”Maksaako pänttääminen enää vaivan, kun jo 7,5:n keskiarvollakin voi nousta vaikka pääministeriksi?”
”Moni opettaja varmaan kauhistelee Marinin paljastusta. Heiltä lähti yksi niistä harvoista aseista, joilla patistaa oppilaitaan ahkerointiin”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Suomi on saanut uudeksi pääministeriksi historiansa nuorimman. Hehkutusta on riittänyt Sanna Marinin, 34, nimityksestä lähtien, mutta se hänelle suotakoon. Vanha sanontahan kuuluu, että useimmissa hommissa on hyvä olla vain sen päivän, kun työpaikasta on päästy sopimukseen.
Sitten alkavat paineet. Sama koskee taatusti pääministerin toimea. Sitähän on usealla suulla kutsuttu varsinaiseksi paskaduuniksi.
Paskaduunia tai ei, kovasti on pääministerin pallille ollut aina tunkua. Paljon on kautta aikain toki tehty töitä senkin puolesta, että palli saataisiin istuvan pääministerin alta pois. Viimeksi asiassa ahkeroi 24 tunnin vuorokausitahdilla keskustapuolue – ja onnistuikin tavoitteessaan: Antti Rinteen ura pääministerinä oli pulkassa 188 päivässä.
Pääministeriksi valittu Sanna Marin ja presidentti Kekkonen puntarissa
Koikkalainen ei ala nyt pohtia Sanna Marinin mestymismahdollisuuksia. Sen teki jo tyhjentävästi Talouselämässä pakinoiva Mikko Metsämäki: ”Sanna Marinin pääministeriydestä on riittänyt parran pärinää ennen kaikkea hänen nuoruutensa, tamperelaisuutensa ja vasemmistolaisuutensa vuoksi. Kaikki ominaisuuksia, joista on mahdollista ajan myötä parantua.”
Kolumnissaan Metsämäki pohti myös Sanna Marinin Kekkos-suhdetta. Se jäi hiukan auki, koska Marinilla ja Kekkosella oli yhteisiä elinkuukausia vain muutama. Marin syntyi 1985, Kekkonen kuoli 1986.
Koikkalainen löisi sekaan kuitenkin vielä sen, miten luottamukselliset olivat Marinin ajatukset Neuvostoliitosta, ystävyydestä, yhteisyöstä ja avunannosta, mutta ehkä sekään ei ole enää oleellista. Neuvostoliitto kaatui 1991.
Perinteiseen tapaan on myös selvitetty, minkälainen on ollut uuden tähden koulumenestys. Sen teki muun muassa Ilta-Sanomat.
Tuoreen pääministerin peruskoulun päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo oli 7,5. ”Sillä pääsi juuri ja juuri lukioon. Siellä pärjäsinkin jo paremmin”, Pirkkalassa koulunsa käynyt Marin muisteli blogissaan marraskuussa 2016. Blogin otsikkona oli Ihminen, ei broileri. Silloin Marin oli jo kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Moni opettaja varmaan kauhistelee Marinin paljastusta. Heiltä lähti yksi niistä harvoista aseista, joilla patistaa oppilaitaan ahkerointiin. Maksaako pänttääminen enää vaivan, kun jo 7,5:n keskiarvollakin voi nousta vaikka pääministeriksi? Alemmillakin keskiarvoilla on tosin päästy parempiinkin tienesteihin kuten formulakuskeiksi ja rapakon taakse NHL-kumilätkää lyömään, mutta ne ovat olleet enemmän miesten kuin naisten heiniä.
Sanna Marinin koulunumerot pakottavat tarkentamaan menestymistaulukoita. Kaava voisi olla vaikka se, että lukuaineiden 7,5:n keskiarvolla pääsee jatkossa pääministeriksi, 7,00:n keskiarvolla ministeriksi ja 6,5 keskiarvolla kansanedustajaksi.
Tulevalta ammattitaitoiselta kirvesmieheltä, putkimieheltä ja hitsaajalta edellytetään tietysti hieman enemmän. Sanotaan nyt vaikka niin, että heidän kohdallaan 8,0 keskiarvolla saa jo hyviä urakoita.
Takana on suurten tunteiden vuosi. Erityisesti politiikassa kuohahteli. Sitä ei pidä kuitenkaan nostaa tikunnokkaan. Missä sitten riidellään, jos ei eduskunnassa? Se on paikka, jossa asiat punnitaan, pyöritellään ja arvioidaan joka kantilta. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Koikkalainen toivottaa lukijoilleen lämminhenkistä joulua. Merkit ovat sellaiset, ettei ainakaan eteläisessä Suomessa kannata kaivaa suksia eikä huopatossuja esiin. Tulkoon valkeus edes sydämiimme.
Pääministeriksi noussut Sanna Marin toivoo, että naiset tukisivat toisiaan politiikassa. © Sara Pihlaja / Otavamedia