Reportaasi: Rokin Maxi on ravihevosten legenda – Näin suomenhevosori viettää ansaittuja eläkepäiviään Miehikkälässä
12 vuotta raviradoilla uurastanut ori elää nyt leppoista hevosvaarin elämää Miehikkälän maalaismaisemissa. Rokin Maxin eläkekassaa kartutetaan astutuksilla ja varsarahoilla.
Raviratoja uutterasti kiertänyt ori Rokin Maxi nauttii hyvin ansaituista eläkepäivistään kotitallissaan Miehikkälässä © Juha Metso
Hevonen haistelee tuulta. 16-vuotias suomenhevosori Rokin Maxi seisoo paikoillaan tarhassa ja tuijottaa herkeämättä eteensä. Tuulenvire käy uudestaan ja hevosen vaalea harja heilahtaa, korvat ja sieraimet värisevät.
Ori tarkkailee valppaana uusia kotitienoitaan.
Kun 12 vuotta kaviouria kiertäneen ura ravihevosena päättyi vuodenvaihteessa, ori muutti Loviisan raviradan tallilta rauhallisiin maalaismaisemiin Suomen kaakkoiskolkkaan Miehikkälään.
Lihaksikas ja eläväinen Rokin Maxi heristää päätään ja ottaa muutaman raviaskeleen. Hevosesta näkee, että se on tottunut juoksemaan.
Huolella treenattu ravuri on yhä huippukunnossa.
Se kuopaisee etujalallaan maata ja ottaa taas muutaman rivakan askeleen. Ori pysähtyy ja hörähtää, aivan kuin se naurahtaisi.
Ravurille on koittanut hyvin ansaitut eläkepäivät.
Kevättä rintaansa saanut Rokin Maxi innostuu teutaroimaan kotitarhassaan. © Juha Metso
Rokin Maxi jäi voittajana oloneuvokseksi
Kun Rokin Maxi juoksi viimeisen kilpailunsa vuoden lopulla Vermon raviradalla, sitä ohjasti ammattiohjastajien sijasta oriin omistaja Markku Pasanen.
Väsymätön suomenhevosravuri kiri loppusuoralla johtavan rinnalta selkeään voittoon.
Pasanen myöntää, että hänen silmäkulmansa hieman kostuivat jäähyväisstartissaan ensimmäisenä maalipaalun ohittaneen Rokin Maxin rattailla.
”Kyllä siellä tuulikin eikä minulla ollut ajolaseja, mutta ei niitä kyyneleitä pelkästään viima kirvoittanut.”
Yli 200 000 euroa raviradoilta tienanneelle Rokin Maxille on vuosien myötä muodostunut oma satojen ihmisten fanijoukko, jonka jäseniä oli saapunut seuraamaan suosikkihevosensa jäähyväiskilpailua Espoon Vermoon aina Tamperetta ja Joensuuta myöten.
Markku Pasasen mukaan Rokin Maxi on niittänyt suosiota sillä, että se on aina ollut kaviouralla periksiantamaton ravuri, todellinen työmies.
”Sisukkaana suomenhevosena se koskettaa suomalaisten sielua ja ajatusmaailmaa.”
Kun Pasanen ajoi juhlallisuuksien jälkeen valjastuskatokseen, ori seisoi pitkään aloillaan ja vilkuili ympärilleen.
”Aivan kuin se olisi vaistonnut, että kilpaura on nyt ohi, ja loi viimeisen katseen Vermon tallialueelle.”
Parturoidut salamat
Rokin Maxi on syntynyt Kaustisella, mutta pienenä orivarsana se siirrettiin emänsä kanssa laitumelle Viroon, missä nuorikko sai myös ensimmäiset oppinsa ravurina.
Kahden vuoden ikäisenä Rokin Maxi palasi Suomeen Markku Pasasen talliin Sipooseen, mistä ori muutti tallin muiden hevosten mukana Loviisaan.
Miehikkälän tallia emännöi Pasasen 35-vuotias tytär Nyyti Timonen, joka toimi vastaavana valmentajana oriin kilpailu-uran aikana.
Kun Timonen alkaa ujuttaa suitsia Rokin Maxin päähän, hevonen painaa otsaansa Timosen olkaa vasten. Hevonen saa silityksiä leukaperiinsä, nyökkää hieman ja avaa suunsa haukotukseen.
Levollinen ori tietää olevansa hyvässä huomassa.
Rokin Maxi nostaa nöyrästi takajalkaansa, kun Timosen 14-vutotias tytär Lumia Timonen alkaa puhdistaa kaviokoukulla oriin kavioita.
Lumia Timonen on myös parturoinut Rokin Maxin karvan, mutta jättänyt sen toiseen takalautaseen salamakuvion.
”Ajattelin, että se saisi viimeiseen starttiinsa salamakuviosta salamavoimia, ja niin se saikin, kun se kerran voitti”, Lumia Timonen sanoo.
Kun hevonen on vielä harjattu, se saa satulan selkäänsä.
Ravaamaan tottunut Rokin Maxi tarvitsee eläkepäivilläänkin säännöllistä liikuntaa.
Rokin Maxin kaviot putsataan päivittäin. © Juha Metso
Lumia Timonen on parturoinut salamakuviot Rokin Maxin takalautaselle. © Juha Metso
Palauttavia harjoituksia
Kun ratsaille noussut Lumia Timonen karauttaa Rokin Maxilla tallista ulos, hevonen ottaa ensin muutaman kävelyaskeleen ja kiihdyttää sitten vauhtiaan raviin.
Jäinen tie rapisee ja hevosen hokkikengistä ritisee tieroja ilmaan.
Rokin Maxi nostaa päätään ja hörähtää.
Ravuri on taas vauhdissa.
Lumia Timonen ratsastaa Rokin Maxilla 6–10 kilometrin taipaleita joka toinen päivä.
Markku Pasanen kertoo, että raviradat jo jättänyt hevonen vaatii säännöllistä liikuntaa, etteivät sen lihakset jäykistyisi.
”Huonommillaan lihasten jäykistyminen saattaa hevosen lannehalvaukseen. Kevyt liikunta pitää myös hevosen aineenvaihdunnan kunnossa.”
Kun Rokin Maxi kilpaili viimeistä vuottaan, sen harjoituksia kevennettiin. Pasasen mukaan hevosellekin psyykkinen kunto on miltei yhtä tärkeä kuin fyysinen.
”Jos hevosella on korvat pystyssä ja se katselee lempeästi, niin se voi hyvin.”
Pasanen kertoo pilke silmäkulmassaan myös juttelevansa Rokin Maxille.
”Herrasmiehinä meille ei synny kiistaa, vaan sanan- ja hirnahdustenvaihtoa käydään hyvin veljellisessä hengessä.”
Vaikka Rokin Maxi on jo eläkeläinen, se katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. © Juha Metso
Nyyti Timonen kietoo Rokin Maxin jalkojen suojaksi pintelit ennen iltapäivän lenkkiä. © Juha Metso
Suomenhevosvaarin kevennetty ruokavalio
Kun Rokin Maxi palaa lenkiltä tallille, niin pihamaalla hevonen on taas aikeissa kiihdyttää vauhtiaan. Satulassa ryhdikkäänä istuva Lumia Timonen pitää kuitenkin ohjia tiukalla, ja Rokin Maxin on tyydyttävä kävelemään.
”Tallille palatessa Rokin Maxille tulee aina kiire, koska se tietää saavansa syötävää”, Lumia Timonen selvittää.
Hevoselta riisutaan satula ja valjaat, ja se saa tarhassa juotavakseen suolalla ryyditettyä palautusjuomaa. Ryystettyään ämpärin miltei tyhjäksi Rokin Maxi suorastaan spurttaa heinäkeon eteen. Hevosen pää painuu alas ja suu alkaa käydä.
Tuulen tuiverruksessakin kuuluu Rokin Maxin rouskutus, kun ori hamuaa lisää heiniä suuhunsa.
Rokin Maxin ruokavaliota on kevennetty sen jälkeen, kun ori lopetti kilpailemisen. Väkirehun määrää on vähennetty, mutta Rokin Maxi saa yhtä tarvittavia vitamiineja. Välipaloiksi hevoselle tarjotaan pelkästään heiniä.
Ensimmäiset heinänsä hevonen saa jo aamulla kuudelta, kun se viedään tallista tarhaan. Päivän aikana oriille tarjotaan lisää heiniä, mutta illalla kevyen lenkin ja siitä palautumisen jälkeen koittaa Rokin Maxin herkkuhetki.
”Iltaleipien ja puuron jälkeen Rokin Maxi on jo melko raukea”, Nyyti Timonen kertoo.
”Pian iltaruoan jälkeen ori asettuu kyljelleen makaamaan. Joskus Rokin Maxin jalat käyvät ja se hirnahtelee sen jälkeen, kun se on nukahtanut. Ehkä Rokin Maxi palaa unissaan kilpailemaan raviradalle.”
Kyltti muistuttaa, että peltotie on myös hevosten lenkkireitti. © Juha Metso
Pojasta manttelinperijä
Rokin Maxi viettää eläkepäiviään Miehikkälän tallissa huhtikuuhun saakka ja siirtyy sitten astutustöihin Sundsvikin oriasemalle Loviisaan.
Raviradoilla menestyneen oriin toivotaan periyttävän juoksijanominaisuuksia myös jälkeläisilleen.
”Syntyvistä varsoista saatavista varsarahoista muodostuu Rokin Maxin eläke”, Markku Pasanen kertoo.
Hänellä on jo Loviisan tallissaan Rokin Maxin kolmevuotias poika nimeltä Rokin Tahti.
”Pojassa on samoja piirteitä kuin isässäänkin, mutta vielä on liian varhaista sanoa, onko Rokin Tahdista isänsä manttelinperijäksi raviradoilla.”
Astutuskausi jatkuu heinäkuulle saakka, jonka jälkeen Rokin Maxi palaa Miehikkälään.
Pasanen myöntää, että hänelle tuli hevostaan ikävä, kun Rokin Maxi muutti kilpailemisen lopetettuaan Pasasen huostasta hänen tyttärensä hoidettavaksi Miehikkälään.
”Kun menin aamulla talliin, niin melko tarkalleen kello seitsemän pilttuusta kuului koputusta”, Pasanen kertoo.
”Rokin Maxi kolkutteli kaviollaan seiniä muistuttaakseen, että on aamiaisen aika.
Nyyti Timosta naurattaa.
”Samat koputukset kuuluvat nyt täällä Miehikkälässä, mutta tuntia aikaisemmin”, hän kertoo.
Uhkuvaa voimaa
Syötyään heinät Rokin Maxi saa ylleen hyytävältä viimalta suojaavan loimen. Hevonen jää hetkeksi tuijottamaan metsän suuntaan, kunnes se innostuu juoksemaan ja nousemaan takajaloilleen.
Vanha ravuri korskuu teutaroidessaan ja uhkuu yhä voimaa.
Hyväkuntoiset suomenhevoset elävät usein reilun parinkymmenen vuoden ikäisiksi. Terveenä raviradat jättäneellä Rokin Maxilla on siis todennäköisesti vielä kosolti eläkepäiviä edessään.
Markku Pasanen ei mielellään edes puhuisi siitä, kun legendan aika tulee täyteen.
”Sen kuitenkin tiedän jo, että hevosen viimeinen leposija tulee kotipihalle puolentoista metrin syvyyteen.”
Suomenhevosvaari ottaa taas tarhassaan korkean loikan ja tulee sitten hamuamaan huulillaan Pasasen olkapäätä.
Pasasen käsi nousee hevosen kaulalle ja hän katsoo hevostaan pitkään.
Taas Pasasen silmäkulmissa kimaltaa eikä se tälläkään kertaa johdu pelkästään viimasta.