistä, kuin yksityiset yhtiöt. Kiinteistökaupoilla tai tyhy-hankkeilla eläkevarallisuutta pumpataan mitä ilmeisimmin alun esimerkkien tapaan ulos järjestelmästä.

Tätä menoa vahtii viranomainen, Finanssivalvonta, eivätkä sen näytöt tehokkuudestaan ole olleet kaksisia.

Tyypillinen epätyypillinen

Pelkästään Helsingin Sanomien uutisoinnin kautta on tullut julkisuuteen useita eläkeyhtiöiden sisäpiirin toimia. Yhteisiä rahoja on käytetty vähintään huolimattomasti.

Asian tekee kiusalliseksi se, että eläkeyhtiöt eivät ole saaneet Finanssivalvonnalta ainoatakaan sanktiota. Valvonta on näyttänyt ulospäin varsin lepsulta.

Viimeisin osoitus tästä nähtiin tänä syksynä, kun Taloussanomien toimittaja Teemu Muhonen oli pyytänyt Finanssivalvonnalta raportit kaikista eläkeyhtiöiden omien asiakkaidensa kanssa tekemistä niin sanotuista epätyypillisistä kaupoista. Tällaisia ovat muun muassa kiinteistöjen ostaminen ja vuokraaminen, palvelusopimukset ja työhyvinvointiin annetut rahat.

Finanssivalvonta kieltäytyi antamasta asiakirjoja ja kiista eteni Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Lain mukaan raportit kaupoista ovat julkisia. Kun niiden keräämisestä päätettiin vuonna 2006, eduskunta halusi saada raportit julkisiksi, jopa liikesalaisuuksien tai muiden julkisuuslain poikkeusten sitä estämättä.

Tätä taustaa vasten vain harvalle tuli yllätyksenä, kun Finanssivalvonta hävisi elokuussa hallinto-oikeudessa jutun. Hallinto-oikeus katsoi, että Finanssivalvonnan on julkistettava eläkeyhtiöiltä saamansa kauppoja koskevat raportit.

Oikeuden päätöksestä käynnistyi kuitenkin erikoinen tapahtumaketju.

Mystinen vuoto

Ensin 25. elokuuta Finanssivalvonta lupasi luovuttaa asiakirjat toimittaja Muhoselle. Virastossa eläkeyhtiöiden valvonnasta vastaava toimistopäällikkö Vesa Hänninen lähetti elokuun lopussa eläkeyhtiöille sähköpostiviestin, jossa näitä varoitettiin asiakirjojen julkitulemisesta.

”Finanssivalvonta ei aio valittaa päätöksestä”, Hänninen päätti sähköpostiviestinsä.

Vain päivää myöhemmin Hänninen lähestyi eläkeyhtiöitä uudestaan. Tällä kertaa sävy oli toinen. Finanssivalvonta olikin ryhtynyt harkitsemaan päätöksestä valittamista. Viikon kuluttua, 8. syyskuuta, eläkeyhtiö Varma osasi jo varoittaa omia asiakkaitaan hallinto-oikeuden päätöksestä.

Varman työntekijän lähettämästä viestistä käy ilmi, että Finanssivalvonta oli edellisenä päivänä päättänyt valittaa hallinto-oikeuden ratkaisusta. Toisin sanoen valvottavalla on ollut tieto siitä, miten valvova viranomainen aikoo toimia ennen kuin viranomainen on edes kertonut asiasta julkisuuteen.

Varman työntekijä kuvaa asiakkailleen lähettämässään viestissä, että Finanssivalvonnan valituksen myötä ”riski asiakastietojen julkistamisesta” siirtyy myöhemmäksi. Vasta viikkoa myöhemmin, 16. syyskuuta, Finanssivalvonta kertoo tehneensä valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen työhyvinvointirahoja koskevien raporttien osalta.

Nyt Finanssivalvonnasta kerrotaan, että päätös valittamisesta perustui puhtaasti juridisiin syihin. Sähköpostiviesteistä syntyvää outoa kuvaa perustellaan Finanssivalvonnasta sillä, että organisaation sisällä kaikki eivät tienneet valitusasian olevan harkinnassa. Toisin sanoen eläkeyhtiöiden valvonnasta vastannut päällikkö ei olisi tiennyt, aikooko hänen edustamansa viranomainen valittaa vai ei.

Seuran saamien tietojen mukaan tämä ei ole koko kuva.

Päätöksenteon vaikeus

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Finanssivalvontaan kohdistui painetta joidenkin eläkeyhtiöiden suunnalta. Finanssivalvonnan johtaja Anneli Tuominen myöntää eläkeyhtiöiden yhteydenotot.

”Eläkeyhtiöt olisivat toivoneet, että me valitamme koko asiasta. Sillä, mitä toivomuksia meille esitetään eri tahoilta, ei ole merkitystä meidän päätöksenteon kannalta”, Tuominen vakuuttaa.

Asiaa käsiteltiin Finanssivalvonnan johdossa, jossa Seuran tietojen mukaan vallitsi syvä eripura siitä tulisiko asiasta tehdä valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen vai julkistaa asiakirjat heti. Instituutiovalvonnan osastopäällikkö Marja Nykänen kiistää väitteet ristiriidoista.

”Asioiden valmistelu on kattavaa, ja sen aikana voi olla erilaisia mielipiteitä, mutta johtaja sitten lopulta päättää. En minä kokenut, että tässä olisi tiukkaa vääntöä ollut”, Nykänen toteaa.

Raportit lukematta

Finanssivalvonnan korkeimpaan hallinto-oikeuteen tekemän valituksen jälkeen julkisuuteen on tihkunut lisää tietoa valvonnan heikkouksista.

Ensin julkitulleista valvontaraporteista kävi ilmi, että Finanssivalvonta (ja sen edeltäjä Vakuutusvalvontavirasto) ei ollut vuosina 2007–2010 pyytänyt eläkeyhtiöiltä epätyypillisiä kauppoja koskeviin raportteihin edes niiden asiakkaiden nimiä, joiden kanssa kauppoja oli tehty.

Tilannetta voi verrata siihen, että poliisi suorittaisi automaattista liikennevalvontaa, mutta peltipoliisin ottamista kuvista puuttuisi auton rekisterinumero ja kuskin kasvot. On vaikea valvoa, jos ei edes tiedä ketä valvoa.

Valvonta muuttui vuonna 2010, kun Helsingin Sanomat uutisoi eläkeyhtiö Varman houkutelleen alussa kerrotulla tavalla yliopistoja asiakkaikseen tarjoamalla mittavia työhyvinvointirahoja. Sen myötä Finanssivalvonta päätyi tarkentamaan ohjeistustaan ja vaati eläkeyhtiöitä raportoimaan myös asiakkaidensa nimet.

Tämä ei kuitenkaan toiminut. Toinen sudenkuoppa paljastui, kun Helsingin Sanomat haastatteli Finanssivalvonnassa eläkeyhtiöiden valvonnasta vastaavaa osastopäällikköä Vesa Hännistä, joka myönsi, ettei Finanssivalvonnassa oltu edes käyty eläkeyhtiöiden toimittamia raportteja tarkasti läpi.

”Massaa on ollut niin paljon, että me emme ole sitä käytännössä pystyneet yksityiskohtaisesti rivi riviltä käymään läpi”, Hänninen kommentoi Helsingin Sanomille.

Kärjistäen voi sanoa, että Finanssivalvonta on ensin kerännyt puutteellisia tietoja, sen jälkeen jättänyt raportit lukematta ja lopuksi koittanut estää raporttien julkitulon valittamalla asiasta eri oikeusasteisiin. Herää kysymys, miten eläkeyhtiöitä on ylipäänsä valvottu?

Ratkaisu: uusi lomake

Finanssivalvonnan johtaja Anneli Tuominen suostuu kommentoimaan valvontaa vain vuodesta 2009 lähtien, jolloin vastuu siirtyi Vakuutusvalvontavirastolta Finanssivalvonnalle.

”Mehän olemme käyneet niitä raportteja läpi, kun olemme tehneet teematarkastuksia”, Tuominen toteaa.

Tuominen viittaa siihen, että Finanssivalvonta suoritti esimerkiksi työhyvinvointirahojen käyttöä koskevan laajan tarkastuksen viimeksi vuonna 2015. Prosessi tosin käynnistyi sen jälkeen, kun jälleen Helsingin Sanomat oli julkaissut laajan työhyvinvointirahojen käyttöä käsitelleen kriittisen artikkelin.

Samana syksynä Finanssivalvonta kertoi, että heidän selvityksessään oli tullut ilmi työhyvinvointirahojen epäasiallista käyttöä. Selvityksen myötä Finanssivalvonta päätyi muuttamaan aikaisempaa ohjeistustaan. Tämän vuoden alusta eläkeyhtiöiden on pitänyt raportoida tyhy-rahojen käytöstä uudella hieman tarkemmalla lomakkeella. Toisin kuin eläkeyhtiöiden epätyypillistä rahankäyttöä koskevat raportit, tuo uusi lomake ei olekaan julkinen.

”Aikaisempi ohjeistuksemme ei ollut onnistunut. Annoimme uuden ohjeistuksen, että se (tyhy-rahojen jakaminen) on tavanomaista vakuutusliiketoimintaa. Eivät ne ole poikkeuksellisia ollenkaan”, Tuominen kommentoi.

Näin Finanssivalvonta sitoi silmät yhdeltä tehokkaimmalta työhyvinvointirahojen valvojalta eli medialta.

Jari Hanska ja Teemu Muhonen ovat tällä viikolla julkaisseet eläkejärjestelmän koukeroista kertovan kirjan Eläketurma (Vastapaino).