Teiskon tilalla valmistetaan viiniä oman maan rypäleistä – ”Raikas ilmastomme ja neitseellinen luontomme sopivat tulevaisuuden viininviljelyyn”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Teiskon tilalla
Kaisa Auer-Koutroukides (vas.) kerää isänsä Seppo Auerin kanssa tämän vuoden rypälesatoa. Viininlehdet taipuvat omassa keittiössä kääryleiksi. © Sini-Marja Niska
Pirkanmaalaisen omakotitalon pihalla kiemurtelevat köynnökset. Niiden sadosta syntyy Suomen ainoa markkinoilta löytyvä, omista rypäleistä valmistettu viini.

Punaisen talon puutarha pursuaa kaikkea ihanaa: erivärisiä kukkia, vanhoja kärrynpyöriä, jopa oma kota. Teiskon Tilalla varsinainen erikoisuus löytyy kuitenkin pihan perältä, valkoisen koristesillan ja syksyä pakenevien pensaiden takaa. Täällä kasvavat viiniköynnökset, joiden rypäleistä valmistetaan ihan oikeaa punaviiniä.

Köynnösten välissä puikkelehtivat Kaisa Auer-Koutroukides, 29, ja Seppo Auer, 69. Tummat pyörylät kopsahtelevat sankoihin kokonaisina terttuina. On alkusyksy, sadonkorjuun aika.

Tytär ja isä kertovat, että alun perin Latviasta kotoisin oleva Zilga-rypäle sietää hyvin kylmää ja viihtyy Suomen karussa, happamassa maaperässä. Rypäleet ovat makeita, siemenet karahtavat hampaisiin.

”Rypäleiden maku ja väri vaihtelevat vuosittain. Joskus rypäleet eivät ehdi saada kunnolla väriä, ja silloin viinikin jää vaaleammaksi”, Kaisa selittää.

Teiskon tilalla kasvatetaan vain sellaisia rypäleitä, jotka pärjäävät koko vuoden ulkona. Kasvihuoneita ei käytetä. Eikä lannoitteita, torjunta-aineita tai ”muita myrkkyjä”. Zilga talvehtiikin reippaasti avomaalla: sen on kerrottu kestäneen jopa -38 asteen pakkasia.

Teiskon tilalla on viisikymmentä köynnöstä. Vuodessa saadaan yksi rypälesato, ja rypäleiden keruu hoituu päivässä. Valmiin viinin määrä vaihtelee vuosittain, mutta kysyntää kotimaiselle punaviinille olisi aina enemmänkin.

”Saatavuus on hyvin rajattua. Tämän vuoden viinit on jo myyty loppuun”, Kaisa Auer-Koutroukides huomauttaa.

Viiniviljelmät viihtyvät ulkona ympäri vuoden. Tänä kesänä köynnöksiä on pitänyt ensimmäistä kertaa suojata verkoilla linnuilta. © Sini-Marja Niska

Viiniviljelmät viihtyvät ulkona ympäri vuoden. Tänä kesänä köynnöksiä on pitänyt ensimmäistä kertaa suojata verkoilla linnuilta. © Sini-Marja Niska

Kun Titta Sydänheimo-Auer vaihtoi pankkityöt viini­tilan pitoon, hänen onnis­tumiseensa ei ulkopuolelta alkuun juuri uskottu. © Sini-Marja Niska

Kun Titta Sydänheimo-Auer vaihtoi pankkityöt viini­tilan pitoon, hänen onnis­tumiseensa ei ulkopuolelta alkuun juuri uskottu. © Sini-Marja Niska

Punainen tupa ja viinimaa

Puutalon keittiössä häärää Kaisan äiti Titta Sydänheimo-Auer. Juuri Titta, 69, perusti kaksikymmentäviisi vuotta sitten viini­tilan Teiskon maalaismaisemiin. Titta muutti ­tilalle avioliiton myötä Tampereen keskustasta, vilkkaan Laukontorin kulmilta.

Laman myllerryksessä, äitiyslomansa ­aikana, Titta irtisanottiin työpaikastaan pankista. Uusi suunta löytyi hänelle naisyrittäjäkurssilta ja omasta pellavatuoteyrityksestä.

Kun Suomi vuonna 1995 liittyi EU:hun, ­uudistui rytäkässä alkoholilakikin. Suomeen sai ensimmäistä kertaa perustaa viinitilan. Myös Titta haki lupaa viininvalmistukselle. Lupa heltisi kahden vuoden kuluttua.

”Sosiaali- ja terveysministeriön haastattelu tuntui läpivalaisulta. Piti toimittaa rikostaustaotteet ja omavaraisuustodistukset. Rikosrekisteriä ei saanut olla, eikä konkursseja tai sakkoja”, Titta muistelee.

Titta Sydänheimo-Auer oli viinibisnekseen lähtiessään 43-vuotias. Iän tuomasta elämänkokemuksesta oli tuoreessa liiketoiminnassa hyötyä.

”Jos olisin ollut kaksikymppinen, tuskin olisin nyt tässä. Voitte kuvitella, mitä siihen aikaan täällä ajateltiin luomusta ja suomalaisesta viinistä. Minua pidettiin jonkin sortin kylähulluna”, Titta kertoo.

Alkuun Teiskon tilalla tehtiin marja- ja hedelmäviinejä. Vuonna 2007 ensimmäinen rypäleistä tehty viini näki päivän­valon.

Suloisesa viinikioskissa myydään marja- ja hedelmäviinejä, omia hilloja sekä muidenkin paikallisten pienyrittäjien tiloilla valmistettuja tuotteita. © Sini-Marja Niska

Suloisesa viinikioskissa myydään marja- ja hedelmäviinejä, omia hilloja sekä muidenkin paikallisten pienyrittäjien tiloilla valmistettuja tuotteita. © Sini-Marja Niska

Yöt ovat hyvää aikaa työskennellä tuotannossa, sillä silloin ei tule keskeytyksiä. © Sini-Marja Niska

Yöt ovat hyvää aikaa työskennellä tuotannossa, sillä silloin ei tule keskeytyksiä. © Sini-Marja Niska

Ei virallisesti viiniä

Kulaus kotimaista, puolimakeaa punaviiniä lämmittää mukavasti. Maku on marjaisa, makea ja muistuttaa hieman likööriä. Suomalaisen rypäleviinin ominaismaku on erilainen kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa tuotetun.

Makuun ja koostumukseen vaikuttaa olennaisesti myös se, että Suomessa viiniin pitää lisätä valmistusvaiheessa vettä ja sokeria. Näin vedetään rajaa suomalaisten ja virallisten viinimaiden välille.

Suomea ei olekaan järkevää verrata muihin viininviljelymaihin, eikä suomalaista juomaa muunmaalaisiin sisariinsa. Maa­perä ja ilmasto vaikuttavat rypäleiden ja valmiin viinin makuun, ja ne ovat joka maassa omanlaisensa.

Suomi ei ole EU:n virallinen viinintuottajamaa. Siksi rypäleistä valmistettua juomaa ei saisi virallisesti meillä kutsua edes viiniksi.

Paperilla kyseessä onkin ”käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma”, eikä sitä saa myydä suoraan kuluttajille.

Alkoholijuomien valmistusta Suomessa valvovan Valviran ylitarkastajan Timo ­Rokan mukaan sääntelyllä halutaan ennen kaikkea varmistaa laadukkaiden rypäleviinien tarjoaminen kuluttajalle.

Rokka kannustaa kuitenkin rypäleviljelijöitä hakemaan Suomelle EU:n viinimaan statusta. Pienille viinimaille on tarjolla vapautuksia: niiden ei tarvitse esimerkiksi laatia tuotantokykyselvityksiä tai pitää viinitilarekisteriä. Toisaalta niitä eivät koske viinialan tukiohjelmat.

Naapurimme Ruotsi on EU:n virallinen viinimaa. Suomessa viinitilojen ajatellaan usein olevan enemmän muun maatalouden sivutuote kuin varteenotettavaa liiketoimintaa.

Euroopan eteläisempiä viljelymaita koskettavat kuitenkin ilmastokriisin tuomat haasteet: muun muassa liika kuumuus, kosteus ja kasvitaudit tuhoavat satoja.

”Meidän raikas ilmastomme ja neitseellinen luontomme sopivat hyvin tulevaisuuden viininviljelyyn”, Titta Sydänheimo-Auer uskoo.

Kaisa (vas.) on ottanut perheyrityksen jatkaakseen. Titta-äiti (oik.) kehuu Kaisan ammattimaista otetta ja tuoreita näkemyksiä. © Sini-Marja Niska

Kaisa (vas.) on ottanut perheyrityksen Teiskon tilalla jatkaakseen. Titta-äiti (oik.) kehuu Kaisan ammattimaista otetta ja tuoreita näkemyksiä. © Sini-Marja Niska

Suomalaisen rypäleviinin ominaismaku on erilainen kuin Etelä-Euroopassa tuotetun. © Sini-Marja Niska

Suomalaisen rypäleviinin ominaismaku on erilainen kuin Etelä-Euroopassa tuotetun. © Sini-Marja Niska

Valmistus jäissä

Teiskon Viini on toistaiseksi Suomen ­ainoa tila, joka myy itse kasvattamistaan rypäleistä valmistettua viiniä. Tai myisi, ellei perheessä olisi juuri tehty päätös, että tämän vuoden rypälesadosta ei valmistetakaan alkoholijuomaa.

”Viime vuonna täällä kävi viininvalmistusta opiskeleva porukka. He ihmettelivät, että meillä myydään rypäleviiniä.”

Silloin nousi esiin, että Suomen alko­holilakiin vuonna 2018 tullut muutos edellyttää, että rypäleviiniä myydään vain väli­käsille, kuten Alkoihin tai ravintoloihin – ei suoraan kuluttajille. Tämä tieto oli Teiskon tilalla yllätys, koska heidän toimintaansa ei ole tullut huomautuksia.

”Me olemme raportoineet ja tiliöineet kaiken koko ajan. Nyt teemme muita tuotteita vähän aikaa ja odotamme, mitä tapahtuu. Ollaan optimistisia, eikä luovuteta”, Titta Sydänheimo-Auer kuvailee.

Facebookin viininviljelyryhmässä on lähes 1 300 jäsentä, joista osaa kiinnostaisi myös ammattimainen, kaupallinen viinintuotanto. Erityisesti, jos se olisi tehty helpommaksi.

”Fakta on, että Suomessa kasvaa rypä­leitä ja kiinnostusta löytyy”, Kaisa Auer-Koutroukides sanoo.

Valtion sääntelyn takia ei marja- ja hedelmäviinienkään ulosmyynti ole aina sen mutkattomampaa.

”Ajattelimme myydä yhtä viiniämme ­lähialueen myymälässä. Se ei onnistunut, koska aluehallintoviraston mielestä puoti sijaitsi ”aivan liian kaukana”, eli seitse­mänsadan metrin päässä tilalta”, Kaisa naurahtaa.

Rypäleiden lisäksi tilan viineissä maistuvat vaikkapa tyrni, mustikka ja tomaatti. Korkit voi käyttää uudelleen. © Sini-Marja Niska

Rypäleiden lisäksi tilan viineissä maistuvat vaikkapa tyrni, mustikka ja tomaatti. Korkit voi käyttää uudelleen. © Sini-Marja Niska

Maaperä, sää ja ilmasto vaikuttavat rypäleiden ja valmiin viinin makuun ja väriin, Kaisa Auer-Koutroukides esittelee. © Sini-Marja Niska

Maaperä, sää ja ilmasto vaikuttavat rypäleiden ja valmiin viinin makuun ja väriin, Kaisa Auer-Koutroukides esittelee. © Sini-Marja Niska

Perheyrityksen jatkajaksi

Punaisen talon olohuoneessa, kaapin päällä, on rivi vanhoja Teiskon Viinin pulloja. Alastonta Ainoa esittävä etiketti oli aikanaan viranomaisille liian rietas. Sitä siistittiin.

Valkoisten vitriinihyllyjen vierestä aukeaa ovi pieniin mutta tehokkaisiin tuotantotiloihin. Energiakriisin myötä myös Kaisa Auer-Koutroukides on siirtänyt tuotannon töitä illan ja yön tunteihin, jolloin sähkö on halvempaa.

Kaisa vetää suojamyssyn päähänsä ja kaataa rypäleitä punnitusastiaan. Kaisa on nykyään Teiskon Viinin toimitusjohtaja, joka tuntee äitinsä tavoin viininvalmistuksen kuin omat taskunsa ja edustaa yritystä maailmalla rauhallisella varmuudella.

Kaisan isä, Seppo Auerkin hallitsee viinimestarin hommat. Hänen Osmo-isänsä oli kemisti, joten tislaamisen salat tulivat tutuiksi pojallekin.

Perheyrityksen puikkoihin tarttuminen ei kuitenkaan ollut aina Kaisan suunnitelmissa. Tien piti viedä varusmiespalveluksen kautta poliisikouluun. Tuli kuitenkin perhe ja asuntolaina, ja Kaisa lähti kaupan alalle.

Kun Kaisan vanhemmat vuonna 2014 ilmoittivat haluavansa hidastaa tahtia ja harkitsevansa liiketoiminnan myymistä, alkoi perheyritys kaikkien yllätykseksi kiinnostaa Kaisaa. Niinpä Kaisa seurasi vanhem­piensa jalanjälkiä ja lähti opiskelemaan vielä viininvalmistusta.

”Tein samalla sekä omia että perheyrityksen töitä. Kun palasin kerran Helsingin-työreissulta, pieni tyttäremme oli irrottanut jakustani tarrakuvani ja liimannut sen keittiön seinään ”ettei unohda, miltä äiti näyttää”. Tarra sai jäädä seinään, ja minä aloin valmistella vanhan työni jättämistä”, Kaisa kertoo.

Nyt 8-vuotias Lily-tytärkin auttelee Teiskon tilalla esimerkiksi hatuttamalla pulloja.

Valmistustiloissa meteli jyskyttää tärykalvoja. Pauhu tulee rypälemurskaimesta, johon kokonaiset tertut kaadetaan. Kaira pyörii, murskatut marjat putoavat yhteen laatikkoon ja roskat toiseen.

”Murskain tuodaan tuotantotiloihin rypäleiden murskaamisen ajaksi, muun aikaa vuodesta sitä säilytetään milloin missäkin huoneessa”, Titta Sydänheimo-Auer nauraa.

Punaviini syntyy suunnilleen näin: Murskatut rypäleet käyvät ensin viinihiivan avulla pari päivää avokäymisellä. Sitten ne nostetaan uppopumpulla suuriin, valkoisiin tankkeihin, joissa seos jatkaa käymistä veden ja nestesokerin kanssa.

Juoma suodatetaan useaan otteeseen, ja siihen lisätään kirkastusaineita, ripaus rikkiä ja värinsäilytysainetta. Jälkimakeutuksen ja steriilisuodatuksen jälkeen viini on valmis pullotettavaksi. Kaiken kaikkiaan viinin valmistuminen kestää neljästä kuuteen kuukautta.

Kaisan (takana vas.) perhe asuu kymmenen kilometrin päässä Titan ja Sepon tilalta. ”Haaveilen muutosta vieläkin lähemmäksi yritystoimintaa sekä sukujuuria.” © Sini-Marja Niska

Kaisan (takana vas.) perhe asuu kymmenen kilometrin päässä Titan ja Sepon tilalta. ”Haaveilen muutosta vieläkin lähemmäksi yritystoimintaa sekä sukujuuria.” © Sini-Marja Niska

Viinitiedusteluita kotiovelta

Puoti on soma ja tuoksuu vienosti tervalta. Kassan takana seisoo hyllyssä riveittäin herkullisen näköisiä pulloja, joissa väikkyy erivärisiä juomia.

Hennonpunainen rypäleviini Zaida on saanut nimensä vanhoissa hautakivissä usein esiintyvän Saida-nimen muunnoksesta.

Kun rypäleviinin valmistus myyntiin on jäissä, käyvät juomien raaka-aineiksi edelleen niin vadelmat ja mustikat kuin tomaattikin.

”Suomessa ei tehdä tomaattiviiniä muualla, Meksikossa kylläkin”, Titta kertoo.

Titta ja Seppo tietävät, mitä siitä seuraa, kun oma koti on myös viinitila ja myymälä.

”Joskus on ollut aamuviideltä oven takana ihmisiä, että nyt tarvitsisi viiniä”, Seppo Auer kertoo.

Kieltolaki päättyi Suomessa 90 vuotta sitten, mutta nykypäivän alkoholilaki velvoittaa tämän päivän myyjiä. Ovella ei siis kannata kolkutella kun juomat loppuvat yöllä kesken, vaan odotella kärsivällisesti seuraavaan aamuun.

”Tilallakin alkoholituotteita saa myydä vain aamuyhdeksän ja iltayhdeksän välillä”, Seppo muistuttaa.

Pihalla viiniköynnökset rönsyilevät runsaina seinän vierustalla. Vanhin on saatu lahjaksi, kun Kaisa aikanaan pääsi ripille. Sadonkorjuun jälkeen köynnökset jäävät taivasalle talvehtimaan.

Keväällä niissä näkyy taas hentoja vihreitä silmuja, ja seuraavaa vuosikertaa aletaan odotella, toivottavasti.

Lue myös: Suur-Uskin sukupolvien ketju ei katkennut – Mikko ja Marjo jättivät kaupunkilaiselämän ja perustivat pienpanimon esi-isien maille Vironlahdelle

X