Oma maa tallensi Ann-Luise Bertellin suvun elämänkohtalot fiktiiviseen romaaniin

Oma maa -romaanisi loppusanoissa kiität isääsi hänen kertomistaan tarinoista, jotka ovat seuranneet sinua läpi koko elämäsi. Onko romaanissa siis aineksia oman sukusi tarinoista?

Oma maa -romaani perustuu isänpuoleisen isoisäni tarinaan. Isoisäni Olof Gammelgård (1924–1990) on romaanin päähenkilön Elofin esikuva.Olen lainannut hänen elämästään aika paljon, mutta kyllä tarina on enimmäkseen fiktiota. Kuten kirjailijat aina, olen keksinyt ja kuvitellut asioita.

Mutta esimerkiksi romaanin alkupuolella esiintyvät Vanha-Hannes ja Lisa-Greta ovat todellisia henkilöitä, joiden tarina on eräänlainen sukumyytti. Myös tehtaanjohtaja Oskar Östman, jolla on tärkeä rooli Elofin elämässä, on sukulaiseni – hänen elämänsä kulki, kuten romaanissa kuvaan.

Halusin kirjoittaa tämän romaanin juuri siksi, että nämä tarinat jäävät eloon minunkin jälkeeni. Muuten ne katoavat.

Romaani seuraa Elofin elämää monien vaiheitten kautta lapsuudesta kuolemaan. Millaista oli kirjoittaa miehen näkökulmasta?

Tästä on minulta kysytty usein. Elofin lapsuuden kuvauksessa tai hänen vanhan miehen elämässään minulla ei ollut vaikeutta asettua hänen asemaansa, mutta keski-iän elämä oli haastavaa. En oikein pystynyt kirjoittamaan hänestä siinä vaiheessa, kun hän on huonossa kunnossa ja juo paljon.

Suurin piirtein romaanin puolivälissä Elof jääkin vähän sivuun ja hänen vaimonsa Olga astuu vahvasti esiin. Mutta luulen kyllä, että ihminen on ihminen, olipa hän sitten mies tai nainen.

Elof vajoaa pikkuhiljaa alkoholismiin. Hän keittää viinaa, riehuu ja rällää ystävänsä, naapurin Viktorin kanssa. Miksi asia nousee Elofin tarinassa niin isosti esiin?

Alkoholismi oli aihe, jota halusin pohtia ja miettiä. Siitä on kirjoitettu ja sitä on pohdittu niin monta kertaa suomalaisessa kulttuurissa, ja yritin kirjoittaa siitä oman versioni. Mitä miesten juominen tarkoittaa perheille? On myös mielenkiintoista, että romaanin tarinassa kahdelle miehelle käy niin eri tavalla, Elof pärjää mutta Viktor ei.

Romaanin tarina kulkee vuosikymmenten matkan 1930-luvulta 1990-luvun loppupuolelle. Elof pohtii, kuinka aika muuttaa toiseksi sen, miten ihminen näkee ja kokee asiat. Kuinka mielestäsi aika muuttaa ihmistä?

En aina kirjoittaessani tiedä, mistä asioita tulee mukaan tarinaan. Täytän pian 50 vuotta, ja huomaan, että itsekin jotenkin muutun. Se, mitä asioista ajattelen ja mitä olen, muuttuu.

Romaanin loppupuolella Elofille käy niin että, kaikki mitä hän on muistanut, koko se ihminen ja hahmo, joka hän on ollut, häviävät. Tämä meidän elämämme on aika surullista, kun lopulta kaikki otetaan meiltä pois, kaikesta täytyy luopua. Meidän pitää vain tottua elämään tämän ajatuksen kanssa. Luulen, että tämä on se, mitä haluan sanoa.

Olet ammatiltasi näyttelijä. Kuulut kirjoittavien näyttelijöitten joukkoon, kuten esimerkiksi Anna-Leena Härkönen ja Pirkko Saisio. Mistä sinulle syntyi tarve kertoa tarinoita myös kirjoittamalla?

Olen kirjoittanut koko elämäni, kirjoittaminen on minulle tärkeintä. Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista ja niiden kertomisesta. Minulla on sanottavaa ja haluan jatkaa kirjoittamista, koska tarinoita on!

Minua kannustaa kirjoittamaan se, että olen saanut kahdesta romaanistani niin paljon hienoa palautetta – kirjani merkitsevät ihmisille jotain. Uusi romaani on jo työn alla. Tuntuu, että minun täytyy kirjoittaa ne vuodet, mitä minulla on jäljellä. Luulen, että olen alun perin ollut kirjailija, että se on minun todellinen ammattini.

Oma maa on ensimmäinen suomennettu romaanisi ja viime vuoden Finlandia-ehdokas. Kuinka tärkeää sinulle on saada myös suomenkielisiä lukijoita?

Olen todella kiitollinen ehdokkuudesta, koska sen ansiosta tuotantoani käännetään nyt suomen kielelle. Olen aina ajatellut, että Oman maan tarina ei ole erityisesti suomenruotsalainen, vaan se sopii myös suomenkielisille lukijoille. Lopulta me olemme aivan samanlaisia.

Lue myös: Susanna Alakoski teoksestaan Pumpulienkeli: ”Romaani on kunnianosoitus isoäidilleni”

Oma maa -romaanin tapahtumat sijoittuvat Pohjanmaalle, josta kirjailija on kotoisin.

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/2021.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti