Fiktiivinen kirjoittaminen oli nuoruushaave – Anneli Pirttilä jäi eläkkeelle ja luo nyt maailmoja: ”Päästän itseni valloilleen”
Anneli Pirttilää, 66, kiehtoo kirjoittamisessa vapaus kuvitella ja luoda maailmoja. Oma äänikin on löytynyt.
Joskus kirjoittamisen flow vie Anneli Pirttilän niin mennessään, että lihapullakastike palaa hellalla pohjaan. © Mikko Nikkinen
Kun lappeenrantalainen Anneli Pirttilä jäi neljä vuotta sitten eläkkeelle ammattikorkeakoulun rehtorin työstä, nousi pintaan nuoruuden haave fiktiivisestä kirjoittamisesta.
Kirjoittaminen on aina ollut Annelin tapa ilmaista itseään. Hän kokeili aikoinaan toimittajan töitä, mutta elämä vei diplomi-insinööriksi. Neljänkymmenen työvuoden aikana kirjoittaminen rajoittui asiateksteihin ja kolumneihin sanomalehdessä.
Anneli hakeutui Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen opintoihin löytääkseen oman äänensä.
Se oli menoa kerrasta.
Kirjoittamiseen suuntautuminen oli myös Annelin keino varmistaa, että hänellä olisi eläkkeellä mielekästä tekemistä – ja sellaista, joka poikkeaa täysin hänen työstään.
”Halusin mennä kohti ihan jotain uutta. En halunnut, että minulle käy kuin Lootin vaimolle, joka erehtyi katsomaan taakseen.”
Lappeenrantalainen Anneli Pirttilä löysi kirjoittavien ihmisten yhteisön. Opiskelijoilla on vahva yhteishenki, joka kannustaa. © Mikko Nikkinen
Anneli Pirttilä tekee muistiinpanoja käsin. © Mikko Nikkinen
Fiktiivinen kirjoittaminen vapauttavaa ja mielikuvitus liitää
Fiktion kirjoittaminen on ollutkin jotain ihan uutta. Annelista on ollut vapauttavaa saada käyttää mielikuvitusta ja luoda oma versio maailmasta.
”Se on itsensä valloilleen päästämistä, lentoon lähtemistä.”
Jyväskylän opinnoissa hän uppoutui kirjoittamisen eri lajeihin ja löysi omansa: proosan. Erityisesti hän on kirjoittanut lyhytproosaa.
Vaikeaakin kirjoittaminen usein on, roskiin menee moni teksti. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.
”Jonkin tarinan kuvittelu on vielä helppoa. Vaikeuskerroin syntyy siitä, että onnistuu pukemaan tarinan sanoiksi niin, että se avautuu kiinnostavasti jollekin toiselle.”
Annelin ideat putkahtelevat ympäröivästä maailmasta. Hän on kirjoittanut muun muassa lempeänsatiirisen novellin virkamiehestä, joka haluaa kaavoittaa lentokentän asuinrakennuksille, mutta sen estävät paikalla pesivät marunakätkökääriäinen ja vallitöyhtökoi.
Anneli on päässyt Turun yliopiston kirjoittamisen kannatusyhdistyksen mestarikurssille. Hän on aloittanut myös kirjallisuuden perusopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
”Oivalsin, että kirjoittaminen ja kirjallisuus, jota olen myös aina rakastanut, tukevat toisiaan.”
Joitakin tekstejään Anneli on lähettänyt kirjoituskilpailuihin ja päässyt antologioihin.
”Ehkä julkaisen joskus jotain, ehkä en. Matkalla ollaan, se on tärkeintä.”
Anneli on aina rakastanut kirjallisuutta. Hän on huomannut, että se tukee omaa kirjoittamista. © Mikko Nikkinen
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/2022.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti