Juha Vuorinen tapasi vaimonsa 30 vuotta sitten: ”Lupaan viedä sut paratiisiini, mutta tie sinne taitaa kulkea helvetin läpi”

Olimme kaverini kanssa syksyllä 1993 lounastamassa iranilaisessa Persepolis-ravintolassa, kun kohtalokas puhelu keskeytti kebabin kauhomisen. Sisko soitti veljelleen, mihin minä reagoin kuiskaamalla kaverilleni keskenkasvuisen kysymyksen: ”Onks sun systeris hyvän­näköinen?”

Nähtyäni myöntävän nyökkäyksen tartuin luuriin. Esittelin itseni suunnilleen seuraavin sanoin: ”Moi, mä olen Juha ja aion jatkossa olla iso osa teidän sukuanne.”

Hidasteita ja tietöyssyjä

Vannon käsi vihkiraamatun päällä, ­etten ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt tuollaista kieltä puhuessani ventovieraan naisen kanssa, ja nyt nähtyäni, mitä siitä seurasi, en enää uskaltaisikaan.

Emme me puhelussa silti sopineet ensi­treffejä alttarille, sillä kohtalolla oli varattuna monet hidastetöyssyt tiellemme.

Viikkoja kestäneiden yöllisten maratonpuheluiden jälkeen saimme vihdoin sovittua tapaamisen, jolla halusin tehdä ikäiseeni nuoreen naiseen syvän vaikutuksen. Kutsuin hänet vierailulle silloiseen työpaikkaani Pasilan radiotaloon, jossa esittelin hänelle studioiden ja lavastamoiden sijaan valtavan rakennuskompleksin alla risteilevän pommisuojan.

Helvetin läpi paratiisiin

Jälkikäteen ajateltuna taisin samalla antaa ensimmäisen vinkin tulevasta: elämä palavasieluisen miehen kanssa ei aina tulisi etenemään kuin rauhankulkueessa.

Jotain kohtalonomaista on siinäkin, että tämän kirjoituksen julkaisee mediatalo, jolla oli välillisesti sormensa toisessa minun ja vaimoni elämää syvältä sipaisseessa lausahduksessani.

Elettiin vuotta 2003. Yhtyneet Kuvalehdet (nykyään Otavamedia) alkoi julkaista SK Mies -nimistä lifestyle-lehteä. Saavuimme rouvani ja vastikään syntyneen esikoispoikamme kanssa Pasilaan ­Yhtyneiden toimitustaloon, jossa letkautin vaimolle lehteen päätyneet sanat: ­”Lupaan viedä sut paratiisiini, mutta tie sinne taitaa kulkea helvetin läpi.”

Vaimoni kaksi miestä

Ne olivat itsevarmoja sanoja mieheltä, jolla oli vielä viisi kosteaa vuotta rämmittävänä. Se oli samalla toinen kerta, kun tulin tietämättäni laukoneeksi tulevasta jotain, joka piti valitettavasti, ja lopulta onneksi paikkansa.

Ensimmäisestä tapaamisestamme on kulunut lähes päivälleen 30 vuotta. Uskon, että kun on jo sen verran pitkä pätkä yhdessä tallottua polkua takana, on hyvä vähän vilkuilla olan yli; minkälaisen helvetin läpi tänne povaamaani paratiisiin on tultu. Ainakin vaimo on tajunnut, että vaikka hänellä on ollut sama ennustuksia laukova mies kolme vuosikymmentä, hänellä on silti ollut kaksi erilaista miestä. Muistan joka päivä olla kiitollinen siitä, että puolisoni jaksoi kärsivällisesti odottaa oman ennustuksensa toteutumisen: kyllä se ukko 2.0 sieltä vielä päivittyy. 

Lue kaikki Juha Vuorisen kolumnit tästä.

Lue myös: Miksi pitkä parisuhde muumioituu ja toisesta tulee kuin huonekalu? – Näin räjäytät suhteen tunnemiinat: ”Kun suhde rakoilee, hymistelyn on loputtava”