Mummolla yökylässä – Päivi Hyrkkö riemuitsee lapsenlapsensa seurasta ja isovanhemmuudesta: ”Päätin olla auttava ja läsnä oleva”
Kun Vihreiden kansanedustaja Saara Hyrkkö sai lapsen, hänen äitinsä Päivi Hyrkkö teki saman kuin anoppinsa 80-luvun lopussa. Hän halusi olla avuksi kaikessa missä voi. Samalla hän on pääsyt viettämään hienoja hetkiä pienen pojan kanssa.
Mauno on ensimmäistä kertaa mukana Päivi Hyrkön ja hänen tyttärensä Saara Hyrkön piirakkatalkoissa.
Ruisjauhot pöllyävät keittiön pöydällä, kun Mauno, 2 v 9 kk lakaisee niitä pullasudilla pois. Äiti Saara Hyrkkö, 35, ja mummi leipovat karjalanpiirakoita, ja Mauno auttaa.
”Aili-anoppini teki aikoinaan sukulaisten kanssa talkoilla piirakoita jouluksi. Olen seurannut perinnettä”, kertoo Päivi Hyrkkö, 71.
Anopilta Päivi omaksui toisenkin tavan. Eläkkeellä oleva anoppi oli käytettävissä, jos Päivin perheen iltatähti Saara tarvitsi yllättäen hoitajaa. Päivi saattoi soittaa hänelle milloin tahansa.
Nyt hän haluaa tarjota samaa tyttärelleen.
”Päätin olla samanlainen ihana isoäiti: auttava ja läsnä oleva.”
Rypyttäminen ei vielä suju Maunolta. Mutta ehkä jo ensi vuonna. © Tommi Tuomi
Korona-aika eristi mummon
Päivi-äiti ja tytär Saara ovat aina olleet läheisiä ja paljon tekemisissä, mutta Maunon myötä suhteeseen on tullut uutta sisältöä. Raskausaikanakin viestiteltiin ahkerasti.
Päivi oli iloinen tyttärensä odotuksesta ja koki uuden mummiuden vahvasti, vaikka hänellä on jo kolme kouluikäistä pojanpoikaa.
Mutta aluksi korona-aika toi haasteita.
”Äitiyteni alku oli tosi poikkeuksellinen”, Saara kertoo.
Hän oli synnytyssairaalassa maaliskuussa 2020, kun Uudenmaan raja suljettiin. Kun Mauno oli syntynyt, hän piti läheisten kanssa yhteyttä videopuheluin.
”Teimme äidin kanssa yhdessä vaunulenkkejä, mutta kävelimme kaukana toisistamme tien toisilla puolilla”, Saara muistelee.
Kaikki olivat vähän paniikissa koronasta. Lapset kehottivat mummia ja isoisää menemään Kirkkonummen mökille muutamaksi kuukaudeksi. Päivi saikin vasta juhannuksena mökillä kolmikuisen Maunon syliinsä
”Vauvan kosketus ja tuoksu tuntuivat ainutkertaisen ihanalta! Sanon silloin ylläni ollutta tunikaa edelleen Mauno-vaatteeksi. Se on nytkin päälläni.”
Samaan aikaan Saara eli äidiksi tulon onnellista ja ”ihmeellistä ja vähän kuumottavaa” aikaa. Hän peilasi tapaansa olla äiti omaan äitiinsä.
”Minussa on äitinä varmasti paljon samaa kuin omassa äidissäni. Olemme kumpikin vahvoja persoonia ja elämänmyönteisiä ihmisiä. Äitiydessä tärkeintä on mielestäni hellyys ja rakkaus. Yritän suhtautua vanhemmuuteen rennosti: kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa.”
Auttamisen ilo koukuttaa
Koska Maunon vanhemmat elävät kiireisiä ruuhkavuosia, Päivi halusi tulla apuun.
Mummi ja isoisä hakevat Maunon kahtena päivänä viikossa päiväkodista vähän aikaisemmin. Perheet asuvat lähellä toisiaan, mikä tuo paljon joustoa elämään.
”Päiväkodista tullessamme saan välillä lapsellisuuskohtauksia, rypistelemme vaikka kuivia lehtiä Maunon kanssa”, Päivi kertoo.
Päivi jäi vuonna 2016 eläkkeelle puheterapeutin työstä. Hän nauttii, kun ehtii nyt aidosti olla läsnä lapsenlapsensa monissa hetkissä.
Päiväkodista hän kävelee Maunon kanssa tämän kotiin. Siellä syödään Saaran valmistama päivällinen, luetaan, leikitään ja musisoidaan kunnes vanhemmat tulevat kotiin. Se mahdollistaa sen, että vanhemmat voivat rauhassa pitkittää hiukan työpäiväänsä.
”On etuoikeus seurata pienen ihmisen kehittymistä. Saan kiksit auttamisen ilosta”, Päivi sanoo.
Viikoittaisista kuoroharjoituksista hän pitää kiinni. Myöskään ystävän kanssa sovittuja teatterireissuja hän ei halua perua.
”Mutta monista muista menoista pystyn helposti luopumaan, jos Mauno tarvitsee minua.”
Mummoiksi tulleiden ystävien kanssa Päivi juttelee paljon lapsenlapsista. Nuorille ei haluta tuputtaa mielipiteitä eikä kasvattaa, vaan vanhempien annetaan olla ykkösroolissa.
Mummi saa paljolti keskittyä nauttimaan pienestä persoonasta.
”Miten voikin syntyä niin syvällinen suhde 2,5-vuotiaan Maunon ja seitsemänkymppisen mummin välillä!” Päivi ihastelee.
Mummolla yökylässä
Saara arvostaa suuresti sitä, että hänen äitinsä asuu lähellä. Lapsen toinen mummo asuu Etelä-Karjalassa.
”Päiväkoti on meille tosi tärkeä, mutta pelkästään sen varassa arkemme olisi aikamoista säätämistä. Siksi olemme isovanhempien avusta kiitollisia. Se on suuri etuoikeus.”
Saara palasi töihin, kun Mauno oli puoli vuotta. Töihin paluun hetkellä ennakkoon sovittu ratkaisu tuntui hetken vaikealta. Puoliso piti onneksi kiinni omasta oikeudestaan jäädä kotiin lapsen kanssa yhtä pitkäksi aikaa.
”Joskus minulta kysytään työmatkalla, että miten voit olla täällä, missä lapsi on hoidossa. Kerron aina, että hän ei ole hoidossa, vaan kotona isänsä kanssa.”
Saara jakaa puolisonsa kanssa perhevastuun tasaisesti, mutta molemmilla on vaativa työ. Puoliso on ministerin erityisavustaja, ja molempien työssä tulee ennakoimattomia aikataulumuutoksia.
”Koska mummi ja isoisä hakevat Maunon päiväkodista aina tiistaisin ja torstaisin, voimme silloin tehdä hiukan pidempää työpäivää”, Saara sanoo.
Torstaisin on eduskuntaryhmän kokous kello 14–16 ja sen perään eduskunnan kyselytunti kello 16–17. Usein senkin jälkeen on kokouksia. Lisäksi lähes joka illalle olisi tarjolla jonkin sidosryhmän keskustelutilaisuus tai muu iltameno.
”Politiikassa täytyy olla myös pienten lasten vanhempia päättämässä yhteisistä asioista. Vaatii eduskuntaryhmältä ymmärrystä, että joskus on pakko lähteä päiväkodille, vaikka asiat olisivat kesken”, Saara kertoo.
Vihreiden eduskuntaryhmässä on paljon pienten lasten vanhempia, ja tällä kaudella kansanedustajille on syntynyt ennätysmäärä vauvoja.
Mauno oli äidin kanssa eduskunnassa pari kertaa, kun oli varhaiskasvatuksen lakko. Perhevapaalla ollessaan Saara tuli tärkeisiin äänestyksiin vauva kainalossa.
Illalla Maunon mentyä nukkumaan Saara avaa kahdeksan maissa läppärin ja valmistelee seuraavan päivän töitä.
Vihreiden ehdotus isovanhempain vapaasta on Saarasta hyvä avaus. Vanhemmille annettaisiin mahdollisuus siirtää perhevapaan viimeisiä päiviä isovanhemmille.
”Uskon, että moni mummi tai vaari voisi haluta keventää omaa työviikkoaan ja hoitaa esimerkiksi kerran viikossa lapsenlasta”, Saara pohtii.
Mummon pöydän alla on Maunon toimisto
Mauno kyllästyy leipomiseen ja aikuisten keskusteluun ja kutsuu mummia mielileikkipaikkansa. Se on olohuoneen ison ruokapöydän alla oleva ”toimisto”, jossa Mauno plärää almanakkaa pienen pallin päällä.
”Mauno on hyvin leikkivä lapsi, joka koko ajan keksii hauskoja leikin aiheita. Hän leikkii itsekseenkin, eikä minun tarvitse koko ajan olla mukana”, Päivi kertoo.
Hänestä on mukava mennä leikin maailmaan ja antaa täkyjä leikkeihin.
”Eilen Mauno houkutteli minut ruokapöydän alle lepäämään leikkiluolassa. Kömmin sinne, vaikka 71-vuotiaan raajoilla en meinannut päästä ylös sieltä.”
Mummilassa on Maunolle oma sänky ja unikavereita, sillä yökyläilypäiviä on kerran tai pari kuussa vanhempien työn takia. Kun Mauno on mummolla yökylässä, Päivin isoäidin aistit ovat herkillä, vaikka Mauno nukkuu hyvin. Myös toipilaspäiviä pojan on hyvä viettää mummin kanssa.
”Meille tullessaan Mauno tutkii kaikki paikat ja säätää joskus ohi mennessään ikivanhan shakkikellon. Asumme Tapiolassa valtavan rakennustyömaan vieressä, ja Mauno tykkää katsella nostureita ja muita koneita makuuhuoneen ikkunasta.”
Musiikkia harrastava Päivi vie mielellään Maunon muskariin maanantaisin, jos Saara ei ehdi.
”Siellä käydään vähän väliä lattialla, eikä ylös könyäminen ole minulle ihan helppoa. Onneksi siellä on muitakin mummoja.”
Päivi hakee Maunon päiväkodista kahtena päivänä viikossa, jotta vanhemmat pystyvät olemaan pidempään töissä. Ennen äidin tuloa ehtii leikkimäänkin. © Tommi Tuomi
Olohuoneen ruokapöydän alla on Maunon ”toimisto”. Siellä on mukava plärätä vanhaa almanakkaa. © Tommi Tuomi
Palapelidinosaurus on perintöä serkuilta. © Tommi Tuomi
Mauno on taitava kokoamaan palapeliä. Mummi auttaa joskus vähän. © Tommi Tuomi
Mummin huolia
Maunolla on peruspositiivinen elämänasenne, mutta mummin helpotukseksi hän uskaltaa jo kiukutella isovanhemmille ja näyttää omaa tahtoaan.
”Mauno oppi sanomaan reilun vuoden ikäisenä EI. Se oli hänen ensimmäisiä sanojaan. Samalla hän näytti kädellään seis-merkkiä. Psykologikaverini analysoi nauraen, että loistavaa, lapsella on selvät rajat.”
Mauno osaa jo ilmoittaa topakasti, että ”tämä on mun koti, ei teidän koti”.
Maailma on kovasti muuttunut Päivin elämän aikana, eikä tulevaisuus lupaa parempaa. Päivi kantaa huolta siitä, millaisella maapallolla Mauno kasvaa.
”Moni asia huolestuttaa. Olen liittynyt Facebookissa aktivistimummot- ja ilmastoisovanhemmat-ryhmiin. Niistä saan tietoa ilmastonmuutoksesta. Onneksi Saara on aktiivinen tärkeissä asioissa.”
Mauno on kalakasvissyöjä, joten mummi on opetellut uusia asioita keittiössä. Hän tekee pojalle monipuolista ruokaa kasviksista ja kasviproteiinivalmisteista. Maunolle on aina kauramaitoa jääkaapissa.
”Syön itsekin kasvispainotteisesti, joten on ollut ilo opetella uusia kasvisruokareseptejä viime vuosina”, Päivi kertoo.
Silloin tällöin Saara kysyy Päiviltä, miten mummi ja isoisä jaksavat energisen naperon kanssa.
”Se on liikuttavaa, ja tuntuu hyvältä. Toistaiseksi olen jaksanut hyvin. Jos olen hakenut Maunon yksin ja vienyt kotiinsa, jään joskus Saaran kanssa istumaan ja höpöttelemään rauhassa”, Päivi kertoo.
Päivi tietää, että isovanhemmuus muuttuu lasten kasvaessa. Hän pyytää välillä 8-, 9- ja 10-vuotiaista pojanpojista kaksi serkusta kerrallaan kylään tai mökille kesällä. Kun Mauno kasvaa, hän suunnittelee pyytävänsä serkukset kerran kuussa lounaalle isovanhemmille – ilman vanhempia.
Mummius Maunon kanssa on Päivistä erilaista kuin isompien poikien kanssa, koska hän oli vielä silloin töissä.
”Tämä ihmissuhde on minulle hyvin tärkeä. Sanon Maunolle usein, että olet minulle hirveän rakas. Olen iloinen, kun taas tulit.”
Pienet karjalanpiirakat onnistuivat mainiosti. Mauno söi heti yhden ja vei loput kotiin.
Mummi Päivi Hyrkkö nauttii nuorimman lapsenlapsensa seurasta. ”Miten voikin syntyä niin syvällinen suhde 2,5-vuotiaan Maunon ja seitsemänkymppisen mummin välillä!” © Tommi Tuomi
Maunon vilkas mielikuvitus antaa siivet pupulle. Se on lähdössä avaruuteen. © Tommi Tuomi
Kotitekoiset karjalanpiirakat maistuvat koko klaanille. © Tommi Tuomi
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 1/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti