Ahdistelu tuli tutuksi jo nuorena – Satu Kullström oppi lukemaan ihmisiä ja ennakoimaan tilanteita: ”Aistin, kenestä seuraa vaikeuksia”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Ahdistelu
Yksin liikkuessaan Satu Kullström välttelee tiettyjä paikkoja. ”Helsingissä en kävelisi ravintolasta yksin rautatieasemalle.” © Tommi Tuomi
Espoolainen Satu Kullström, 54, oppi jo nuorena välttämään tietynlaisia tilanteita. Hän ei kuitenkaan suostu kaventamaan elämäänsä esimerkiksi pukeutumalla varovaisesti miesten ahdistelun pelossa.

”Olen hyvin positiivinen ihminen, hymyilen paljon ja katson mielelläni vastaantulijoita silmiin. Olen tuttujen miesten kanssa avoin, mutta tuntemattomien miesten kanssa hyvin varovainen. Koen jotkut miehet uhkaaviksi.

Opin jo nuorena välttämään tietynlaisia tilanteita. Olin 1980-luvun lopulla alle kaksikymppinen, tulossa puolenyön jälkeen diskosta. Päälläni oli punainen nilkkoihin asti ulottuva villakangastakki. En siis ollut mitenkään huomiohakuisesti pukeutunut enkä viestinyt mitään.

Odotin Helsingin rautatieasemalla junaa. Yksi mies yritti ostaa minulta seksiä. Siirryin ulos, koska koin tilanteen tosi vastenmielisenä. Siellä toinen mies tuli kysymään samaa. Koska olin julkisella paikalla, en pelännyt, mutta ahdistelu tuntui ällöttävältä.

Yli 40-vuotiaana vastaava tilanne jo pelotti minua. Vielä nelikymppisenäkin minulta yritettiin ostaa suuseksiä taksijonossa.

Kun olen kertonut kokemuksistani somessa metoo-teemaisissa keskusteluissa, minua ei joko ole uskottu tai kokemuksiani on vähätelty. Erityisesti toiset naiset eivät usko kokemuksiani, jos ahdistelu ei ole heille tuttua.

Ymmärrän hyvin, että Lenita Airisto ei kertonut häirintäkokemuksistaan 1960-luvulla. Niitä pidettiin normaaleina poikien touhuina silloin ja myöhemminkin.”

Lue myös: Uutuuskirjaväite: Spede Pasanen yritti raiskata Lenita Airiston – ”Olin tukehtua hänen hikisen ruhonsa alla”

Ahdistelu ei saanut läsnä olevia auttamaan

”Nykyään olen hyvin varovainen, kun liikun ulkona. Koen lukevani aika hyvin ihmisiä. Aistin, kenestä seuraa vaikeuksia.

Ulkomaalaistaustaiset ovat rohkeampia yrittämään, mutta kaikki ahdistavat kokemukseni ovat suomalaisten miesten aiheuttamia.

Ahdistavimman tapauksen koin muutama vuosi sitten bussissa neljän ruuhkassa. Bussi oli ihan täynnä, ja ainoa vapaa paikka oli takapenkillä. Vieressäni istui humalainen mies, joka alkoi heti tuijottaa rintojani ja toi naamansa viiden sentin päähän niistä.

Kielsin, tönin ja huusin, mutta kukaan lähellä oleva ei auttanut minua. Vasta viiden minuutin kuluttua bussikuski heitti äijän ulos.

Olen oppinut välttelemään tilanteiden lisäksi myös tiettyjä paikkoja, varsinkin jos liikun yksin. Helsingissä en kävelisi ravintolasta yksin rautatieasemalle.

Koen taksin turvallisemmaksi. Neuvoksi naisille sanoisin, että pyri liikkumaan seurassa tai taksilla, jos olet myöhään liikkeellä.”

”Mitä hänellä oli päällään?”

”Työpaikalla en ole koskaan kokenut ahdistelua, vaikka työskentelen miesvaltaisella it-alalla. Olen hyvin naisellinen, ja tykkään flirttaillakin.

Raiskausten yhteydessä mietitään usein sitä, miten nainen on pukeutunut. Onko hän kenties ollut liian tyrkky?

Minusta naisen pitää saada olla rauhassa vaikka missä vaatteissa! En anna kenenkään viedä minulta elämääni, vaan pukeudun juuri niin kuin haluan.

Rohkaisen myös kaikkia kertomaan häirintätarinansa, jotta ne tulevat lähemmäksi niitäkin, jotka eivät ole vastaavaa kokeneet.

Olen onnellisessa parisuhteessa ja minulla on kolme poikaa: 17-, 20- ja 25-vuotiaat. Olen varoitellut heitä paljon netin vaaroista: siitä, että kaikki ei ole siellä miltä näyttää.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 5/22.

Lue myös: Tuttu raiskasi – Maria kertoi raiskauksesta ystävilleen mutta häpeä esti rikosilmoituksen tekemisen: ”Käsittelin traumaa vain omassa mielessäni”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X