Poliisi sai soiton Bodominjärvellä tapahtuneesta veriteosta kesäkuussa 1960 − Uutuuskirja palaa mysteeriin ja valottaa uhrien viimeisiä hetkiä
Neljä nuorta telttaili Bodominjärven rannalla, ja seuraavana päivänä kolme heistä löydetään kuolleena. Suomea vuosikymmeniä kuohuttanut kolmoismurha on edelleen selvittämättä.
Mitä tapahtui Seppo Boismanille, Tuulikki Mäelle ja Irmeli Björklundille?
5. kesäkuuta 1960 Leppävaaran poliisiasemalle tuli soitto. Espoon Bodominjärven rannalla on tapahtunut veriteko, ja ainakin kolmea henkilöä on pahoinpidelty ja yksi uhreista on vielä elossa.
Eläköitynyt KRP:n rikosylikomisario Tero Haapala kuvailee Rikostutkintaa 24/7 -kirjassa, mitä poliisille soittaneet miehet todistivat kesäkuisena aamuna:
”Teltan takaosan päällä poikittain makasi hiljaa täysissä pukeissa mies. Mies oli nostanut kätensä ristiin rintansa päälle. Miehen alla kyljellään oli maannut nainen, jonka alavartalo oli riisuttuna. Naisen jalkojen välissä oli näkynyt hänen allaan makaava toinen nainen. Telttakankaan alla, teltan pitkittäisseinän vieressä selällään oli maannut neljäs henkilö.”
Uhrit olivat 15-vuotiaat Anja Tuulikki Mäki ja Maila Irmeli Björklund sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman. Loukkaantunut 18-vuotias Nils Wilhelm Gustafsson oli ainoa hyökkäyksestä elossa selvinnyt.
Bodominjärven murhina tunnetut rikokset ovat 64 vuoden jälkeen edelleen selvittämättä, ja ovat siten jääneet mysteeriksi Suomen rikoshistoriaan.
Muistiinpano paljastaa Irmelin viimeiset mietteet
Tero Haapala määrättiin Bodominjärven murhien tutkinnanjohtajaksi 1990-luvulla. Hän kertoo Görän Wennqvistin kanssa tehdyssä Rikostutkintaa 24/7 -kirjassa, mitä nuorten viimeisistä hetkistä ennen veritekoja tiedetään.
Murhia edeltäneenä päivänä Seppo Boisman, Tuulikki Mäki, Irmeli Björklund ja Nils Gustafsson saapuivat Bodominjärven rantaan nuorukaisten moottoripyörillä. Oli helluntai, joten nelikolla oli pitkä viikonloppu aikaa telttailla. Vuoteen 1972 saakka helluntai oli kaksipäiväinen pyhä, joten tapahtuma-aikaan maanantai oli vielä vapaapäivä.
Seppo ja Nils olivat saaneet vanhemman työkaverinsa hakemaan heille pullot viinaa ja likööriä. Nahkatakkiensa taskuihin he olivat sujauttaneet varmuuden vuoksi paketilliset kondomeja. Seppo ja Tuulikki olivat seurustelleet jo jonkin aikaa. Nilsin ja Irmeli Björklundin suhde puolestaan oli hyvin varhaisessa vaiheessa.
”Irmelin tuttavuus ja tunteet Nilsiä kohtaan olivat vasta kuluvan kevään tunnusteluvaiheissa”, Tero Haapala kuvailee teoksessa.
Nuoret pystyttivät telttansa, ja tytöt innostuivat menemään uimaan. Myöhemmin nuoret miehet tekivät saman lainaten tyttöystäviensä uimapukuja.
Telttaan nelikko päätyi nukkumaan tiiviissä tunnelmissa. Aamuyöllä Seppo lähti onkimaan Nils seuranaan. Telttaan jääneet tytöt olivat hereillä, ja Irmeli kirjoitti lauluvihkoonsa tekstin, joka jäi hänen viimeiseksi ajatuksekseen alkaneesta telttaretkestä:
5:pnä retkellä Poodomjärvellä
Sepi ja Nisse olivat kännissä
Ylös yöllä 2 aikaan
Sepi oli metskaamassa
Kalastamasta palaamisen jälkeen Nilsillä ei ole muistikuvia, mitä seuraavaksi tapahtui tai mikä johti hänen ystäviensä kuolemaan.
Ensimmäiset murhapaikalle sattuneet eivät hälyttäneet apua
Tero Haapalan mukaan poliisille soittaneet miehet eivät olleet ensimmäisiä ihmisiä, jotka saapuivat rikospaikalle. Muun muassa aikaisin liikkeellä olleet lintuja rengastaneet nuoret olivat kiinnittäneet huomiota niemen suunnasta kuuluviin ihmisääniin. Lähemmäksi tullessaan he huomasivat puihin nojaavat moottoripyörät.
”Teltan päällä näytti makaavan mies tummissa pitkissä housuissa. Samalla he huomasivat toisen hahmon, joka siirtyi teltalta rantaan kadoten puiden ja kasvien suojaan.”
Rikostutkintaa 24/7 -kirjassa kerrotaan, kuinka aamuseitsemän ja yhdentoista välillä järvelle alkoi ilmestyä pyhäpäivän viettäjiä ja veneilijöitä. Moni kävi katsomassa kasassa olevaa telttaa ja sen sisällä ja päällä maanneita nuoria. Hengissä ollut Nils oli liikehtinyt ja yrittänyt puhua, mutta hänen sanoistaan ei ollut saatu selvää.
”Yleisesti pääteltiin, että paikalla oli tapeltu ja nyt seurue nukkuisi pois humalaansa. Apua tai poliisia kukaan ei vielä paikalle hälyttänyt”, Haapala kirjoittaa.
Murhatutkinnan läpimurtoa ei koskaan tehty
Bodominjärven murhien tutkinta ei johtanut läpimurtoon 1960-luvulla, vaikka Tero Haapalan mukaan silloinen tutkintaryhmä teki parhaansa. Vuosien saatossa poliisilla oli ollut murhien tekijäehdokkaita, mutta heidät oli suljettu yksi toisensa jälkeen pois epäillyistä.
Murhien varsinainen uudelleentutkinta aloitettiin vuonna 2003 Haapalan toimiessaan tutkinnanjohtajana. Tällöinkään tekijää ei saatu kiinni, vaikka murhatutkinta johti syytteiden nostamiseen Nils Gustafssonia vastaan. Espoon käräjäoikeus totesi hänet syyttömäksi lokakuussa 2005.
Lue myös: Matalan saaren murhamysteeri: Tuomittiinko kuuro Ida Saarinen murhasta syyttömänä?
