Jari Tervo: vanhuus tuo kuulemma mukanaan ihmeellisen viisauden. Se on röyhkeä valhe

Kahdeksantoistavuotiaamme on löytänyt kesätöitä. Hän etsii netistä työnantajansa sivuilta vapaan työvuoron ja lähettää tekstiviestin, kun haluaa tehdä vuoron. Minulla oli samanikäisenä vielä helpompaa. Isäni herätti minut aamukuudelta kahville. Seitsemältä ryhdyin maalaamaan silloisen Lapin keskussairaalan kolmannen kerroksen pattereitten taustoja.

Poika käy autokoulua täsmälleen samanikäisenä kuin minä kävin. Viimeksi olen ajanut autoa vuonna 1984. Päivää ennen inssiajoa sammutin auton keskelle risteystä. Ajokorttini on ollut hukassa kolmisenkymmentä vuotta. Se on sille erinomainen loppusijoituspaikka. Pojasta tulee luultavasti parempi kuski kuin minusta. Ei luultavasti. Aivan varmasti.

Vuonna 1977 arkisesta elämänmenosta puuttui koko joukko nykyisin tavallisia asioita: kännykkä, tekstiviesti, läppäri, yleensä henkilökohtaiset tietokoneet, ilmojen halki myytävä musiikki ja kirjallisuus, Facebook ja Twitter, luottokortti, yhteisvaluutta ja ennen kaikkea kaikkivaltias netti. Koulujen parkkipaikat olivat pienempiä, koska lukiolaiset tulivat kouluun kävellen tai pyöräillen.

Yhteiskunta toimii nykyisin 24/7. Kun minusta tuli aikamies, se oli auki korkeintaan 8/5.

Tilasin muovisen sointukaavion Englannista 1977. Keksin mainoksen Melody Makerin sivulta. Rovaniemen kaupunginkirjasto tilasi tätä lehteä. Lähetin briteille kirjekuoressa viisikymmentä Suomen markkaa. Selostin kirjeessä, mikä sen arvo oli punnissa Lapin Kansassa kerrotun kurssin mukaan. Posti toi muovilurtsan. Poika ostaa sähkökitaran lisävekottimia vaivattomammin, mutta posti kulkee hitaammin.

Pääseekö poika siis helpommalla kuin isänsä? Tuskinpa. Olisin voinut jäädä Rovaniemelle maalaamaan pattereitten taustoja ja sen jälkeen ammattitaidon kehittyessä vielä haastavampia kohteita (itse pattereita) ja myöhemmin jopa seinää, johon patteri on kiinnitetty. Se olisi ollut ihan kunniallinen ura.

Pidän epätodennäköisenä, että poikamme pääsee eläkkeelle vain yhtä työtä elämässään tehden. Hän saattaa ahkeroida ammateissa, joita ei vielä edes ole olemassa. Entä olenko nyt, poikaamme neljäkymmentä vuotta vanhempana, viisaampi kuin hän? Vanhuus vie näön, kuulon ja järjen, mutta antaa kuulemma tilalle ihmeellisen viisauden. Tämä on röyhkeä valhe.

Poikani tietää, miltä tuntuu olla nuori, koska hän on nuori. Myös minä tiedän, miltä tuntuu olla nuori, koska olen ollut nuori, mutta sen lisäksi tiedän, miltä tuntuu olla vanha. Muuta viisautta ei ole.