Marilyn Monroe oli kaunis ja lahjakas mutta tuhoon tuomittu tähti – Mikä mursi rakastetun elokuvalegendan?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Marilyn Monroe viihdyttämässä Koreassa komennuksella olleita amerikkalaissotilaita vuonna 1954. Esiintymismatkasta tuli valtaisa menestys. © All Over Press
Marilyn Monroe viihdyttämässä Koreassa komennuksella olleita amerikkalaissotilaita vuonna 1954. Esiintymismatkasta tuli valtaisa menestys. © All Over Press
Marilyn Monroe oli 1900-luvun valovoimaisin filmitähti ja seksisymboli. Muisto ei ole himmennyt, vaikka Marilynin traagisesta kuolemasta on kulunut jo 60 vuotta.

Vain palmut humisivat tuulessa, muuten Marilyn Monroen huvilassa oli aavemaisen hiljaista elokuun neljännen päivän yönä vuonna 1962.

Noin kolmelta aamuyöllä taloudenhoitaja huomasi, että Marilynin makuuhuoneen oven alta kajasti valoa. Ovi oli kuitenkin lukossa. Jotain täytyi olla pielessä.

Taloudenhoitaja hälytti paikalle Marilyniä hoitaneen psykiatrin Ralph Greensonin. Tämä joutui rikkomaan ikkunan päästäkseen huoneeseen, ja sisällä kaksikko kohtasi järkyttävän näyn.

Alaston Marilyn makasi elottomana vuoteellaan lakanan alla puristaen kädessään puhelimen kuuloketta. Yöpöydällä lojui tyhjiä pilleripurkkeja.

Uutinen filmitaivaan kirkkaimman tähden traagisesta kohtalosta räjähti kuin pommi ympäri maailmaa. Mikä oli ajanut valkokankaan vaalean jumalattaren hautaan vain 36-vuotiaana?

Tekikö hän itsemurhan, otti vahingossa lääkkeitä yliannostuksen – vai murhattiinko hänet?

Marilyn Santa Monican hiekkarannalla viimeisenä kesänään vuonna 1962. © Gravure francaise / Alamy Stock Photo

Marilyn Santa Monican hiekkarannalla viimeisenä kesänään vuonna 1962. © Gravure francaise / Alamy Stock Photo

Unettomuutta ja masennusta

Elokuun yön tapahtuvat olivat vain hyytävä loppuhuipennus sille, mikä oli ollut odotettavissa jo pitkään. Marilyn oli kaunis ja lahjakas mutta tuhoon tuomittu tähti. Hänen sisäinen maailmansa oli ollut pirstaleina jo vuosikausia.

Sädehtivä kaunotar näytteli ratkiriemukkaissa komedioissa Herrat pitävät vaaleaveriköistä (1953), Kuinka miljonääri naidaan (1953) ja Piukat paikat (1959), mutta valkokankaan ulkopuolella hän kärsi unettomuudesta ja masennuksesta.

Mielenterveysongelmat kulkivat suvussa, sillä Marilynin äiti Gladys Baker sairasti skitsofreniaa ja vietti pitkiä aikoja psykiatrisissa hoitolaitoksissa.

Marilyn Monroe ihastuttaa ja hauskuuttaa valovoimaisena Herrat pitävät vaaleaveriköistä -elokuvassa. Toista pääosaa esittää Jane Russell.  ©  20th Century Fox Licensing/Merchandising / Everett Collect

Marilyn Monroe ihastuttaa ja hauskuuttaa valovoimaisena Herrat pitävät vaaleaveriköistä -elokuvassa. Toista pääosaa esittää Jane Russell.  ©  20th Century Fox Licensing/Merchandising / Everett Collect

Lapsuuden traumat

Marilyn syntyi 1. kesäkuuta vuonna 1926 nimellä Norma Jeane. Marilyn tajusi jo varhain, että hän oli lapsi, jonka syntymää kukaan ei toivonut.

Hän ei saanut koskaan tuntea biologista isäänsä, ja mahdollisia isäehdokkaita oli monia. Näistä varteenotettavin oli kaasuyhtiön työntekijä Martin Mortensen, jonka kanssa Hollywoodissa negatiivifilmien leikkaajana toiminut Gladys oli lyhyen aikaa naimisissa.

Tuoreen ranskalaisdokumentin mukaan Marilynin isä oli kuitenkin todennäköisemmin hänen äitinsä entinen työtoveri Charles Stanley Gifford. Marilyn uskoi tähän itsekin ja yritti saada lukuisia kertoja yhteyden Giffordiin.

Perheellinen mies ei halunnut kuitenkaan olla missään tekemisissä aviottoman tyttärensä kanssa.

Isän kaipuu seurasi Marilyniä läpi elämän.

Väärän imagon vanki

Alkoholisoituneen Gladysin mielenterveys­ongelmien pahentuessa yksinhuoltajaäiti ei kyennyt enää huolehtimaan tyttärestään. Pientä Norma Jeania palloteltiin vuosikausia orpokodista ja kasvattiperheestä toiseen, ja ilmeisesti hän joutui myös seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Norma Jeane oli vasta 16-vuotias, kun hän meni naimisiin naapurinpoika James Doughertyn kanssa. Toisen maailmansodan syttyessä hän sai töitä laskuvarjotehtaalta, ja eräänä päivänä tehtaalle saapunut valokuvaajaryhmä ehdotti kaunottarelle mallin töitä.

Pian hemaisevat pin up -kuvat koristivat lukemattomien lehtien kansia. Kun Norma Jeane sai kesällä 1947 solmittua filmisopimuksen Twentieth Century Fox -elokuvayhtiön kanssa, arkipäiväinen avioliitto oli taakse jäänyttä elämää.

Norma Jeanen uskomaton muodonmuutos miljoonien miesten himoitsemaksi seksisymboliksi alkoi, kun hänen pähkinänruskeat kiharansa vaalennettiin ja hänelle keksittiin uusi nimi.

Kauneudestaan ja seksikkyydestään huolimatta Marilyn kärsi alemmuuskompleksista, ja epävarma nuori nainen oli helppoa riistaa Hollywoodin vanhemmille mahtimiehille.

Marilyn oli valmis tekemään lähes mitä tahansa raivatakseen tiensä tähtitaivaalle. Kauneus avasi tuoreelle kasvolle monia ovia, mutta toisaalta Marilyn oli ulkonäkönsä vanki. Hän joutui kerta toisensa jälkeen esittämään inhoamiaan stereotyyppisiä tyhmän blondin rooleja.

Marilyn pitikin elämänsä murskaavimpana tragediana sitä, että hänen suurin unelmansa oli olla vakavasti otettava näyttelijä, mutta kukaan ei nähnyt keinotekoisen ja pinnallisen imagon taakse.

Syöksykierre syvenee

Hunajaisesta platinablondista löytyi myös tahdonlujuutta. Vuonna 1954 typeriin rooleihin ja huonoihin palkkoihin katkeroitunut Marilyn perusti oman tuotantoyhtiön nimeltä Marilyn Monroe Productions.

Samana vuonna, 1954, Marilyn avioitui baseball-tähti Joe DeMaggion kanssa. Ristiriidat repivät suhdetta kuitenkin alusta saakka, sillä sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen mies halusi Marilynistä kotirouvan ja painosti tätä lopettamaan näyttelemisen.

DiMaggio raivostui silmittömästi, kun elokuvan Kesäleski (1955) kuuluisassa kohtauksessa ilmavirta saa Marilynin valkoisen leningin hulmuamaan uskaliaan korkealla.

Kukaan ei voinut aavistaa, kuinka onnettomaksi valkokankaalla kikattava ja kihertävä glamourkuningatar tunsi itsensä omassa elämässään.

Marilyn turrutti tuskaansa rauhoittavilla pillereillä ja tuli täysin riippuvaiseksi psykiatristaan. Jokapäiväisissä terapiaistunnoissa purettiin lapsuuden traumoja, ja vanhojen haavojen repiminen auki vain pahensi Marilynin ahdistusta.

Erottuaan DiMaggiosta vain yhdeksän kuukautta kestäneen avioliiton jälkeen Marilyn muutti New Yorkiin. Siellä hän rakastui näytelmäkirjailija Arthur Milleriin, ja häitä vietettiin kesällä 1956.

Tämäkin liitto osoittautui onnettomaksi, sillä Miller sai Marilynin tuntemaan itsensä älyllisesti riittämättömäksi. Onnea varjostivat myös monet keskenmenot.

Parin New Yorkissa vietetyn vuoden jälkeen Marilyn huomasi kaipaavansa Hollywoodin säihkettä ja säpinää. Mikään ei voinut kuitenkaan pelastaa onnetonta tähteä syvenevältä syöksykierteeltä.

Viimeiseksi jääneessä elokuvassaan Sopeutumattomat Marilyn sopertelee vuorosanojaan vahvassa pilleritokkurassa, ja elokuvasta tuli täydellinen fiasko.

Avio-onni Joe DiMaggion kanssa jäi lyhyeksi. © Ullstein bild

Avio-onni Joe DiMaggion kanssa jäi lyhyeksi. © Ullstein bild

Marilyn ja kolmas aviomies Arthur Miller. © Ullstein bild

Marilyn ja kolmas aviomies Arthur Miller. © Ullstein bild

Isku suoraan sydämeen

Monroen ja Millerin avioliitto päättyi tammikuussa 1961, ja pian tämän jälkeen lääkäri toimitti hermoromahduksen partaalla horjahtelevan näyttelijän psykiatriseen sairaalaan.

Hoitajat uhkasivat sitoa Marilynin pakkopaitaan, kun hän hakkasi hysteerisesti itkien ovea huomattuaan tulleensa teljetyksi vaikeimmille psykoosipotilaille tarkoitetulle osastolle.

Kaikeksi onneksi DiMaggio, joka ei ollut lakannut koskaan rakastamasta Marilyniä, riensi paikalle pelastavana ritarina ja sai puhuttua ex-vaimonsa pois pakkohoidosta.

Marilyn järkyttyi kauhukokemuksesta syvästi, sillä se nosti pintaan ahdistavan trauman: oliko hän perinyt äitinsä skitsofrenian?

Monroen elämäkerran kirjoittaja Donald Spoto maalailee kirjassaan ruusuista kuvaa Marilynin ja DiMaggion yhteisistä hetkistä. Spoton mukaan he löysivät vuosien jälkeen toisensa ja aikoivat avioitua uudelleen.

Todellisuudessa Marilyniä kiehtoi toinen mies – itse presidentti John F. Kennedy.

Herra Presidentti

Marilyn oli törmännyt ”Jack” Kennedyyn muutamia kertoja yhteisten tuttavien järjestämillä kutsuilla, ja hän piti maailman vaikutusvaltaisinta miestä äärettömän kiehtovana ja puoleensavetävänä.

Jackillä oli maine parantumattomana naistenmiehenä, ja totta kai hän halusi viedä vuoteeseensa myös kaikkien miesten himoitseman seksisymbolin.

Viimeisen kerran he tapasivat toukokuussa 1962, jolloin Marilyn lauloi Kennedyn syntymäpäivägaalassa onnittelulaulun Paljon onnea vaan verhoutuneena lähes läpinäkyvään, vartaloa tiukasti myötäilevään leninkiin. Taianomainen ilta päättyi yhteisten lakanoiden väliin.

Marilyn ei halunnut uskoa että oli ollut vallastaan tietoiselle naistenkaatajalle pelkkää hetken hupia, ja hän alkoi pommittaa presidenttiä puhelinsoitoillaan ja rakkauskirjeillään.

Lopulta Jack Kennedy lähetti pikkuveljensä, oikeusministeri RobertBobKennedyn kertomaan Marilynille, että suhde oli ohi. Silloin Marilyn aloitti seksisuhteen myös Bobin kanssa ja takertui tähänkin epätoivoisesti.

Vähän ennen Marilynin kuolemaa, kaksi kuukautta presidentin syntymäpäiväjuhlan jälkeen, Valkoinen talo kielsi Marilyniä ottamasta yhteyttä veljeksiin. Marilyn otti hylkäyksen raskaasti.

”Se yksinkertaisesti tappoi Marilynin”, eräs Monroen ystävä on kertonut.

Marilyn Robert Kennedyn (vas.) ja Jack Kennedyn (oik.) kanssa presidentin syntymäpäivägaalassa toukokuussa 1962. © public domain sourced / access rights from Zuri Swimmer / Alamy Stock Photo

Marilyn Robert Kennedyn (vas.) ja Jack Kennedyn (oik.) kanssa presidentin syntymäpäivägaalassa toukokuussa 1962. © public domain sourced / access rights from Zuri Swimmer / Alamy Stock Photo

”Marilyn täytyy hiljentää”

”Marilyn Monroe on tehnyt itsemurhan!” kirkuivat lööpit ympäri maailmaa kuoleman jälkeisinä päivinä. Vähitellen alettiin vihjailla myös Kennedyjen mahdollisesta osallisuudesta filmitähden kohtaloon.

Kennedyn veljesten huhuttiin pitäneen Marilyniä uhkana, sillä he pelkäsivät salasuhdesopan paljastumisen tahraavan maineensa ja Marilynin lörpöttelevän tietoonsa saamiaan valtiosalaisuuksia.

”Marilyn täytyy hiljentää”, Robert Kennedyn väitettiin sanoneen Marilynin psykiatrille Ralph Greensonille.

Greensonilla oli Marilynin viimeisenä elinpäivänä pitkä terapiaistunto kuuluisan potilaansa Brentwoodin rantatalossa, ja villin teorian mukaan psykiatri antoi Kennedyjen painostuksesta Marilynille kuolettavan ruiskeen.

Vai oliko mahdollisen murhan takana sittenkin FBI tai mafia? Elettiin kylmän sodan kommunistivainojen aikaa, ja Marilyn tunnettiin vasemmistolaissympatioistaan.

Lukemattomista arvailuista ja spekulaatioista huolimatta Marilynin surullinen loppu jäänee ratkaisemattomaksi mysteeriksi. Se on varmaa, että varhainen kuolema teki Marilyn Monroesta kuolemattoman hahmon, joka elää ikuisesti miljoonien ihmisten sydämissä. n

Lähteet: Anthony Summers: The Secret Lives of Marilyn Monroe (1985), Donald Spoto: Marilyn Monroe (1993), Jay Margolis & Richard Buskin: The Murder of Marilyn Monroe: Case Closed (2014).

Kukaan ei voinut aavistaa, kuinka onnettomaksi valkokankaalla kikattava ja kihertävä glamourkuningatar tunsi itsensä omassa elämässään. © 20th Century Fox Licensing/Merchandising / Everett Collect

Kukaan ei voinut aavistaa, kuinka onnettomaksi valkokankaalla kikattava ja kihertävä glamourkuningatar tunsi itsensä omassa elämässään. © 20th Century Fox Licensing/Merchandising / Everett Collect

X